Olen nainen 40+. Voiko joku elämässään pärjännyt mies vielä ihastua minuun?
Palstan äänekkäimmän mielipiteen mukaan nähtävästi ei voi. Itsekin olen erilaisissa deittipalveluissa todennut sen, että omaa ikäluokkaani en enää kiinnosta. Olenko siis jo näkymätön siitä huolimatta, että olen pitänyt itsestäni huolen (kroppa tikissä ja hoikka, hampaat hyvässä kunnossa, kasvot terveiden elämäntapojen ansioista hyvässä kunnossa ja hiukset edelleen pitkät ja tuuheat)? Onko mitään merkitystä sillä, mitä olen elämässäni saanut aikaan eli laaja tuttavapiiri, ei vihamiehiä, hyvä elintaso ja periaatteessa kaikki hyvin paitsi se, etten ole löytänyt pysyvää rakkautta. En ole Tinderissä vielä olut mutta muissa seuranhakupalveluissa tuntuu olevan hiljaista. Saan viestejä ikäluokan 50-60 edustajilta ja viestien kirjallinen asu on kehno sisällöstä puhumattakaan. Eli jo pelkkä oikeinkirjoitus on haaste. Kuvien perusteella hiukset leikkaa äiti ja vaatteiden kannalta olennaista näyttää olevan puhtaus (toivottavasti).
Kysyn nyt ihan vain teoreettisella tasolla eli onko mahdollista, että joku kutakuinkin ikäiseni (ei siis itseäni 10 vuotta vanhempi) mies kiinnostuisi minusta? Pitääkö minun jo "kohdata realiteetit" eli se, että ainoastaan ulkoisesti epäviehättävät sekä kehnosti elämässään pärjänneet ikäiseni miehet voisivat kiinnostua minusta?
Saanko aloituksellani muuta, kuin haukkuja pinnallisuudestani? Ja ei, en ole kiinnostunut koulutusta vailla olevasta miehestä, joka on jäänyt pitämään pystyssä sukutilaansa Pohjois-Karjalassa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla pitäisi pärjätä? Itse olen sinun ikäinen, koulutettu sekä hoikka mies, mutta en saa vastauksia sinun kaltaisiltasi naisilta. Oisiko nyt vain niin, että haette jotain miljonääriä tai vastaavaa?
Vastaavat mietteet ap:n kanssa. Haluaisin kokea miehen pystyvän hemmottelemaan minua. Ihan normaali kotipitsaillallinen ei siihen riitä. Moni akateemisesti koulutettu mies on lopulta aika vähävarainen. Esim. opettajat tienaavat huonosti suhteessa koulutuksensa vaativuuteen.
Gold digger. Senkun hemmottelet itse itseäsi.
Minä pystyn yksikseni elämään mukavampaa elämää kuin monen miehen kanssa parisuhteessa. Minulle monen verrattain pienituloisen (akateemisen) miehen kanssa eläminen tarkoittaisi sitä, että kustantaisin elämäntyylini myös miehelle. Ei vain tunnu oikealta koska haluaisin kokea parisuhteessa olevani se "heikompi" osapuoli.
Miehen pärjäävyys on minulle valitettavasti osa sitä, että voin kokea ihastumisen tunnetta. Rehellisesti sanottuna en usko olevani ainoa näin ajatteleva. Vastuunkantokyky liittyy olennaisesti pariutumiseen evoluutiobiologisesta näkökulmastakin tarkasteltuna.
ap
Mistä heevetistä sen voi tietää näkemättä, kokematta? Jokainen on omansa, ei kukaan ole keskimäärin. Eihän kukaan hanki autoakaan järkiperustein, miten sitten kumppania? Jaa mikä oli otsikko... Että voiko pärjännyt ihastua, no kyllä saatna voi. Voinko luvata varmaksi, no en saatna voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla pitäisi pärjätä? Itse olen sinun ikäinen, koulutettu sekä hoikka mies, mutta en saa vastauksia sinun kaltaisiltasi naisilta. Oisiko nyt vain niin, että haette jotain miljonääriä tai vastaavaa?
Vastaavat mietteet ap:n kanssa. Haluaisin kokea miehen pystyvän hemmottelemaan minua. Ihan normaali kotipitsaillallinen ei siihen riitä. Moni akateemisesti koulutettu mies on lopulta aika vähävarainen. Esim. opettajat tienaavat huonosti suhteessa koulutuksensa vaativuuteen.
Gold digger. Senkun hemmottelet itse itseäsi.
Minä pystyn yksikseni elämään mukavampaa elämää kuin monen miehen kanssa parisuhteessa. Minulle monen verrattain pienituloisen (akateemisen) miehen kanssa eläminen tarkoittaisi sitä, että kustantaisin elämäntyylini myös miehelle. Ei vain tunnu oikealta koska haluaisin kokea parisuhteessa olevani se "heikompi" osapuoli.
Miehen pärjäävyys on minulle valitettavasti osa sitä, että voin kokea ihastumisen tunnetta. Rehellisesti sanottuna en usko olevani ainoa näin ajatteleva. Vastuunkantokyky liittyy olennaisesti pariutumiseen evoluutiobiologisesta näkökulmastakin tarkasteltuna.
ap
Tunnet itsesi hyvin, tuo hienoa. Ihan hyväkin etsiä arvoiltaan samanlaista, raha- ja ulkonäkökeskeistä miestä - valitettavasti tuollaiset arvot omaava miehellä ikä voi olla yksi kriteeri, nuorempi kauniimpi (tai suvunjatkaja) voi olla mieluisampi.
Mikset tutustu livenä ihmisiin, vaan pyörit jossain deittipalveluissa?
Tuttu nelikymppinen nainen jäi yksin yhdeksän lapsen kanssa eikä mennyt kauaa, kun alkoi oman ikäisensä miehen kanssa.
Mies oli naapurustosta, eli tutustuivat perinteisesti ja luontevasti ihan siinä tavallisen elämän sivussa.
Nainen on suloinen, nätti ja lämmin, mutta ei mitenkään tikissä vaan normaalivartaloinen.
Mies on komea ja hyvässä kunnossa, rintalihakset paistaa tiukan poolopaidan alta.
Eli nainen jättimäisen lapsilauman kanssa löysi omanikäisen hyvän miehen jonka kanssa ollut jo vuosia naimisissa, vaikka ei ollut mitään statusta tai laihaa/timmiä vartaloa.
Sanoisin, että on joku vika naisessa jos ei omanikäistä miestä saa - missä iässä vain.
Se vika voi olla myös naisen miesmaussa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä heevetistä sen voi tietää näkemättä, kokematta? Jokainen on omansa, ei kukaan ole keskimäärin. Eihän kukaan hanki autoakaan järkiperustein, miten sitten kumppania? Jaa mikä oli otsikko... Että voiko pärjännyt ihastua, no kyllä saatna voi. Voinko luvata varmaksi, no en saatna voi.
Kyllä se koeajoon otettava auto on yleensä moneen kertaan netissä tutkittu yksilö malleineen. Harvalla toisekseen taitaa olla varaa ostaa autoa Suomessa muuten, kuin järkiperusteet huomioiden? Todettakoon vielä se, että ap ei ole ostanut autoaan järkiperustein.
Tietenkään ei puolisoa näkemättä ja kokematta. Mutta jos tarjolla on 100 000 km ajettu Toyotan farmari, ei mielikuvitus ihan hirveästi laukkaa verrattaessa huippuvarusteltuun eurooppalaiseen/jenkkiverrokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla pitäisi pärjätä? Itse olen sinun ikäinen, koulutettu sekä hoikka mies, mutta en saa vastauksia sinun kaltaisiltasi naisilta. Oisiko nyt vain niin, että haette jotain miljonääriä tai vastaavaa?
Vastaavat mietteet ap:n kanssa. Haluaisin kokea miehen pystyvän hemmottelemaan minua. Ihan normaali kotipitsaillallinen ei siihen riitä. Moni akateemisesti koulutettu mies on lopulta aika vähävarainen. Esim. opettajat tienaavat huonosti suhteessa koulutuksensa vaativuuteen.
Gold digger. Senkun hemmottelet itse itseäsi.
Minä pystyn yksikseni elämään mukavampaa elämää kuin monen miehen kanssa parisuhteessa. Minulle monen verrattain pienituloisen (akateemisen) miehen kanssa eläminen tarkoittaisi sitä, että kustantaisin elämäntyylini myös miehelle. Ei vain tunnu oikealta koska haluaisin kokea parisuhteessa olevani se "heikompi" osapuoli.
Miehen pärjäävyys on minulle valitettavasti osa sitä, että voin kokea ihastumisen tunnetta. Rehellisesti sanottuna en usko olevani ainoa näin ajatteleva. Vastuunkantokyky liittyy olennaisesti pariutumiseen evoluutiobiologisesta näkökulmastakin tarkasteltuna.
ap
Eli vika on sun miesmaussa.
Olet gold digger, ja niihin kuvioihin perinteisesti liittyy iso ikäero - ja nimenomaan niinpäin, että mies on vanhempi.
Eli katsele suosiolla niitä kuusikymppisiä.
Joku ikäisesi jalat maassa elävä tavallinen, hyvässä kunnossa oleva, hiihtoa harrastava mies ei sulle kelpaisi (vaikka olisi esim. lääkäri, eli ”hyvässä” työssä).
Vierailija kirjoitti:
Oman ikäisiä todella vaikeaa saada, käytännössä parhaat mahikset on yli 60-v miehissä.
Ei 6-kymppisiä miehiä kiinnosta noin iäkkäät naiset. Terv. 6-kymppinen.
Hyvännäköinen kolmekymppinen PA skeittari etsii itselleen elättäjää.
Oletko se sinä?
Vierailija kirjoitti:
Mikset tutustu livenä ihmisiin, vaan pyörit jossain deittipalveluissa?
Tuttu nelikymppinen nainen jäi yksin yhdeksän lapsen kanssa eikä mennyt kauaa, kun alkoi oman ikäisensä miehen kanssa.
Mies oli naapurustosta, eli tutustuivat perinteisesti ja luontevasti ihan siinä tavallisen elämän sivussa.
Nainen on suloinen, nätti ja lämmin, mutta ei mitenkään tikissä vaan normaalivartaloinen.
Mies on komea ja hyvässä kunnossa, rintalihakset paistaa tiukan poolopaidan alta.Eli nainen jättimäisen lapsilauman kanssa löysi omanikäisen hyvän miehen jonka kanssa ollut jo vuosia naimisissa, vaikka ei ollut mitään statusta tai laihaa/timmiä vartaloa.
Sanoisin, että on joku vika naisessa jos ei omanikäistä miestä saa - missä iässä vain.
Se vika voi olla myös naisen miesmaussa.
Sanoiko aloittaja, että rintalihakset poolopaidan alta pilkottamassa olisivat toiveena? Eivät lihakset miestä tee vaikka moni niin harhoissaan luuleekin. Miehen hyvä vartalo on monelle naiselle toissijainen asia hyvään tulotasoon verrattaessa. Toisin, kuin naisen vartalo verrattuna tulotasoon. Esimerkkisi kuulostaa siltä, että molemmat tekivät hyvän diilin. Huonovartaloinen nainen sai miehestä elättäjän katraalleen ja mies sai naisen, jolle riittävät poolopaidan alta näkyvät lihakset. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tutustu livenä ihmisiin, vaan pyörit jossain deittipalveluissa?
Tuttu nelikymppinen nainen jäi yksin yhdeksän lapsen kanssa eikä mennyt kauaa, kun alkoi oman ikäisensä miehen kanssa.
Mies oli naapurustosta, eli tutustuivat perinteisesti ja luontevasti ihan siinä tavallisen elämän sivussa.
Nainen on suloinen, nätti ja lämmin, mutta ei mitenkään tikissä vaan normaalivartaloinen.
Mies on komea ja hyvässä kunnossa, rintalihakset paistaa tiukan poolopaidan alta.Eli nainen jättimäisen lapsilauman kanssa löysi omanikäisen hyvän miehen jonka kanssa ollut jo vuosia naimisissa, vaikka ei ollut mitään statusta tai laihaa/timmiä vartaloa.
Sanoisin, että on joku vika naisessa jos ei omanikäistä miestä saa - missä iässä vain.
Se vika voi olla myös naisen miesmaussa.Sanoiko aloittaja, että rintalihakset poolopaidan alta pilkottamassa olisivat toiveena? Eivät lihakset miestä tee vaikka moni niin harhoissaan luuleekin. Miehen hyvä vartalo on monelle naiselle toissijainen asia hyvään tulotasoon verrattaessa. Toisin, kuin naisen vartalo verrattuna tulotasoon. Esimerkkisi kuulostaa siltä, että molemmat tekivät hyvän diilin. Huonovartaloinen nainen sai miehestä elättäjän katraalleen ja mies sai naisen, jolle riittävät poolopaidan alta näkyvät lihakset. Win-win.
Ei mennyt noin kuin luulet, ja ne rintalihakset mainitsin vaan, koska näin nuoremman naisen silmissä se mies on ikäisekseen hyvässä kunnossa (ja siitä kertoo ne rintalihakset).
Ehkä ne tuli minulle mieleen myös siksi, koska itse rakastan miesten rintalihaksia joten olen tietty huomannut, että sillä miehellä iästään huolimatta sellaiset on.
Ihmisessä on paljon muutakin kuin vartalo, ja sinussa ei selvästikään sitä lämpöä ja suloisuutta ole tippaakaan, jota tuossa tuntemassani naisessa on.
En tiedä oletko nainen vai mies, mutta karsea asenne sinulla ainakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä heevetistä sen voi tietää näkemättä, kokematta? Jokainen on omansa, ei kukaan ole keskimäärin. Eihän kukaan hanki autoakaan järkiperustein, miten sitten kumppania? Jaa mikä oli otsikko... Että voiko pärjännyt ihastua, no kyllä saatna voi. Voinko luvata varmaksi, no en saatna voi.
Kyllä se koeajoon otettava auto on yleensä moneen kertaan netissä tutkittu yksilö malleineen. Harvalla toisekseen taitaa olla varaa ostaa autoa Suomessa muuten, kuin järkiperusteet huomioiden? Todettakoon vielä se, että ap ei ole ostanut autoaan järkiperustein.
Tietenkään ei puolisoa näkemättä ja kokematta. Mutta jos tarjolla on 100 000 km ajettu Toyotan farmari, ei mielikuvitus ihan hirveästi laukkaa verrattaessa huippuvarusteltuun eurooppalaiseen/jenkkiverrokkiin.
Oletan tämän AaPeeksi... Olenkohan minä ainut niin hölmönrehellinen että tunnustan ihastuvani autossa aina... johonkin ja sitten etsin sopivat numeroarvot jolla asiaa perustelen. Luulin että kaikki muutkin tekevät niin. Mutta kumpi sinä olet, farkkutoyota vai se ylihinnoiteltu amerikanrauta?
Voi. Johanna Tukiainenkin löysi miehen, Veijo Lallista. Kaikilla on toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla pitäisi pärjätä? Itse olen sinun ikäinen, koulutettu sekä hoikka mies, mutta en saa vastauksia sinun kaltaisiltasi naisilta. Oisiko nyt vain niin, että haette jotain miljonääriä tai vastaavaa?
Vastaavat mietteet ap:n kanssa. Haluaisin kokea miehen pystyvän hemmottelemaan minua. Ihan normaali kotipitsaillallinen ei siihen riitä. Moni akateemisesti koulutettu mies on lopulta aika vähävarainen. Esim. opettajat tienaavat huonosti suhteessa koulutuksensa vaativuuteen.
Gold digger. Senkun hemmottelet itse itseäsi.
Minä pystyn yksikseni elämään mukavampaa elämää kuin monen miehen kanssa parisuhteessa. Minulle monen verrattain pienituloisen (akateemisen) miehen kanssa eläminen tarkoittaisi sitä, että kustantaisin elämäntyylini myös miehelle. Ei vain tunnu oikealta koska haluaisin kokea parisuhteessa olevani se "heikompi" osapuoli.
Miehen pärjäävyys on minulle valitettavasti osa sitä, että voin kokea ihastumisen tunnetta. Rehellisesti sanottuna en usko olevani ainoa näin ajatteleva. Vastuunkantokyky liittyy olennaisesti pariutumiseen evoluutiobiologisesta näkökulmastakin tarkasteltuna.
ap
Nelikymppisenä naisena ei välttämättä ole paras strategia korostaa evoluutiobiologista näkökulmaa pariutumisessa..
Sori
Itsekin kohta nelikymppinen nainen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla pitäisi pärjätä? Itse olen sinun ikäinen, koulutettu sekä hoikka mies, mutta en saa vastauksia sinun kaltaisiltasi naisilta. Oisiko nyt vain niin, että haette jotain miljonääriä tai vastaavaa?
Vastaavat mietteet ap:n kanssa. Haluaisin kokea miehen pystyvän hemmottelemaan minua. Ihan normaali kotipitsaillallinen ei siihen riitä. Moni akateemisesti koulutettu mies on lopulta aika vähävarainen. Esim. opettajat tienaavat huonosti suhteessa koulutuksensa vaativuuteen.
Kyllä erektio lerpahtaa kun tällaisia puheita naisilta kuulee. Hyi helvata ei todellakaan jatkoon..
Hei ap,
mikä saa sinut luulemaan että hyviä n. 40v miehiä olisi liiemmin vapaana, ainakaan pitkään?
Miten erotut eduksesi muiden hyvää miestä tavoittelevista, oletettavasti kaikki kuitenkin ovat jo toisella kierroksella koska hyvä ja menestynyt mies ei ole sinkkuna enää edes 30-vuotiaana.
"Olen nainen 40+. Voiko joku elämässään pärjännyt mies vielä ihastua minuun?"
Ei, tuolla asenteella houkuttelet puoleesi vain luusereita.
En tiiä sinusta , mutta mun äidilläki olis vientiä ( 66v) jos se ketään huolis. On aika kranttu miesetn suhteen. Itelläki näyttäis vielä olevan (46v) mutta sitä en osaa sanoa sulle miksi.
Toisissa on sitä jotain, toisissa ei.
Ala lesbiaaniksi.