Mitähän koko elämänsä vihainen ja katkera ihminen miettii vanhana kuoleman lähestyessä?

Ehkä moni katkeroitunut kokee, että hänellä itsellään ei olisi ollut aitoa mahdollisuutta olla mitään muuta kuin sellainen kuin oli, koska se ja se asia oli niin huonosti ja se ja se ihminen oli niin hirveä jne. Eli ehkei muutosta tapahdu kuolinvuoteellakaan.

Luin hyvän kuvaelman katkeruudesta eli katkeruus on umpikuja, jolta ei ole paluuta. Kun sinne eksyy, sinne jää.

Olen käynyt terapiassa käsittelemässä katkeruuteni ja vihani syitä mutta ei se auta kun syitä tulee koko ajan lisää. Luulisin ajattelevani että vihdoinkin pääsen pois. Välillä olen jo aivan valmis lähtöön mutta sitten niskaan kaatuu uusi kasa sitä itseään ja jaksan taas hetkeksi kiinnostua koska on vaikea uskoa tätä tämäkin vielä -jatko-osien määrää. Jossain vaiheessa kiinnostus tulee kuitenkin loppumaan lopullisesti ja sen jälkeen vain odotan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap, niputtaa katkerat ja vihaiset samaan nippuun kuin tyhmät? Jotenkin tuli aloituksesta mieleen ilkeä omahyväinen ihminen, joka ei osaa asettua toisten asemaan. 

Just näin tuli mieleen.

Mikä näyttää ulkopuoliselle katkeruudelta, voi olla itse kokijalle jotain ihan muuta.

Ei kaikkien tarvitse aina vain hymyillä ja nyökytellä ja nuolla niitä pérséitä.

Mikä on kenellekki ilkeyttä ja katkeruutta?

Näistäkin moooooonet viestit oli ilkeää ja haukkumista, eikä mitään yritystä ymmärtää.

Ollaan vain ilkeitä.

Tämä palsta on täynnä ap:n kuvaamia ihmisiä ja kyllähän se kalikka näkyy kalahtaneen. Ajatelkaa nyt, koko päivän keksimässä miessika-aloituksia ja heittelemässä kommentteja samanlaisiin. Voisi kerrankin sanoa fraasin: hankkikaa elämä. Juu ja viisisataa miinusta otetaan vastaan pirullisesti hymyillen, I rest my case.

up

Mä en tunnista tuntevani yhtään täysin katkeraa ihmistä. Surullisia/masentuneita tai vaikkapa töksäytteleviä tai uupuneita ihmisiä kyllä tunnen, mutta en täysin katkeroituneita.

Millaisen elämän nämä täysin katkerat ihmiset sitten ovat viettäneet? Vai tulkitaanko me ihmisiä eri tavoin.

Hän miettii: onko kello jo 23, ehdinkö vielä haukkua miehiä tai keksiä jonkun kuolemattoman viha-aloituksen .

up

Minun tuntema vanha katkera nainen harrastaa muiden ihmisten tuomitsemista ja pelottelua helvetillä., itsessään ei näe mitään vikaa eikä varmaan sen kummempia mieti.

up

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ei katkeruuden vastakohta. Voi elää elämänsä onnettomana mutta kohdella silti muita hyvin.

Mä ymmärrän millaisista ihmisistä ap puhuu. Toiset ovat todella tylyjä ja katkeria ja valittavat kaikesta. Aika usein näilläkin on perhe ja ystäviä, jotka mitä luultavimmin koostuvat samanlaisista valittajista. Luultavasti monet jotka vihaavat kaikkea mikä on oman mukavuusrajan ulkopuolella, kuolevat tyytyväisinä siinä uskossa, että ovat aina olleet muita parempia.

He kuolevat yhtä tyytymättöminä kuin elivät.

Sitten kun on pakko kuolla.

Jostain syystä se on vaikeinta, ja he roikkuvat elämässä väkisin kiinni. Etenkin jos heillä on joku josta kupata elinvoimaa.

Avokin sisko ja hänen miehenstä ovat todella katkeria. Ja kateus, se paistaa kaikesta läpi. En tiedä miten elämä voi viedä katkeruuteen. Ovat olleet vuosia, ehkä parikymmnentä vuotta olen seurannut. Ei elämää.

Aika erikoisen yksipuolinen ihmiskuva, harvemmin kukaan on pelkästään jotain, harvinaisen tyhmää ajattelua

Katkeruus on oma valinta jos ei asialle koskaan tehnyt mitään vaan syytti muita.

Ap llä on selvästi joku jota kadehtii ja haluaa sille pahaa. Vaikea tosin kuvitella minkälaatuisia ihmissuhteita sulla on. Mutta varmasti noilla aloituksilla sellaisia etten itse sinuun päin tikullakaan katsoisi, vaikutat hyvin ilkeältä ja katkeralta.

Näillä on "ihmissuhteet" pakkonainti kun tuli palikalle paksuksi ja kauheat emmerdale huutosuhteet, joita kutsuvat "onnistuneiksi". White trashiä yleensä miettiä kuten ap kenenkään elämää. Sulla on tyhjyys?

Taisi kalikka kalahtaa ap seen?