Olen "ruma" nainen jolla on komea mies
Olemme uskossa, ja kumpikin etsimme vain Jumalan tahtoa, annoimme Jumalan johdattaa myös puolison etsimisessä.
Olin oikeastaan ihan onnellinen yksinkin, rankka elämä ollut, lapsiakin aiemmista suhteista. Mies oli vuosia yksin, koska halusi saada Jumalan antaman puolison.
En ole kaunis, ainakin omissa silmissä olen ennemmin ruma kuin kaunis.
Se on vaivannut koko elämän ajan.
Kun lähdin aidosti etsimään Jeesuksen tahtoa ja jätin myös tulevan puolison etsinnän Hänen käsiinsä, en osannut todellakaan odottaa, että Hän antaisikin komean miehen mulle.
Olin järkyttynyt, koska omassa mielessä olin kuvitellut, että ehkä tuo tuleva mies on paljon vanhempi ja ei niin hyvännäköinen, kun itsekkään en ole.
Kolme vuotta naimisissa, ja alan pikkuhiljaa uskoa, kun mieheni jaksaa kehua kauniiksi, rakastaa minua, ym, että ehkä en sittenkään ole niin kauhea, kun olen itsestäni ajatellut.
Mutta, voin sanoa, että on ollut hirveän vaikeaa, koska huono itsetunto näkyy ja se kuuluu. Epäilykset, että mies ei kuitenkaan tarkoita sitä mitä sanoo.
Kuitenkin olemme nyt elinikäisessä avioliitossa, koska Jeesus on yhdistänyt meidät, se on sellainen asia, joka pitää yhdessä, vaikka välillä myrskyääkin. Ja meillä on myrskynnyt.
Olen ollut pettynyt, koska kuvittelin, että onnellisuus alkaa, kun vain saa Jumalan valitseman puolison itselleen.
Nyt olen alkanut uskomaan, että kyllä mies oikeasti rakastaa mua ja pitää mua kauniina ja minä rakastan häntä. Enää hänen komeutensakaan ei pyörrytä ja pelota enää, hän alkaa näyttää vain siltä niin rakkaalta puolisolta, joka on täydellinen juuri mulle.
En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan tälläisestä aiheesta. Se on kipeä ja raskas aihe, ainakin itselle.
Mutta Jeesus on osoittanut, että se ihmisen sisin on kuitenkin tärkeämpi kuin ulkonäkö.
Kun vain pystyisin itsekkin arvostamaan ja rakastamaan itseäni, niinkuin Jeesus rakastaa.
Kommentit (42)
Jos alkaisit jo nyt elää niin kuin olisit terve, tyytyväinen itseesi ja kiitollinen - mitä tekisit eri lailla?
Näyttää siltä että sulla on ongelmana vain tuo päässä vatvominen.
Olen uskonnoton, jos se tähän liitty mitenkään. Leikkasin keittiösaksilla tukkani pois, koska se oli tiellä. Mulle toiminta ja sen sujuvuus on tärkeämpää kuin tukan laittaminen ja muu ulkonäkö. Olenkohan joku friikki?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miksi uskovaisten naisten itsetunto on monesti täysin nollaluokkaa. Yksi vakava seurustelu kariutui koska nainen toisteli omaa rumuuttaan ja omituiuuttaan kunnes aloin itsekin uskoa siihen.
Toinen ei voinut uskoa että kukaan muu kuin toinen "jakojäännös"voisi ikinä seurustella hänen kanssaan. Motivaatio meni kun hän yritti todistella minulle kuinka olen maahan nuijittu ressukka joka ei kelpaa kenellekään oikealle naiselle, niin meidän on pakko olla yhdessä.
Kolmannen kanssa olin naimisissa 17 vuotta, en enää vuoden saatossa jaksanut hänelle sanoa et on kaunis kun tajusin että 15 vuotta oli kulunut ja yhä pyöritellään aivan sanoja juttuja.
Otti ite eron ja luopui uskostaan. Paneskelee tinderissä koska ei kuulemma kelpaa kenellekään.
Kosk te oikein opitte ettei tuo kiinnostuksentappo-itsesääli ole Raamatullista nöyryyttä?
Onneksi nyt minulla on fiksu, syvällinen, urheilullinen, kaunis ja ihanan viisas tyttöystävä, joka on uskovainen, iloitsee uskostaan ja arvostan minua ja itseään. Elämä on lopultakin ihanaa:)
Miehen huono itsetunto näkyy rehvakkaana käytöksenä. Naisille on luontaista itsekriittisyys, mutta se ei ole huonoa itsetuntoa. Nainen ei välttämättä laita lainkaan arvoa omalle ulkonäölleen, mutta miehet korostavat naisen ulkonäköä. On mahdollista, että ymmärsit väärin nämä naiset, jos he eivät vaan halunneet olla vain kauniita, vaan halusivat tuoda esille hengellisiä asioita. Itse et kuulosta kovin empaattiselta, vaan tosi kylmältä, jos jätät naisen ulkonäön takia. Niinhän sinä teit, vaikka yrität kääntää syyn naisen viaksi.
Ei toimi pitemmän päälle. Vaikka olisi kuinka yhteistä kemiaa ja sama kiinnostuksen kohde, niin suhde ei vain voi kestää, kun toinen ei ole ulkoisesti tarpeeksi kiinnostava. Paitsi ehkä silloin jos suhde on platoninen, jossa ei ole mitään fyysisiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jos alkaisit jo nyt elää niin kuin olisit terve, tyytyväinen itseesi ja kiitollinen - mitä tekisit eri lailla?
Näyttää siltä että sulla on ongelmana vain tuo päässä vatvominen.
Vatvon kyllä tällä hetkellä, koska yritän ymmärtää asioita.
Olen huomannut myös, että seuraan todella tarkkaan ihmisten ilmeitä ja yritän joskus ihan alitajuisestikin tulkita heidän ajatuksiaan, mielentilaa. Näin teen miehenikin kohdalla. Hän on huomannut sen.
Ehkä tuo tulee lapsuusajoista, kun seurasin vanhempien ilmeitä. He riitelivät usein tai eivät vaikuttaneet useinkaan kovin onnellisilta.
Kohta kuitenkin poistun ja alan siivoamaan. Nään miestäni taas muutaman päivän erillään olon jälkeen.
Erosimme pienessä erimielisyydessä kun hän lähti toiselle puolen suomea, mutta saimme sovittua tässä taas ja hän on tulossa.
Minulle teki hyvää olla yksin, rukoilin paljon, tein parannusta, kuuntelin hengellistä puhetta, luin Raamattua, kävin töissä, ja toivon että pääsemme taas vähän eteenpäin tässä uskonelämässä.
Veikkaan, että ap:n suhteessa mies kuitenkin muistuttelee naista rumuudesta, koska eihän naisella muuten voisi tulla edes mieleen olevansa ruma. Miehet näissä ovat aina taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi pitemmän päälle. Vaikka olisi kuinka yhteistä kemiaa ja sama kiinnostuksen kohde, niin suhde ei vain voi kestää, kun toinen ei ole ulkoisesti tarpeeksi kiinnostava. Paitsi ehkä silloin jos suhde on platoninen, jossa ei ole mitään fyysisiä asioita.
Meillä on toimittava, koska Jeesus yhdisti meidät. Me ollaan koko loppuelämä yhdessä, kuilemaan asti ja vielä Taivaassakin saadaan olla ikuisesti yhdessä.
Meillä oli avioliiton alussa riitaa seksistä. Mies halusi, minä en.
Nyt kun luottamus on kasvanut miestä kohtaan, minäkin haluan seksiä vähintään yhtä paljon kuin hän ja nautin siitä.
Olen uskova, jonka ei-uskova aviomies jätti. (Huijasi naimisiin esittämällä uskovaa.)
En ole löytänyt = Jumala ei ole johdattanut uutta miestä. Olen ollut yksin jo 20 vuotta.
Eli nyt olen jo vanhahko, mutta ei nuorempanakaan tullut uskovaa, fiksua miestä vastaan. Uskomattomia ottajia olisi kyllä ollut.
Olen itsenäinen, kouluttautunut ja älykäs nainen. Vastaavia uskovia miehiä ei tässä ikäluokassa ole ainakaan vapaana ja puolisoa vailla.
Vierailija kirjoitti:
Olen uskova, jonka ei-uskova aviomies jätti. (Huijasi naimisiin esittämällä uskovaa.)
En ole löytänyt = Jumala ei ole johdattanut uutta miestä. Olen ollut yksin jo 20 vuotta.
Eli nyt olen jo vanhahko, mutta ei nuorempanakaan tullut uskovaa, fiksua miestä vastaan. Uskomattomia ottajia olisi kyllä ollut.
Olen itsenäinen, kouluttautunut ja älykäs nainen. Vastaavia uskovia miehiä ei tässä ikäluokassa ole ainakaan vapaana ja puolisoa vailla.
Mä oon tätäkin paljon pohtinut, kun Jumala ei ole ihan kaikille johdattanut sitä Hänen valitsemaa puolisoa, mutta minulle, joka en ole koskaan ollut mitään, Hän johdattikin miehen.
Pidän sitä ihmeellisenä asiana, ja tämänkin takia, tahdon olla kiitollinen tästä suuresta siunauksesta.
Mun aiemmat miehet ovat olleet uskomattomia, henkisesti lyttääjiä, oli joskus fyysistäkin väkivaltaa, ja heihin verrattuna tämä mies on oikea kultakimpale. Jumalan itsensä antama lahja mulle.
Tämänkin takia mun pitäisi ehkä ymmärtää, miten paljon mua rakastetaan, vaikka en olekaan juuri minkään näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uskova, jonka ei-uskova aviomies jätti. (Huijasi naimisiin esittämällä uskovaa.)
En ole löytänyt = Jumala ei ole johdattanut uutta miestä. Olen ollut yksin jo 20 vuotta.
Eli nyt olen jo vanhahko, mutta ei nuorempanakaan tullut uskovaa, fiksua miestä vastaan. Uskomattomia ottajia olisi kyllä ollut.
Olen itsenäinen, kouluttautunut ja älykäs nainen. Vastaavia uskovia miehiä ei tässä ikäluokassa ole ainakaan vapaana ja puolisoa vailla.Mä oon tätäkin paljon pohtinut, kun Jumala ei ole ihan kaikille johdattanut sitä Hänen valitsemaa puolisoa, mutta minulle, joka en ole koskaan ollut mitään, Hän johdattikin miehen.
Pidän sitä ihmeellisenä asiana, ja tämänkin takia, tahdon olla kiitollinen tästä suuresta siunauksesta.Mun aiemmat miehet ovat olleet uskomattomia, henkisesti lyttääjiä, oli joskus fyysistäkin väkivaltaa, ja heihin verrattuna tämä mies on oikea kultakimpale. Jumalan itsensä antama lahja mulle.
Tämänkin takia mun pitäisi ehkä ymmärtää, miten paljon mua rakastetaan, vaikka en olekaan juuri minkään näköinen.
Miksi olet uskovana aiemmin kelpuuttanut uskosta osattoman miehen, vieläpä monta kertaa?
Jos yhtään helpottaa. Katso kuvaa, jossa Nanna ja Jere yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään helpottaa. Katso kuvaa, jossa Nanna ja Jere yhdessä.
Ne eivät ole uskossa, joten ei voi vertailla.
Sitä paitsi, kenestä Jere muka on komea! Haha.
Kelvoton luonne ja huonot tavat vievät sen kirveelläveistetyn komeudenkin.
Ap ei kyllä ole tasapainossa itsensä (eikä senmyötä muidenkaan) kanssa.
Uskovan kauneus tulee sisältäpäin, ei tarvi meikata eikä väännellä hiuksia.
Minä taas olen ylipainoinen, psoriasiksesta kärsivä, kalju ja älyllisesti ylimieliseksi haukuttu aspergerimies, mutta erittäin kovatuloinen it-taustani auttoi metsästämään kauniin ja hyväkroppaisen, 8 vuotta nuoremman vaimon. Rahapussi puhuu! :)
Olen tavallinen uskovainen luterilaisen kirkon jäsen, mutta koko tuo sinun ajatusmaailma on mulle täysin vieras. Että se Jumala ja Jeesus on joka lauseessa ja ajatuksessa.
Uskon Jumalaan, mutta se on aivan erilaista. Yhtä itsestäänselvää, että Jumala on olisi vaikkapa se, että täällä on esim happea. Saan elää ja hengittää. Olen kiitollinen ja onnellinen ja silti minullakin on ongelmia. Ne ovat ihan omiani.
En siis sekoita Jumalaa jokaiseen asiaan ja tilanteeseen, miksi niin tekisin. Hänhän on paljon, paljon suurempi. Universumin Luoja, kaiken Ylläpitäjä. Ei jokin pienen mieleni täyttävä kyttä ja lahja-automaatti.
Jotakin erilaista ja erikoista kuvaat enkä saa toisena kristittynä siit yhtään kiinni. Minun mielestäni kuulostaa siltä, että sinulla on pahoja mielenterveysongelmia joita pitäisi maallisessa kontekstissa hoitaa.
Aivan kuin tämä olisi nyt vain uusin addiktio. Toivon että uskosi kestää elämään kuuluvat vaikeudet ja sen kokemuksen, että hyvin usein rukouksiin ei saa vastausta. Ainakaan haluamaansa, jos mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uskova, jonka ei-uskova aviomies jätti. (Huijasi naimisiin esittämällä uskovaa.)
En ole löytänyt = Jumala ei ole johdattanut uutta miestä. Olen ollut yksin jo 20 vuotta.
Eli nyt olen jo vanhahko, mutta ei nuorempanakaan tullut uskovaa, fiksua miestä vastaan. Uskomattomia ottajia olisi kyllä ollut.
Olen itsenäinen, kouluttautunut ja älykäs nainen. Vastaavia uskovia miehiä ei tässä ikäluokassa ole ainakaan vapaana ja puolisoa vailla.Mä oon tätäkin paljon pohtinut, kun Jumala ei ole ihan kaikille johdattanut sitä Hänen valitsemaa puolisoa, mutta minulle, joka en ole koskaan ollut mitään, Hän johdattikin miehen.
Pidän sitä ihmeellisenä asiana, ja tämänkin takia, tahdon olla kiitollinen tästä suuresta siunauksesta.Mun aiemmat miehet ovat olleet uskomattomia, henkisesti lyttääjiä, oli joskus fyysistäkin väkivaltaa, ja heihin verrattuna tämä mies on oikea kultakimpale. Jumalan itsensä antama lahja mulle.
Tämänkin takia mun pitäisi ehkä ymmärtää, miten paljon mua rakastetaan, vaikka en olekaan juuri minkään näköinen.Miksi olet uskovana aiemmin kelpuuttanut uskosta osattoman miehen, vieläpä monta kertaa?
En silloin ollut uskossa kun ensimmäinen mies tappoi itsensä, toisen kohdalla oli juuri tullut uskoon ja sitten tuli vihollinen, joka vakuutti, että olen niin huono uskova, että en saisi uskovaa miestä.
Uskoin valheen.
Se oli todella rankka koulu, mutta nyt se on menneisyyttä ja olen saanut uuden mahdollisuuden.
En silloin myöskään juuri tuntenut Raamattua, en täysin ymmärtänyt, mitä Jeesuksen seuraaminen oikeasti tarkoittaa.
Mutta Hän suuressa armossaan on vetänyt aina takaisin, kun olen meinannut eksyä.
Tänä päivänä en enää muuta haluaisikaan, kuin olla vain lähellä Jeesusta, siksi tahdon olla ehjä, että saisin palvella Jumalaa yhdessä mieheni kanssa.
Miehesi onkin luultavasti psykopaatti ja kaappihinuri.
Ylläpitämällä kulisseja voi jatkaa sala-irstailuja.
Noh, itse en ole millään tasolla hengellinen tyyppi, eikä ole miehenikään. En ole myöskään kaunis, ainakaan saamieni kommenttien perusteella.
Mieheni on kuitenkin komea ja ihmiset tykkäävät keskustella asiasta selkäni takana. Ei, en ole myöskään rikas perijätär, vaan köyhä kuin kirkon rotta.
Mieheni saisi varmaan kenet tahansa kaunottaren, mutta otti kaltaiseni perunan mukaansa lenkille ja jäinkin toivottavasti loppuelämän lenkkikaveriksi. Nyt viimeiset 15 vuotta seurani on kuitenkin kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään helpottaa. Katso kuvaa, jossa Nanna ja Jere yhdessä.
Ne eivät ole uskossa, joten ei voi vertailla.
Sitä paitsi, kenestä Jere muka on komea! Haha.
Kelvoton luonne ja huonot tavat vievät sen kirveelläveistetyn komeudenkin.Ap ei kyllä ole tasapainossa itsensä (eikä senmyötä muidenkaan) kanssa.
Uskovan kauneus tulee sisältäpäin, ei tarvi meikata eikä väännellä hiuksia.
❤️ Kiitos kommentista, saan siis uskoa että oon kaunis, kun se kauneus kumpuaa sisältä?
Tämän haluan sisäistää, että ulkoisella ei oikeasti ole merkitystä, vaan se mitä on sydämessä.
Olen halunnut vapautua tuosta ajatuksesta, että on pakko laittaa itseään, että olisi hyväksytty ja rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallinen uskovainen luterilaisen kirkon jäsen, mutta koko tuo sinun ajatusmaailma on mulle täysin vieras. Että se Jumala ja Jeesus on joka lauseessa ja ajatuksessa.
Uskon Jumalaan, mutta se on aivan erilaista. Yhtä itsestäänselvää, että Jumala on olisi vaikkapa se, että täällä on esim happea. Saan elää ja hengittää. Olen kiitollinen ja onnellinen ja silti minullakin on ongelmia. Ne ovat ihan omiani.
En siis sekoita Jumalaa jokaiseen asiaan ja tilanteeseen, miksi niin tekisin. Hänhän on paljon, paljon suurempi. Universumin Luoja, kaiken Ylläpitäjä. Ei jokin pienen mieleni täyttävä kyttä ja lahja-automaatti.
Jotakin erilaista ja erikoista kuvaat enkä saa toisena kristittynä siit yhtään kiinni. Minun mielestäni kuulostaa siltä, että sinulla on pahoja mielenterveysongelmia joita pitäisi maallisessa kontekstissa hoitaa.
Aivan kuin tämä olisi nyt vain uusin addiktio. Toivon että uskosi kestää elämään kuuluvat vaikeudet ja sen kokemuksen, että hyvin usein rukouksiin ei saa vastausta. Ainakaan haluamaansa, jos mitään.
Oon saanut olla niin lähellä Jeesusta, että haluan että Hän on mun elämässäni kaikella tavalla. Tuon uskon kriisin jälkeen tahdon nyt entistä enemmän, että Jeesus hallitsee kaikkea, mun sydäntä, mieltä, tekoja....
Jeesus ei ole vain joku suurempi voima, vaan elävä Jumala, joka puhuu omilleen ja he kuulevat Hänen äänensä.
Minäkin tahdon kuulla ja nähdä ja elää täysin Jeesukselle. Ap
Ehkä suurin pelko on ollut se, että mieheni ei oikeasti tarkoittaisi sitä mitä hän sanoo, vaan salaa vaikka valittaisi Jumalalle, miksi Hän antoi tälläisen vähemmän kauniin vaimon hänelle, miksi Jumala ei antanut hänelle kaunista naista.
Huomaan, että edelleenkin pelkään asioita, ja Jeesus on nyt hyvin paljon puhunut, että mun ei tarvitse pelätä mitään, sillä täydellisessä rakkaudessa ei pelkoa ole.