Lue keskustelun säännöt.
Vanhojen vanhempien negatiivinen asenne kaikkeen
06.08.2021 |
Eilen sai taas itkeä puhelun jälkeen sitä negatiivista mitä sain niskaan, kuuntelin kun "kaikki on heillä niin huonosti." Mä oon se sylkykuppi johon sit puretaan aina kaikki.
Ovat tätä ns. suurta ikäluokkaa iältään.
Ei oo heillä kuin 300 neliöinen talo ja just toukokuussa pihaan ilmestyi uus autokin. Ei isompia terveysongelmia. Mutta on niin kurjaa tuskaa kaikki. Mikään ei oo ikinä heillä hyvin.
Valitusta miten marjat ei mahdu kaikki pakkaseen.
Valitusta miten piharakennuksen takana kasvaa hävitettäväksi määrättyä kasvia X, joku voi käydä siellä katsomassa ja ilmiantaa ja he joutuu maksamaan sakkoja.
Ei hitto. Ei ketään varmasti kiinnosta tuollainen jossain syrjäseudulla.
Ennen koronaa suosikkiaihe valitukseen oli eräs kaukainen sukulaisperhe että millä rahalla ne matkustaa kokoajan, sekä hirveä pohdinta onko vaimo rikkaasta suvusta josta saavat rahaa kokoajan. Siitä perheestä molemmat vanhemmat käyneet aina töissä joten ehkä jotain säästöönkin jää, ja perheenäiti on akateeminen eli varmaan tienaa kyllä ihan elantonsa. Tätä asiaa ovat ruikuttaneet mulle ainakin 10 kertaa.
Tykkävät myös valittaa kun on aina samaa ruokaa, mutta eivät suostu tekemään itselleen muuta kuin perunaa ja perus kastikkeita. Ei saa mitään muutoksia olla.
Isä huutaa äidille jos kahvi ei ole valmiiksi keitettynä klo 14. Itse hän ei voi sitä keittää, eikä hän itse voi tehdä ruokaa tietenkään.
Siis tämmösiä "ongelmia" he miettii kaiket päivät. Ja purkaa mulle. Tätä kun oon saanut kuulla vuosikymmenet, alkaa vähitellen ahdistamaan.
Helpotti vähän kun sai avautua tänne.
Kommentit (23)
Asiat liian hyvin omassa kuplassa.,
Maailmassa on ollut todellisiakin ongelmia etenkin 1,5v aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos aloittaisi siitä, että keksii sille X kasville jotain, miten sen saa pois - tekevätkö itse vai ottaako joku ulkopuolinen firma sen, milloin. Ja sitten isä ei huuda äidille, koska se on väärin. Iäkkäät ovat ärtyisiä.
Pelko että joku ilmiantaa kielletyistä rikkaruohoista :D
Vierailija kirjoitti:
Pelko että joku ilmiantaa kielletyistä rikkaruohoista :D
Ihan aiheellinen jos kyseessä on joku kurtturuusu.
Suuret ikäluokat omistaa eniten mutta silti valittaa kaikesta. Köyhän leikkiminen on myös yleinen hupi, käydään ruokajonossa vaikka säästetty viimeiset 80 vuotta.
Joskus muutama vuosi sitten oli juttu lehdessä miten sukulaiset olivat ostaneet köyhälle mummolle jääkaapin hajonneen tilalle. Mummo oli valittanut miten ei oo rahaa uuteen ja joutuu pitämään ruokia parvekkeella. Eli muutenkin kädestä suuhun valittaen kurjuutta. Sitten kun mummo oli kuollut niin selvisi että sen tilillä oli noin 200 tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa appivanhemmilta. Rahaa on kuin roskaa, terveys on hyvä, eläkkeellä ovat ja valivalivali. Raskasta kuunneltavaa.
Joo, tuollaistahan se on vielä siinä vaiheessa, kun kotona pärjää. Kaikki on niiiin huonosti ja lopulta se murha on juurikin "marjat ei mahdu pakkaseen", "voi voi kun on niin kuivaa/sataa liikaa ja marjasato menee pilalle", "Torilta? Laiskat ostaa torilta, minähän menen tuntitolkulla metsässä vaikka lonkkakipu vaivaa ja sydämestä ottaa"
Tähän voin listä muutaman vielä:
"Ai Pirkko-Petterille taas uus reppu? Mikä siinä vanhassa oli vikana?"
(Noh, se oli päiväkotivuosien ajan käytössä...)
"Mitä me nyt sille Antti-Jaakolle keksitään synttärilahjaks? Tulisko se maalaan meille kiviä? Vai pitäiskö ihan värityskirja tokmannilta hakee?"
(Antti-Jaakko pääsee ens kesänä ripille niin,... eh..."
"Taas tuli kauhee sähkölasku. Rahastusta! Tuu nyt tarkistaan tää, meidät yritetään ryöstää!"
(Aa, 30e/kk omakotitalon sähkö, ei sisällä siirtoa... ei nyt pahalta kuulosta.)
"Taas pitäis soittaa hammaslääkäriin mutta kyllä sää noi kunnalliset tiedät. Ei siellä mitään muuta kun rahaa oteta kun ovesta sisään menee. En varmasti mene enkä maksa. Siis tätä vihlonnan määrää..."
Nyt alko ärsyttää, joten pakko lopettaa :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo sun teksti olisi voinut olla sanasta sanaan mun kirjoittama. Samaa ikäluokkaa munkin vanhemmat ja sama meno. Ja kyllä, noista hävitettävien lajien kitkemisestä olen saanut kuulla valitusta minäkin, useampaan kertaan. "Kun sitä ruusua nimenomaan 1970-luvulla yksi puutarhuri suositteli että se on hyvä, niin miten se nyt voi olla että se pitää hävittää", ja mitä jos naapurit ilmiantaa, jne. jne.
Olen härskisti vähentänyt yhteydenpitoa (taustalla tosin muitakin syitä). Puheluihin en vastaa, viesteihin silloin kun itselleni sopii. Ei olla koskaan oltu erityisen läheisiä, ja jossakin kohtaa oli vaan pakko tunnustaa faktat ettei meille koskaan tulisikaan sellaista lämmintä perhesuhdetta jollaisesta olin haaveillut. Oli myös pakko ruveta suojaamaan itseään siltä jatkuvalta kritiikiltä ja negatiivisuudelta. Surullinen tilanne, mutta en oikein tiedä mitä muutakaan olisin voinut tehdä. Ja kun ei heitä kiinnostanut olla läsnä silloin kun olin lapsi ja nuori, niin että meille olisi voinut rakentua jonkinlainen normaali perheside, niin en oikein tiedä että miksi mun tarvitsisi nyt aikuisena ryhtyä ykskaks leikkimään perhettä heidän kanssaan.
Tuskailen samaa oman äidin kanssa. Kaikki on aina niin hirveän huonosti, terveys reistaa ja omakotitalossa asuminen on kallista ja vaivaa vaativaa. Joka puhelussa kuulen valitusta, miten sinne ja tänne koskee ja on sitä ja tätä. Kun ehdotan, että josko nyt vihdoin varataan aika yksityiselle, niin eieiei, miljoona tekosyytä tulee hetkessä. Olen aikapäiviä sitten sanonut, että minulle on turha valittaa talon huoltotöistä, niistä en ymmärrä eikä ne kiinnosta. Kerrostaloon palvelujen ääreen muuttaminen on eieiei. Jatkuva valittaminen on turhaa, kun mitään asioiden ratkaisemiseksi ei halua tehdä. En jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskailen samaa oman äidin kanssa. Kaikki on aina niin hirveän huonosti, terveys reistaa ja omakotitalossa asuminen on kallista ja vaivaa vaativaa. Joka puhelussa kuulen valitusta, miten sinne ja tänne koskee ja on sitä ja tätä. Kun ehdotan, että josko nyt vihdoin varataan aika yksityiselle, niin eieiei, miljoona tekosyytä tulee hetkessä. Olen aikapäiviä sitten sanonut, että minulle on turha valittaa talon huoltotöistä, niistä en ymmärrä eikä ne kiinnosta. Kerrostaloon palvelujen ääreen muuttaminen on eieiei. Jatkuva valittaminen on turhaa, kun mitään asioiden ratkaisemiseksi ei halua tehdä. En jaksa.
Tätä on monella että valitetaan kaikesta mutta ei itse voida tehdä muutosta. Yleensä vielä hankkivat lisää vaivaa elämäänsä tahallisesti ja sit valitetaan lisää kun on niin paljon kaikkea ei jaksa.
Voin vakuuttaa että tuo vain pahenee. Minä, joka itse kuulun jo melkein niihin suuriin ikäluokkiin, en tunnusta tuota piirrettä itsessäni. Mutta äitini on varsinainen valitus pussi.
Hän on aina ollut valittaja, mutta ennen ei ihan koko aikaa.
Kaikki on väärin. Hän valittaa siivoojista, kotisairaanhoitajista, talon asukkaista, ruokapalvelusta, sateesta ja poudasta. Rahan vähyys on ollut aina valituksen aihe, eli mikään ei saisi maksaa mitään.
Oli pakko ostaa hänelle uusi pesukone. Jollain viidellä sadalla olisi saanut kunnollisen, mutta hän sattui näkemään mainoksen, missä oli tarjouskone
1,99 euroa. Se piti hakea koska se oli niin halpa. Siihen sai vain puolen vuoden takuunkin.
No sitä on nyt jo kolme kertaa pitänyt korjata, onneksi vävy on koneen korjaaja. Mutta kun yritetään sanoa, että sijoittaisit toimivaan koneeseen, alkaa valitus siitä ettei ole rahaa.
No sitä on hänellä tilillä n. 100 tonnia. Kun yritetään selittää, että olisi sinulla varaa, hänen rautainen vastauksensa on, että niin nyt on, mutta sitten ei enää ole jos sitä aletaan tuhlaamaan.
Äiti ei ehkä ole ihan perillä enää rahan arvosta, ainoa ajatus on vain, että aina on ostettava sitä halvinta.
Hyvä esimerkki on, kun hänen paras, elinikäinen ystävänsä kuoli. Hautajaisiin hän ei kunnoltaan enää päässyt, mutta kun sanoin, että pitää sinun adressi laittaa sinne, niin hän heti kysyi mitä se maksaa. Jotain 15 euroa.
Juu ei, ei mitään sellaista, kalliiksi tulee. Ei se vainaja siitä mitään tiedä.
Ostin omilla rahoillani sitten hänen puolestaan, kun hävetti ajatuskin, ettei äiti muistaisi parasta ystäväänsä tämän kuoltua.
Se ei sitten ollut äidistä ollenkaan kallista, kun minä sen maksoin. Hyvä logiikka.
Äiti on valittamisessaan vielä liioittelun mestari. Todettu monta kertaa, että varsinainen asia on paljon lievempi kuin miksi hän sen kuvailee.
Voi johtua vanhuuden masennuksesta, mutta kun ihminen on aina ollut sitä mieltä, että häntä potkitaan joka asiassa päähän, niin nythän siitä on tullut ihan vakio valitus. Aina minä, miksi aina minulle, mitä varten minulle noin sanotaan, minä en koskaan saa mitään jne. Tuttua koko elämäni ajalta.
Terveisiä kohtalotovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa että tuo vain pahenee. Minä, joka itse kuulun jo melkein niihin suuriin ikäluokkiin, en tunnusta tuota piirrettä itsessäni. Mutta äitini on varsinainen valitus pussi.
Hän on aina ollut valittaja, mutta ennen ei ihan koko aikaa.
Kaikki on väärin. Hän valittaa siivoojista, kotisairaanhoitajista, talon asukkaista, ruokapalvelusta, sateesta ja poudasta. Rahan vähyys on ollut aina valituksen aihe, eli mikään ei saisi maksaa mitään.
Oli pakko ostaa hänelle uusi pesukone. Jollain viidellä sadalla olisi saanut kunnollisen, mutta hän sattui näkemään mainoksen, missä oli tarjouskone
1,99 euroa. Se piti hakea koska se oli niin halpa. Siihen sai vain puolen vuoden takuunkin.
No sitä on nyt jo kolme kertaa pitänyt korjata, onneksi vävy on koneen korjaaja. Mutta kun yritetään sanoa, että sijoittaisit toimivaan koneeseen, alkaa valitus siitä ettei ole rahaa.
No sitä on hänellä tilillä n. 100 tonnia. Kun yritetään selittää, että olisi sinulla varaa, hänen rautainen vastauksensa on, että niin nyt on, mutta sitten ei enää ole jos sitä aletaan tuhlaamaan.
Äiti ei ehkä ole ihan perillä enää rahan arvosta, ainoa ajatus on vain, että aina on ostettava sitä halvinta.
Hyvä esimerkki on, kun hänen paras, elinikäinen ystävänsä kuoli. Hautajaisiin hän ei kunnoltaan enää päässyt, mutta kun sanoin, että pitää sinun adressi laittaa sinne, niin hän heti kysyi mitä se maksaa. Jotain 15 euroa.
Juu ei, ei mitään sellaista, kalliiksi tulee. Ei se vainaja siitä mitään tiedä.
Ostin omilla rahoillani sitten hänen puolestaan, kun hävetti ajatuskin, ettei äiti muistaisi parasta ystäväänsä tämän kuoltua.
Se ei sitten ollut äidistä ollenkaan kallista, kun minä sen maksoin. Hyvä logiikka.
Äiti on valittamisessaan vielä liioittelun mestari. Todettu monta kertaa, että varsinainen asia on paljon lievempi kuin miksi hän sen kuvailee.
Voi johtua vanhuuden masennuksesta, mutta kun ihminen on aina ollut sitä mieltä, että häntä potkitaan joka asiassa päähän, niin nythän siitä on tullut ihan vakio valitus. Aina minä, miksi aina minulle, mitä varten minulle noin sanotaan, minä en koskaan saa mitään jne. Tuttua koko elämäni ajalta.
Terveisiä kohtalotovereille!
Katso äitiä, näet tyttären. Isoisäni neuvo vuodelta -90.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat omistaa eniten mutta silti valittaa kaikesta. Köyhän leikkiminen on myös yleinen hupi, käydään ruokajonossa vaikka säästetty viimeiset 80 vuotta.
Joskus muutama vuosi sitten oli juttu lehdessä miten sukulaiset olivat ostaneet köyhälle mummolle jääkaapin hajonneen tilalle. Mummo oli valittanut miten ei oo rahaa uuteen ja joutuu pitämään ruokia parvekkeella. Eli muutenkin kädestä suuhun valittaen kurjuutta. Sitten kun mummo oli kuollut niin selvisi että sen tilillä oli noin 200 tonnia.
Minäkin luin tuon jutun ja ajattelin, että saattoi olla jonkinlaista höppänyyttä jo. Mun vanha äiti katsoi tiliotettaan, että ei siellä ole kuin 42 euroa ja vähän päälle. Siellä oli 42 tuhatta. Hän ei vaan osannut katsoa sitä, jo euroihin siirtyminen aikanaan sotki käsitys kyvyn.
Hän saattaa jostakin kahdeksasta eurosta kysyä, onko se paljon vai vähän.
Onneksi edunvalvonta sopimus on tehty meille lapsille. Saattaisi joku kiero yhteiskunnan valtuuttama edunvalvoja käyttää hyväkseen vanhaa ihmistä, joka ei enää ymmärrä raha-asioistaan.
Äiti ei muuten ole höppänä, ei muistisairas eikä mitään sellaista, mutta raha on vaikeasti hahmotettava hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa että tuo vain pahenee. Minä, joka itse kuulun jo melkein niihin suuriin ikäluokkiin, en tunnusta tuota piirrettä itsessäni. Mutta äitini on varsinainen valitus pussi.
Hän on aina ollut valittaja, mutta ennen ei ihan koko aikaa.
Kaikki on väärin. Hän valittaa siivoojista, kotisairaanhoitajista, talon asukkaista, ruokapalvelusta, sateesta ja poudasta. Rahan vähyys on ollut aina valituksen aihe, eli mikään ei saisi maksaa mitään.
Oli pakko ostaa hänelle uusi pesukone. Jollain viidellä sadalla olisi saanut kunnollisen, mutta hän sattui näkemään mainoksen, missä oli tarjouskone
1,99 euroa. Se piti hakea koska se oli niin halpa. Siihen sai vain puolen vuoden takuunkin.
No sitä on nyt jo kolme kertaa pitänyt korjata, onneksi vävy on koneen korjaaja. Mutta kun yritetään sanoa, että sijoittaisit toimivaan koneeseen, alkaa valitus siitä ettei ole rahaa.
No sitä on hänellä tilillä n. 100 tonnia. Kun yritetään selittää, että olisi sinulla varaa, hänen rautainen vastauksensa on, että niin nyt on, mutta sitten ei enää ole jos sitä aletaan tuhlaamaan.
Äiti ei ehkä ole ihan perillä enää rahan arvosta, ainoa ajatus on vain, että aina on ostettava sitä halvinta.
Hyvä esimerkki on, kun hänen paras, elinikäinen ystävänsä kuoli. Hautajaisiin hän ei kunnoltaan enää päässyt, mutta kun sanoin, että pitää sinun adressi laittaa sinne, niin hän heti kysyi mitä se maksaa. Jotain 15 euroa.
Juu ei, ei mitään sellaista, kalliiksi tulee. Ei se vainaja siitä mitään tiedä.
Ostin omilla rahoillani sitten hänen puolestaan, kun hävetti ajatuskin, ettei äiti muistaisi parasta ystäväänsä tämän kuoltua.
Se ei sitten ollut äidistä ollenkaan kallista, kun minä sen maksoin. Hyvä logiikka.
Äiti on valittamisessaan vielä liioittelun mestari. Todettu monta kertaa, että varsinainen asia on paljon lievempi kuin miksi hän sen kuvailee.
Voi johtua vanhuuden masennuksesta, mutta kun ihminen on aina ollut sitä mieltä, että häntä potkitaan joka asiassa päähän, niin nythän siitä on tullut ihan vakio valitus. Aina minä, miksi aina minulle, mitä varten minulle noin sanotaan, minä en koskaan saa mitään jne. Tuttua koko elämäni ajalta.
Terveisiä kohtalotovereille!Katso äitiä, näet tyttären. Isoisäni neuvo vuodelta -90.
Niinpä! Kuka tietää, mutta en ainakaan yhtä lahjakas valittaja ole ollut koskaan - sanotaan sitten, että en vielä. Olisi siitä noottia tullut jo, jos olisin. Ei ole samanlainen siskoaan.
Mutta mistäpä tuon tietää. Olen kyllä ihan äitini näköinen, onneksi kun isä oli niin ruma.
Joo...appi valitti sähkölaskun kalleudesta kun piti ostaa kolmas arkkupakastin että voi juosta mustikkametsässä ja hillasuolla vähän lisää.
10v myöhemmin talo myytiin ja pakastimet tyhjennettiin (apelle asiasta puhumatta) kompostiin. Tais ekat mustikat olla vuosituhannen alusta. Joo-joo jaettiin ja vietiin marjat lastenlapsille...eiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa että tuo vain pahenee. Minä, joka itse kuulun jo melkein niihin suuriin ikäluokkiin, en tunnusta tuota piirrettä itsessäni. Mutta äitini on varsinainen valitus pussi.
Hän on aina ollut valittaja, mutta ennen ei ihan koko aikaa.
Kaikki on väärin. Hän valittaa siivoojista, kotisairaanhoitajista, talon asukkaista, ruokapalvelusta, sateesta ja poudasta. Rahan vähyys on ollut aina valituksen aihe, eli mikään ei saisi maksaa mitään.
Oli pakko ostaa hänelle uusi pesukone. Jollain viidellä sadalla olisi saanut kunnollisen, mutta hän sattui näkemään mainoksen, missä oli tarjouskone
1,99 euroa. Se piti hakea koska se oli niin halpa. Siihen sai vain puolen vuoden takuunkin.
No sitä on nyt jo kolme kertaa pitänyt korjata, onneksi vävy on koneen korjaaja. Mutta kun yritetään sanoa, että sijoittaisit toimivaan koneeseen, alkaa valitus siitä ettei ole rahaa.
No sitä on hänellä tilillä n. 100 tonnia. Kun yritetään selittää, että olisi sinulla varaa, hänen rautainen vastauksensa on, että niin nyt on, mutta sitten ei enää ole jos sitä aletaan tuhlaamaan.
Äiti ei ehkä ole ihan perillä enää rahan arvosta, ainoa ajatus on vain, että aina on ostettava sitä halvinta.
Hyvä esimerkki on, kun hänen paras, elinikäinen ystävänsä kuoli. Hautajaisiin hän ei kunnoltaan enää päässyt, mutta kun sanoin, että pitää sinun adressi laittaa sinne, niin hän heti kysyi mitä se maksaa. Jotain 15 euroa.
Juu ei, ei mitään sellaista, kalliiksi tulee. Ei se vainaja siitä mitään tiedä.
Ostin omilla rahoillani sitten hänen puolestaan, kun hävetti ajatuskin, ettei äiti muistaisi parasta ystäväänsä tämän kuoltua.
Se ei sitten ollut äidistä ollenkaan kallista, kun minä sen maksoin. Hyvä logiikka.
Äiti on valittamisessaan vielä liioittelun mestari. Todettu monta kertaa, että varsinainen asia on paljon lievempi kuin miksi hän sen kuvailee.
Voi johtua vanhuuden masennuksesta, mutta kun ihminen on aina ollut sitä mieltä, että häntä potkitaan joka asiassa päähän, niin nythän siitä on tullut ihan vakio valitus. Aina minä, miksi aina minulle, mitä varten minulle noin sanotaan, minä en koskaan saa mitään jne. Tuttua koko elämäni ajalta.
Terveisiä kohtalotovereille!Katso äitiä, näet tyttären. Isoisäni neuvo vuodelta -90.
Niin, vanha neuvo nuorelle naimaikäiselle miehelle, joka pohtii, että mikähän näköinen tuo tyttöystävä on joskus 30 vuoden kuluttua. Siis kannattaa katsoa anoppia, yleensä ovat sitten samaa kaliberia. Ja voihan se luonnetta kun kuvata.
Voi Jeesus. Ootte mun mielestä kyllä ihan sankareita joka ikinen tämmöisen vanhuksen läheinen!
En tiedä mitä tuo on, oikeaa masennus-sairautta tuskin, mutta eihän tuota jaksaisi.
Luojan kiitos meillä ei ole ollut tuollaisia vanhuksia. En kestäisi kovin kauaa.
Luulen, että meillä ollaan oltu erilaisia siksi kun meidän vanhojen elämässä on itse asiassa ollut tosi kovia paikkoja, ihan oikeaa kärsimystä ja surua ihan riittämiin.
Saapa nähdä, mitä sitten kun omat vanhempani ovat vanhuksia. Jotakin tosi patologista tuommoinen valitus kyllä on.
Ihan heti en usko, että hekään tuommoisiksi ryhtyvät. Kai siitä jotain merkkejä oisi nyt 60+ iässä.
Voimia kovasti teille tällaisten läheisille! En osaa auttaa, haluaisin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Joo...appi valitti sähkölaskun kalleudesta kun piti ostaa kolmas arkkupakastin että voi juosta mustikkametsässä ja hillasuolla vähän lisää.
10v myöhemmin talo myytiin ja pakastimet tyhjennettiin (apelle asiasta puhumatta) kompostiin. Tais ekat mustikat olla vuosituhannen alusta. Joo-joo jaettiin ja vietiin marjat lastenlapsille...eiku.
Eivät reppanat ole raskineet käyttää. Kun itse ovat ne metsästä ja suolta repineet niin nehän on aarteita. Ei se ole ollut tyhmyyttä, ilkeyttä tai pahuutta. Vähän hellyttävää vain.
Ja sua itkettää???
Mua lähinnä naurattaisi
Melko yleisiä "ongelmia" vanhemmalla ikäluokalla. Nuo luonteenpiirteet vaan pahenee vanhetessaan, on näitä äkäisiä vanhuksia nähty sairaaloissakin jatkuvasti, kun kaikki on huonosti, huonot vaatteet, huonot ruuat, huonot lääkärit, huonot hoitajat, kaikki huonosti. Eikä kotiin halua, kun sielläkin kaikki huonosti. Eikä suostu hoitokotiin, siellä vasta huonosti kaikki on.