Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten poikia saisi käyttämään oppilashuollon (psykologi, kuraattori, terkkari) palveluja?
04.08.2021 |
Työskentelen koulupsykologina. Olen ollut muutamia vuosia samassa koulussa. Oppilaita yhteensä noin 700, joten jokaista en mitenkään päin ehdi tavata. Luokseni päädytään terveystarkastuksen, vanhempien tai opettajan huolen tai oman yhteydenoton jälkeen. Tukikäynneillä käy joitakin kymmeniä oppilaita säännöllisemmin. Heistä noin 90% on tyttöjä, varmaan ylikin. Ne muutamat pojat, jotka ovat tulleet, ovat kyllä sitten käyneet pidempäänkin. Eli pääasiallinen ongelma on saada heidät sille ensimmäiselle käynnille. Kuraattorilla ehkä vähän tasaisempi sukupuolijakauma, ja terkkarilla käyvät kaikki.
Kyse ei ole siitäkään, että pojat voisivat erityisen paljon paremmin. On ollut itsetuhoisuutta, koulusta pois jäämistä, vakavaa päihteidenkäyttöä ja itsemurhayrityksiäkin. Näistä moni on sellaisia tapauksia, etten ollut etukäteen koskaan kuullutkaan oppilaasta, eivätkä ole olleet minkään koulun tukipalvelun piirissä. En minä pysty vakavaa itsetuhoisuutta yksinäni hoitamaan, mutta olisi sekin parempi kuin se, että nuori on ihan yksin asian kanssa. Ja mieluusti toki pojat saataisiin käynneille jo ennen, kuin tilanne olisi täysin kriisiytynyt.
Täällä varmasti on poikien äitejä ja entisiä poikia paikalla. Osaisiko joku antaa vinkkiä siitä, miten palveluita saisi pojille sopivammaksi? Reunaehtoina se, että käynnit ovat koululla ja pääosin koulupäivän aikana. Muutama poika käy takaoven kautta koulupäivänsä päätteeksi tyyliin 15:00, ja sekin on ok. Mutta mitään ilta-aikoja ei ole. Sukupuoltani tai ikääni en pysty muuttamaan. Käyn aina lukuvuoden alussa kiertämässä 1. ja 7. luokat läpi ja esittelemässä itseni ja kertomassa, mistä minut löytää.
Kiitos!
Kommentit (50)
Hei! Täällä entinen masentunut yläkoulun ja ammattikoulun poika, itselleni auttoi se että pääsin puhumaan vain jonkun kanssa ja olemaan oma itseni. Eli löysin oikean ystävän. Vanhemmille ja veljilleni en voinut puhua, koska perheessäni oli jokaisella jtn ongelmia enkä halunnut kuormittaa vanhempiani enempää( isoveljen itsemurha yritykset) syytin niistäkin itseäni. Jouduin ottamaan liikaa vastuuta kotona. Koulussa olin kiusattu. Ongelmani kasvoivat todella isoiksi ja häpeä lamaannutti minut kokonaan. Itselleni auttoi puhuminen ja aika jotta pystyin hyväksymään itseni "virheellisenä" ihmisenä. Yhteiskunta kasaa aivan liikaa paineita lapsille ja nuorille. En varmasti itse olisi mitenkään mennyt puhumaan kouluikäisenä kellekään häpeän takia ja suurin syy siihen on että "Miehen" pitää olla vahva kuin kallio. Eli miehen yhteiskunnallinen muotti on edelleen todella ahdas mielestäni. Tämä on iskostettu itseeni jo lapsesta pitäen ja se näkyy myös täällä palstalla joskus. Eli antakaa myös pojille kehuja ja tukea he tarvitsevat sitä myös.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan poikani koskaan pitänyt mistään hirveän miehisistä jutuista. Tollaset keskustelut menee kuitenkin vitsin heittämiseksi. Joskus mietin, että onko pojilla sellaista geeniäkään, että juteltaisiin syvällisiä. Kaveriporukassakin hengaaminen näyttää ulkopuolelta sellaiselta kuka keksii nohevimman heiton -tyyliseltä naureskelulta.
Toivon, että pojalla kuitenkin olisi edes pari opettajaa, jotka kannustaisivat ja näkisivät pojassa jotain hyvää. Esim. matematiikan ja historian opettajat ovat osoittautuneet supertykätyiksi. Historianopen opetustyyli tuntuu olevan sellaista leikkimistä ja avaruusseikkailua, mutta samalla oppivat hyvin. Toivon, että nämä opettajat jatkaisivat koko yläasteen ja olisivat lapseni elämässä. Pojalle voi merkitä todella paljon, että joku toinen aikuinen kuin omat vanhemmat huomaa ja kannustaa.
Se jo lähtee vanhemmista ja päiväkotien henkilökunnasta. Valitettavan usein heiltä pojat oppivat asenteen, ettei poikien ole sopivaa näyttää tunteitaan (ainakaan negatiivisia) samalla tavalla kuin tyttöjen. Ei he niitä sitten niin helposti näytä eivätkä apuakaan hae.
Armeijassa miehistä tulee miehiä. Siitä niin vähän puhutaan kuinka merkittävä kasvattaja armeija on suomalaisille pojille. Sieltä niitä puhumattomia ja lukossa olevia miehiä tuotetaan liukuhihnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisikin (koulu)psykologille. Muksu odottanut jo pari vuotta vastaanotolle pääsyä. Peruskoulua jäljellä enää vuosi joten katsotaan miten käy.
Mielenterveyteen liittyvissä asioissa (masennus, ahdistus, akuutti oireilu) pitää lain mukaan päästä vastaanotolle 7 työpäivän aikana. Jos se ylittyy jatkuvasti, olisi hyvä ottaa kunnan päättäjiin yhteyttä. Tutkimusjonoille ei sitten olekaan mitään takarajaa. Itsellä niidenkin kanssa ihan ok tilanne. Koulun alkua odottaa kuusi tutkimusjaksoa. Niiden jälkeen voin aloittaa tyyliin lokakuussa uusien kanssa. Mutta jossain päin maata puhutaan tosiaan vuosista.
Ap
Pojat varmaan puhuisivat mieluummin miespsykologille kuin sille miehiä ja/tai poikia syyllistävän sukupuolen edustajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palkkaamalla enemmän miespuolisia psykologeja, kuraattoreita ja terkkareita kouluun.
Nuo on niitä palstapeikon haukkumia käsienheilutteluammatteja. Poikien pitää hakea opiskelemaan noita aloja, ei sinne voi mitään metsureita laittaa vain siksi, että ne on miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
up