Lue keskustelun säännöt.
Aikuiseksi kasvaminen ilman välittäviä aikuisia ja miten siitä selviydytään?
04.08.2021 |
Mietin monta kertaa sitä, mitä mahtaa tulla lapsista, jotka ovat ihan pienestä saakka jääneet vaille hoivaa ja tukea, joka on hyvinvointiyhteiskunnassamme olevinaan jonkinlainen oletusarvo. Välillä heihin törmää haastatteluissa, joita on tehty nuorena vankilaan joutuneiden joukosta yms. Onko ylipäätään mahdollista kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi ilman yhtäkään läheistä ja turvallista ihmissuhdetta?
Esitin kysymyksen kai ensisijaisesti siksi, että pohdin mahdolliuutta omalle ja loppuelämän kestävälle rikkinäisyydelle. En osaa luottaa ja olen tavallaan taisteluasemissa koko ajan. Olen kouluttautunut ja minulla on hyvä työpaikka mutta muuten elämäni on pelkkää ahdistusta ja suorittamista. Olen aina tajunnut tilanteeni ja muistan ihan pienestä saakka kadehtineeni ikätovereitani niinkin typeristä asioista kuin letitetyistä hiuksista sekä lähinnä töherryksiin verrattavista piirustuksista, jotka oli vanhempien toimesta teipattu jääkaapin oveen.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.aal.fi…
12 askelta
Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.
Päädyimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi Voima voisi palauttaa mielenterveytemme.
Teimme päätöksen luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan, niin kuin Jumalan käsitämme.
Teimme itsestämme perusteellisen ja pelottoman moraalisen inventaarion.
Myönsimme Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle vääryyksiemme täsmällisen luonteen.
Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteen puutteet.
Nöyrästi pyysimme Jumalaa poistamaan vajavuutemme.
Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja tulimme halukkaiksi hyvittämään heitä kaikkia.
Hyvitimme suoraan näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellei sen tekeminen olisi vahingoittanut heitä tai muita.
Jatkoimme henkilökohtaisen inventaarion tekemistä ja kun olimme väärässä, myönsimme sen viipymättä.
Yritimme rukouksen ja meditaation avulla parantaa tietoista yhteyttämme Jumalaan, niin kuin Jumalan käsitämme, rukoillen ainoastaan tietoa Jumalan tahdosta meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.
Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman toisille, jotka vielä kärsivät, sekä harjoittaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.
Voi luoja.
Askel kerrallaan. Keskity hyvään, mitä sinulla on. Terapia varmaan ehdoton. Jos sinut hylänneet aikuiset elävät vielä, rajaa tiukasti yhteydenpitoa tai katkaise välit kokonaan. Vie aikaa, mutta on mahdollista rakentaa "identiteetti" eli oleminen itsensä ja omien rakkaiden, ei menneisyyden varaan.
Ja niiden lettien ja jääkaappitöherrysten takana on myös voinut olla hylätty lapsi.
Tunnistin itseni. Jo lapsena jäin ilman vanhempien rakkautta, se korvattiin materialla. Se mitä kotona näin on ikuisesti mun mielessä. Vanhemmat erosi, tuli uusi mies ja uusi nainen elämään. Äidin luo mut määrättiin.
Yhä vielä olin mukana kun isä ja äitipuoli veti kännejä, jouduin nukkumaan niitten kanssa samassa sängyssä kun ne nai. Äiti ja isäpuoli jätti mut hoitamaan mun velipuolta. Ennen kouluun menoa herätin veljen, pesin hampaat, syötin aamupalan ja vein tarhaan.
Teininä (14vee) menin nuorisotalon työntekijän kanssa tapaamaan sosiaalityöntekijää. Hän teki huostaanottopäätöksen, pääsin nuorisokotiin. Siellä elämä oli vakaata ja turvallista.
Nykyään olen töissä tarjoilijana. Työpaikat on vaihtuneet ja kodit ja miehet. Oon jotenkin koko ajan varuillani. Vaikeaa on luottaa keneenkään.
Tunnekylmä lapsuus jättää jäljet. Niistä selviää kovalla työllä ja terapialla. Mutta koko elämä muuttuu. Tein itse vuosikymmeniä töitä oman hyvinvointini eteen. Miksi? Koska itsensä kanssa on elettävä, on pakko tehdä sovinto koetun kanssa. Selvittä asiat.