Miten jaksatte elää seksittä parisuhteessa?
Miten te vanhemmat pitkään yhdessä olleet parit ja nyt puhutaan vanhemmista kuin 45 vuotiaat jaksatte elää sen puolisonne kanssa ilman seksiä? Meillä seksi loppui muutama vuosi sitten enkä totu tilanteeseen.
Välillä eroakin miettinyt, mutta kannattaako sen takia erota? Kertokaa kokemuksia!
Kommentit (67)
Voi kunpa löytäisin parisuhteen missä ei tarvitse harrastaa seksiä!!
Olette onnekkaita!
En tiedä. Kai se pitäisi etsiä oma "Helmi". Tosin olen D:tä 30 vuotta nuorempi.
Terveet kädet + naisten instagram-pyllyt
En jaksanut. Ero tuli. Mies ei halunnut enää seksiä, ainakaan mun kanssa. Kolme vuotta kärvistelin ja sitten erosin.
Aloituksesta saa sellaisen kuvan, että seksittömyys olisi jotenkin oletettavaa vanhempien ihmisten parisuhteissa. Näinhän ei tietenkään todellisuudessa ole, paitsi av:lla jossa jokainen parisuhde on täyttä helvettiä. Ratkaisuksi tarjoan samaa kuin jokaisessa muussakin parisuhdeketjussa, eli JSS.
Meillä tosi pitkä suhde ja vain paranee. Seksiä on kolmisen kertaa viikossa ja huippu ihanaa on. En valita, kun seksiä on ja hyvää.
Helposti. Mieluummin ilman seksiä, kuin paskaa seksiä. Sitä paitsi ei seksin tarvitse rajoittua parisuhteeseen sisään.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jaksakaan. Elämä on pelkkää kärsimystä jos ei ole hellyyttä, läheisyyttä ja välittämistä.
Meillä on hellyyttä, läheisyyttä ja välittämistä, vaikka seksiä ei olekaan. Ihan hyvin tämä menee, olen jo tottunut. Liekö sitten vaihdevuodetkin tehneet tehtävänsä, niin olen kiimaiselta ololtakin säästynyt jo pitkään.
Meillä hiipui hiljalleen miehen erektiovaikeuksiin, joita hänellä oli jo 30+-vuotiaana. Sydän- ja verenpainesyistä ei Viagrakaan käy. Mutta mies on ihana ja rakas, en vaihtaisi pois vaikka saisin minkälaisen panosonnin hänen tilalleen <3
Iso osa parisuhteista päättyy seksin päättymisen vuoksi. Silloin suhteesta usein katoaa myös muu läheisyys. Monen suhteen tilanne jatkuu näin aina sen päättymiseen asti - usein päättymisen sinetöi sivusuhde.
Ikääntyminen tosin korjaa tilanteen, kun alkaa tulla 60-70 ikävuotta täyteen, eikä seksin loppuminen enää häiritse, ainakaan niin paljon, että jaksaisi erota ja etsiä uutta kumppania.
Tavallaan ymmärrän ilmiön. Puoliso loukkaa sopivissa tilanteissa tai itse, toinen ei pääse jostakin yhdessä koetusta yli vaan jää kaivelemaan. Sen kaikkein kauneimman hetkellä erehtyy käyttäytymään tökerösti tai yrittää "kostaa" jotakin vähäpätöistä asiaa.
Muistan kyllä itsekin kerran kun sänkyyn mennessä puoliso kommentoi kaikkea ihan muuta arkipäiväistä eikä tunnelmasta tietoakaan. Milloin me tampattiin matot viimeksi, laitan pyykikoneen päälle kunhan ollaan valmiita... jynssäsin mekaanisesti sen kerran ja vaikka mielenkiinnon lopahtaessa alkuunsa kestikin kauan, molemmat vähän kuin odotteli van että joko kohta ollaan perillä.
Outo aloitus.
Pitää yleisenä oletuksena että parisuhteessa pitäisi olla seksiä.
Ja että olisi huono asia jos sitä ei ole.
Ei kaikkien itsearvo ole jossain genitaalien läpsyttämisessä, jotkut ovat oikeasti kykeneviä rakkauteen.
Nykyisellään muutama kerta vuoteen riittää molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jaksakaan. Elämä on pelkkää kärsimystä jos ei ole hellyyttä, läheisyyttä ja välittämistä.
Kaikkeen tottuu. En muista, milloin vaimo olisi esim. silittänyt hiuksiani tai tullut spontaanisti halaamaan. Ehkä joskus yli 10 v. sitten? Välit eivät kuitenkin ole sinänsä viileät tai vihamieliset, joten ilmapiiri ei ole ahdistava. Ehkä asiaa auttaa, että ymmärrän ne monet syyt, miksi vaimoani ei läheisyys niin kiinnosta. Hän ei ensinnäkään ole ihmisenä mikään romantikko.
Ei mitään ongelmaa!
Meillä on ihana, rakastava, arvostava ja toisiamme kunnioittava parisuhde.
Minun unelma kumppani!
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus.
Pitää yleisenä oletuksena että parisuhteessa pitäisi olla seksiä.
Ja että olisi huono asia jos sitä ei ole.
Ei kaikkien itsearvo ole jossain genitaalien läpsyttämisessä, jotkut ovat oikeasti kykeneviä rakkauteen.
Samaa mieltä.
Yhtä fiksu, jos olisi kysynyt
Miten jaksatte kun ette joka aamu saa banaanileipää aamupalaksi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hellyyttä, läheisyyttä ja välittämistä, vaikka seksiä ei olekaan.
Ei onnistu meillä, koska alkaa välittömästi jöpöttämään. Sen jälkeen tulee ongelmia hillitä itseäni, mikä taas aiheuttaa turhautumista ja lopulta riitaa. Olen yrittänyt selittää vaimolle, etten voi fyysiselle reaktiolleni mitään. Kuulemma pitäisi voida "vain halailla". Niinpä, mutta minkäs minä sille voin, että panettaa kerran tunnissa, vaikka olen jo viisikymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jaksakaan. Elämä on pelkkää kärsimystä jos ei ole hellyyttä, läheisyyttä ja välittämistä.
Eihän hellyyteen, välittämiseen ja läheisyyteen tarvita seksiä! Me nukutaan miehen kanssa sylikkäin joka yö. Seksiä ei tällä hetkellä voi olla miehen vakavan sairauden vuoksi.
Välillä tuntuu kamalalta. Välillä unohdan itsekin koko seksin. Menee kausittain.