Oletko joskus tehnyt avioehdon? Oliko siitä hyötyä vai haittaa?
Oletko nykyisessä tai aiemmassa avioliitossa tehnyt avioehdon? Onko siitä ollut hyötyä vai haittaa? Suositteletko avioehdon tekemistä kaikille naimisiin meneville vai ainoastaan tietyissä tilanteissa?
Mun miesserkku kuoli nuorena äkillisesti ja hänellä oli vaimonsa kanssa avioehto ja yhteisiä lapsia sekä yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Vaimo sanoi, että oli tosi hyvä, että heillä oli avioehto, kun silloin perintöasiat olivat paljon yksinkertaisempia, kun hän vaan ilmoitti oman omaisuutensa.
Kommentit (8)
Kannattaa tehdä. Miehen tytär odotti kieli pitkällä tasinkoa. Syytti mua laskelmoivaksi. No sitä mä olinkin, varakkaanpana osapuolena. Avioehtosopimus oli toisen täysin poissulkeva. Jäi likka näppejään nuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä. Miehen tytär odotti kieli pitkällä tasinkoa. Syytti mua laskelmoivaksi. No sitä mä olinkin, varakkaanpana osapuolena. Avioehtosopimus oli toisen täysin poissulkeva. Jäi likka näppejään nuolemaan.
Siis kuoliko miehesi vai miten miehen tytär odotti tasinkoa? Eihän avioehto tuollaisessa tapauksessa auta leskeä mitenkään, koska lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille (lesken tasinkoprivilegi).
Ei ole avooehtoa, mitä me sillä tehtäis.
Jos puoliso kuolee ja on avioehto, niin siitä huolimatta pitää kummsnkin omaisuus ja velat ilmoittaa perukirjassa, toisin kuin aloituksessa puhutaan aloittajan serkun tapauksessa tehdyn.
On avioehto, minulla oli perheyrityksen osakkeita joita en halua jakaa ja miehellä on asunto, joka ei tietenkään kuulu minulle. Minusta avioehto on hyvä tilanteessa, jossa ollaan jo iäkkäämpiä, on varallisuuseroja tai omaa omaisuutta. Nuorena jos mennään yhteen mukana vain tuulen huuhtoma perse, niin ei ole välttämätön, ja jos naisen on tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi, niin ehdottomasti ilman avioehtoa silloin.
En ole tehnyt, mutta en aio myöskään mennä naimisiin. Ollaan (avo)miehen kanssa aika tarkkaan yhtä köyhiä. Molemmat tulee aikanaan perimään jotain, mutta minä enemmän. Kun ei olla naimisissa, kummankin oma omaisuus on selkeästi oma ja meidän perintö menee lapsille.
Olihan se helppoa erotilanteessa. Kumpikin piti osuutensa. Toisen kuollessa kaikki olisi mennyt kuitenkin leskelle.
Pakko sellainen tehdä ja jos ero tulee niin kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.