Lapsen yrittäminen kun turvaverkkoja ei ole?
Olen nyt 28-vuotiaana alkanut varovasti haaveilla lapsesta ja muutaman vuoden vanhemmalla miehellä on jo kova vauvakuume. Pelottaa vaan, että turvaverkkojen puuttuessa joudun käytännössä yksinhuoltajan asemaan jos tähän päädytään.
Ensinnäkin, omat vanhempani ovat kuolleet onnettomuudessa ja mieheni jo vanhat vanhemmat elävät n. 500km päässä. Teemme molemmat vaativaa työtä, joka normaalitapauksessa vaatii säännöllistä matkustusta ja toisaalta myös harrastamme vapaa-ajalla paljon. Mieheni on tehnyt 3 vuoden sopimuksen, jossa sitoutunut valmentamaan erästä junnu-joukkuetta.
En tiedä uskallanko ja haluanko oikeasti hypätä tähän tuntemattomaan ja yrittää lasta. Tiedän etten saa oikein mistään apua ja mies tulee olemaan paljon kotoa pois (sanoi sen itsekin). Toisaalta en edes kovasti ”halua” lasta juuri nyt vaan olen lähinnä vasta varovaisen utelias. Mitä palstalaiset sanovat tähän tilanteeseen?
Isovanhempien varaan ei pidä ikinä kenenkään hankkia lasta/ lapsia.
Mitä tiedän, niin aika monella ei ketään lähipiirissä joten lapset hankitaan ihan omaan perheeseen ja sillä mentaliteetillä, että hoidetaan ja huolletaan itse. Mitä nyt käytetään kunnallisia palveluja kuten päiväkotia. Kun tarve tulee muulle hoidolle, ne hankitaan ja niitä saadaan kyllä kun maksetaan.
Itse on koskaan ajatellut, että isovanhemmat hoitavat ja auttavat ja kaukana asuivatkin, joten mahdotonta.