Lue keskustelun säännöt.
Olen "ruma" nainen jolla on komea mies
06.08.2021 |
Olemme uskossa, ja kumpikin etsimme vain Jumalan tahtoa, annoimme Jumalan johdattaa myös puolison etsimisessä.
Olin oikeastaan ihan onnellinen yksinkin, rankka elämä ollut, lapsiakin aiemmista suhteista. Mies oli vuosia yksin, koska halusi saada Jumalan antaman puolison.
En ole kaunis, ainakin omissa silmissä olen ennemmin ruma kuin kaunis.
Se on vaivannut koko elämän ajan.
Kun lähdin aidosti etsimään Jeesuksen tahtoa ja jätin myös tulevan puolison etsinnän Hänen käsiinsä, en osannut todellakaan odottaa, että Hän antaisikin komean miehen mulle.
Olin järkyttynyt, koska omassa mielessä olin kuvitellut, että ehkä tuo tuleva mies on paljon vanhempi ja ei niin hyvännäköinen, kun itsekkään en ole.
Kolme vuotta naimisissa, ja alan pikkuhiljaa uskoa, kun mieheni jaksaa kehua kauniiksi, rakastaa minua, ym, että ehkä en sittenkään ole niin kauhea, kun olen itsestäni ajatellut.
Mutta, voin sanoa, että on ollut hirveän vaikeaa, koska huono itsetunto näkyy ja se kuuluu. Epäilykset, että mies ei kuitenkaan tarkoita sitä mitä sanoo.
Kuitenkin olemme nyt elinikäisessä avioliitossa, koska Jeesus on yhdistänyt meidät, se on sellainen asia, joka pitää yhdessä, vaikka välillä myrskyääkin. Ja meillä on myrskynnyt.
Olen ollut pettynyt, koska kuvittelin, että onnellisuus alkaa, kun vain saa Jumalan valitseman puolison itselleen.
Nyt olen alkanut uskomaan, että kyllä mies oikeasti rakastaa mua ja pitää mua kauniina ja minä rakastan häntä. Enää hänen komeutensakaan ei pyörrytä ja pelota enää, hän alkaa näyttää vain siltä niin rakkaalta puolisolta, joka on täydellinen juuri mulle.
En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan tälläisestä aiheesta. Se on kipeä ja raskas aihe, ainakin itselle.
Mutta Jeesus on osoittanut, että se ihmisen sisin on kuitenkin tärkeämpi kuin ulkonäkö.
Kun vain pystyisin itsekkin arvostamaan ja rakastamaan itseäni, niinkuin Jeesus rakastaa.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun usko ei vaikuta kovin vahvalta.
Vierailija kirjoitti:
Abigail?
Tarkennatko, miksi Abigail?
Vierailija kirjoitti:
Sun usko ei vaikuta kovin vahvalta.
Joo, mä pidin itseäni "hyvänä" uskovana, ennenkuin kohdattiin tämän miehen kanssa.
Sen jälkeen mulla on ollut syvä kriisi uskon suhteen.
Oon käynyt läpi vaikeita asioita, jotka sai mut melkein kääntämään selkäni Jeesukselle.
Ymmärrän että mua on koeteltu, niinkuin miestäkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abigail?
Tarkennatko, miksi Abigail?
Yks nainen suoltaa samanlaista tarinaa ja pitää itseään Abigailina. Psykoottisen oloinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ollut jotain riippuvaisuuksia ennen kun tulitte uskoon ja tapasitte?
No miten se heesus teiät yhteen johdatti? Käsitykseni mukaan kuoli n 2000v sitten, että ihanko aikakoneella sinne porhalsitte johdateltaviksi yhteen? JA muista myös, jos et ota p oskeen ja anna p ersettä usein niin mies löytää ennen pitkää naisiA jotka noi tekevät, ottavat s uihin ja satsit kurkkuun/naamalle ja sitten sun komea mies jättää kun mallinaiset parveilevat ympärillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä miksi uskovaisten naisten itsetunto on monesti täysin nollaluokkaa. Yksi vakava seurustelu kariutui koska nainen toisteli omaa rumuuttaan ja omituiuuttaan kunnes aloin itsekin uskoa siihen.
Toinen ei voinut uskoa että kukaan muu kuin toinen "jakojäännös"voisi ikinä seurustella hänen kanssaan. Motivaatio meni kun hän yritti todistella minulle kuinka olen maahan nuijittu ressukka joka ei kelpaa kenellekään oikealle naiselle, niin meidän on pakko olla yhdessä.
Kolmannen kanssa olin naimisissa 17 vuotta, en enää vuoden saatossa jaksanut hänelle sanoa et on kaunis kun tajusin että 15 vuotta oli kulunut ja yhä pyöritellään aivan sanoja juttuja.
Otti ite eron ja luopui uskostaan. Paneskelee tinderissä koska ei kuulemma kelpaa kenellekään.
Kosk te oikein opitte ettei tuo kiinnostuksentappo-itsesääli ole Raamatullista nöyryyttä?
Onneksi nyt minulla on fiksu, syvällinen, urheilullinen, kaunis ja ihanan viisas tyttöystävä, joka on uskovainen, iloitsee uskostaan ja arvostan minua ja itseään. Elämä on lopultakin ihanaa:)
Jos nyt ajattelet järjellä, niin eikö ole erikoista, että uskot jeesukseen mutta et omaan mieheesi? Miehesi sentään on lihaa ja verta, näet hänet ja kuulet hänen puheensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, luultavasti ap on ihan kaunis kuten 95% seurakunnan 16-45-vuotiaista naisista faktuaalisesti on.
Valitettavasti miten niin moni elämä valuu hukkaan rumuusjankkauksessa:(
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, luultavasti ap on ihan kaunis kuten 95% seurakunnan 16-45-vuotiaista naisista faktuaalisesti on.
Valitettavasti miten niin moni elämä valuu hukkaan rumuusjankkauksessa:(
Ap vastaa.
Näin minäkin ajattelen kaikista naisista, että he ovat kauniita, näen ympärilläni vain kauniita ihmisiä, jotka ovat äärettömän rakkaita, ainutlaatuisia Jumalan luomia ihmisiä.
Mutta miksi en näe itseäni samalla tavalla? En tahdo, että puolisoni joutuu olemaan se, joka yrittää nostaa itsetuntoani, se on liian raskasta toiselle ihmiselle kannettavaksi.
Uskon kuitenkin, ja myös mun rukoukseni on, että Jeesus muuta minua, opeta mua rakastamaan itseäni, jotta pystyisin rakastamaan myös muita ihmisiä. Koska tahdon pystyä rakastamaan kaikkia ihmisiä, olivat he millaisia tahansa.
Uskon että vain Jeesus voi eheyttää ja parantaa niin, että osaan ja pystyn rakastamaan.
Oon elänyt aika rakkaudetonta elämää, elämä on ollut ennemminkin vihan ja pelon täyteistä. Olen oikeastaan vasta nyt avioliiton myötä alkanut enemmän avautumaan, kertomaan tunteistani.
Sulkeutuneelle ihmiselle se on vaikeaa, mutta tiedän että avioliitossa on pakko puhua. Mieheni osaa puhua, hänelle ei tuota vaikeuksia kertoa tunteistaan, ajatuksiaan.
Mutta oliko näin nyt tarkoitettu, että Jeesus käyttää puolisoani, että myös hänen kauttaan voin parantua ja eheytyä?
Sen ainakin tiedän, että mieheni tarvitsee tässä liitossa todella paljon Jumalan antamaa voimaa ja viisautta, kärsivällisyyttä ja sitä rakkautta mua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, luultavasti ap on ihan kaunis kuten 95% seurakunnan 16-45-vuotiaista naisista faktuaalisesti on.
Valitettavasti miten niin moni elämä valuu hukkaan rumuusjankkauksessa:(
Tai sitten ap kuuluu siihen viiteen prosenttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, luultavasti ap on ihan kaunis kuten 95% seurakunnan 16-45-vuotiaista naisista faktuaalisesti on.
Valitettavasti miten niin moni elämä valuu hukkaan rumuusjankkauksessa:(
Ap vastaa.
Näin minäkin ajattelen kaikista naisista, että he ovat kauniita, näen ympärilläni vain kauniita ihmisiä, jotka ovat äärettömän rakkaita, ainutlaatuisia Jumalan luomia ihmisiä.Mutta miksi en näe itseäni samalla tavalla? En tahdo, että puolisoni joutuu olemaan se, joka yrittää nostaa itsetuntoani, se on liian raskasta toiselle ihmiselle kannettavaksi.
Uskon kuitenkin, ja myös mun rukoukseni on, että Jeesus muuta minua, opeta mua rakastamaan itseäni, jotta pystyisin rakastamaan myös muita ihmisiä. Koska tahdon pystyä rakastamaan kaikkia ihmisiä, olivat he millaisia tahansa.
Uskon että vain Jeesus voi eheyttää ja parantaa niin, että osaan ja pystyn rakastamaan.Oon elänyt aika rakkaudetonta elämää, elämä on ollut ennemminkin vihan ja pelon täyteistä. Olen oikeastaan vasta nyt avioliiton myötä alkanut enemmän avautumaan, kertomaan tunteistani.
Sulkeutuneelle ihmiselle se on vaikeaa, mutta tiedän että avioliitossa on pakko puhua. Mieheni osaa puhua, hänelle ei tuota vaikeuksia kertoa tunteistaan, ajatuksiaan.Mutta oliko näin nyt tarkoitettu, että Jeesus käyttää puolisoani, että myös hänen kauttaan voin parantua ja eheytyä?
Sen ainakin tiedän, että mieheni tarvitsee tässä liitossa todella paljon Jumalan antamaa voimaa ja viisautta, kärsivällisyyttä ja sitä rakkautta mua kohtaan.
Sä lataat nyt kamalan taakan ja vastuun miehellesi. Ammattiauttajalle sun pitäisi mennä, että saat työkalut paranemiseen ja eheytymiseen. Kaikki on lopulta sun omissa käsissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut jotain riippuvaisuuksia ennen kun tulitte uskoon ja tapasitte?
Itsellä nuorena, alkoholi ja muut päihteet, olin varma, että tulen kuolemaan niihin, enkä eläisi kovinkaan vanhaksi.
Nyt olen kuitenkin yli 30, ja on ihanaa, kun tietää, minne on matkalla, eikä tarvi ikinä enää palata siihen vanhaan elämään.
Miehellä ollut myös vaikeaa ennen uskoontuloa.
Ap
Toki Jumala on nähnyt mitä te molmmat tarvitsette. Olen itse aika ulkonäkökeskeinen uskovainen, tuttavapiirissä ei edes ole rumia ihmisiä ja minulle ulkonäkö on tärkeää. Puolisoni on komea ja kyllähän se usein niin on että vakka kantansa valitsee. Älä nyt hyvä ihminen kerro kaikista itsetunto ongelmistasi puolisollesi. Puolison tehtävä ei ole alkaa terapeutiksi, rukoile mielummin Jumalalta apua. Kyllä uskovainenkin saa nauttia ulkonäöstä ja kauneudesta, mutta ei tarttua siihen liikaa. Onko ulkonäöstäsion tullut sinulle pakkomielle? Huono itsetunto ei kyllä kaunista ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, luultavasti ap on ihan kaunis kuten 95% seurakunnan 16-45-vuotiaista naisista faktuaalisesti on.
Valitettavasti miten niin moni elämä valuu hukkaan rumuusjankkauksessa:(
Ap vastaa.
Näin minäkin ajattelen kaikista naisista, että he ovat kauniita, näen ympärilläni vain kauniita ihmisiä, jotka ovat äärettömän rakkaita, ainutlaatuisia Jumalan luomia ihmisiä.Mutta miksi en näe itseäni samalla tavalla? En tahdo, että puolisoni joutuu olemaan se, joka yrittää nostaa itsetuntoani, se on liian raskasta toiselle ihmiselle kannettavaksi.
Uskon kuitenkin, ja myös mun rukoukseni on, että Jeesus muuta minua, opeta mua rakastamaan itseäni, jotta pystyisin rakastamaan myös muita ihmisiä. Koska tahdon pystyä rakastamaan kaikkia ihmisiä, olivat he millaisia tahansa.
Uskon että vain Jeesus voi eheyttää ja parantaa niin, että osaan ja pystyn rakastamaan.Oon elänyt aika rakkaudetonta elämää, elämä on ollut ennemminkin vihan ja pelon täyteistä. Olen oikeastaan vasta nyt avioliiton myötä alkanut enemmän avautumaan, kertomaan tunteistani.
Sulkeutuneelle ihmiselle se on vaikeaa, mutta tiedän että avioliitossa on pakko puhua. Mieheni osaa puhua, hänelle ei tuota vaikeuksia kertoa tunteistaan, ajatuksiaan.Mutta oliko näin nyt tarkoitettu, että Jeesus käyttää puolisoani, että myös hänen kauttaan voin parantua ja eheytyä?
Sen ainakin tiedän, että mieheni tarvitsee tässä liitossa todella paljon Jumalan antamaa voimaa ja viisautta, kärsivällisyyttä ja sitä rakkautta mua kohtaan.Sä lataat nyt kamalan taakan ja vastuun miehellesi. Ammattiauttajalle sun pitäisi mennä, että saat työkalut paranemiseen ja eheytymiseen. Kaikki on lopulta sun omissa käsissäsi.
Oon joskus käynyt terapiassa, en saanut siitä mitään irti.
Olen miettinyt uskovaa sielunhoitajaa, koska mieluummin purkaisin tuntojani tuntemattomalle, joka myös pystyy samalla rukoilemaan. Koska olen varma, että Jeesus on kuitenkin se, joka parantaa.
En halua olla taakka miehelleni.
Mutta mietin, miksi Jeesus ei ole ensin parantanut mua ja vasta sitten johdattanut puolison. Miksi juuri nyt..
Olin valmis odottamaan vuosiakin, kun Jumala puhui, että Hänellä on mulle puoliso, enkä tiennyt, milloin tapaan hänet. Silloin ajattelinkin, että siihen menee varmaan tosi kauan, mutta lopulta ei mennytkään kuin muutama kuukausi. Ap
Olen ateisti. Pidän ja olen sana pitänyt itseäni rumana (se on myös minulle kerrottu monta kertaa ulkopuolelta). Se ei ole kuitenkaan estänyt toteuttamasta itseäni ja olemasta rohkea. Varmaankin siten löysin myös aikanaan komean miehen, joka haluaa olla kanssani. Enää en välitä, mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän ulkonäöllä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Toki Jumala on nähnyt mitä te molmmat tarvitsette. Olen itse aika ulkonäkökeskeinen uskovainen, tuttavapiirissä ei edes ole rumia ihmisiä ja minulle ulkonäkö on tärkeää. Puolisoni on komea ja kyllähän se usein niin on että vakka kantansa valitsee. Älä nyt hyvä ihminen kerro kaikista itsetunto ongelmistasi puolisollesi. Puolison tehtävä ei ole alkaa terapeutiksi, rukoile mielummin Jumalalta apua. Kyllä uskovainenkin saa nauttia ulkonäöstä ja kauneudesta, mutta ei tarttua siihen liikaa. Onko ulkonäöstäsion tullut sinulle pakkomielle? Huono itsetunto ei kyllä kaunista ketään.
En ole puhunut koskaan ajatuksiani itsestäni miehelleni. Siis en ole haukkunut itseäni miehelle, paitsi peilin edessä ja mies on varmasti kuullut sen.
Olen päässyt pahimmasta, mutta hiukset ovat olleet se suurin ongelma.
Mulla oli aika, kun laitoin hiuksia tasan niin kauan että olin tyytyväinen. Oikeasti.
Voin kertoa, että se oli raastavaa!
Samalla haukuin itseäni, kun suutuin kun en saanutkaan väännettyä tukkaa juuri sellaiseen asentoon kuin halusin.
Nyt olen yhtäkkiä huomannut, että en enää tee tätä. Ehkäpä mieheni on kovasti rukoillut että tuo loppuisi.
Toki itekkin rukoilin, mutta välillä lannistuin kun huomasin että taas jatkoin sitä.
En halua olla ulkonäkökeskeinen.
Kuitenkin laittaudun usein. Ap
Käyttäjä34428 kirjoitti:
Olen ateisti. Pidän ja olen sana pitänyt itseäni rumana (se on myös minulle kerrottu monta kertaa ulkopuolelta). Se ei ole kuitenkaan estänyt toteuttamasta itseäni ja olemasta rohkea. Varmaankin siten löysin myös aikanaan komean miehen, joka haluaa olla kanssani. Enää en välitä, mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän ulkonäöllä on merkitystä.
Tätä minäkin toivon, että huolimatta siitä, minkä näköinen olen, pystyn elämään onnellista elämää, arvostamaan itseäni ja läheisiäni. Ja että kun me vanhenemme, niin ulkonäkö ei merkitsisi paljoakaan. Ap
Jos kellään on jakaa samanlaista kokemusta, olit uskossa tai et, niin kerro tarinasi.