Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten poikia saisi käyttämään oppilashuollon (psykologi, kuraattori, terkkari) palveluja?
04.08.2021 |
Työskentelen koulupsykologina. Olen ollut muutamia vuosia samassa koulussa. Oppilaita yhteensä noin 700, joten jokaista en mitenkään päin ehdi tavata. Luokseni päädytään terveystarkastuksen, vanhempien tai opettajan huolen tai oman yhteydenoton jälkeen. Tukikäynneillä käy joitakin kymmeniä oppilaita säännöllisemmin. Heistä noin 90% on tyttöjä, varmaan ylikin. Ne muutamat pojat, jotka ovat tulleet, ovat kyllä sitten käyneet pidempäänkin. Eli pääasiallinen ongelma on saada heidät sille ensimmäiselle käynnille. Kuraattorilla ehkä vähän tasaisempi sukupuolijakauma, ja terkkarilla käyvät kaikki.
Kyse ei ole siitäkään, että pojat voisivat erityisen paljon paremmin. On ollut itsetuhoisuutta, koulusta pois jäämistä, vakavaa päihteidenkäyttöä ja itsemurhayrityksiäkin. Näistä moni on sellaisia tapauksia, etten ollut etukäteen koskaan kuullutkaan oppilaasta, eivätkä ole olleet minkään koulun tukipalvelun piirissä. En minä pysty vakavaa itsetuhoisuutta yksinäni hoitamaan, mutta olisi sekin parempi kuin se, että nuori on ihan yksin asian kanssa. Ja mieluusti toki pojat saataisiin käynneille jo ennen, kuin tilanne olisi täysin kriisiytynyt.
Täällä varmasti on poikien äitejä ja entisiä poikia paikalla. Osaisiko joku antaa vinkkiä siitä, miten palveluita saisi pojille sopivammaksi? Reunaehtoina se, että käynnit ovat koululla ja pääosin koulupäivän aikana. Muutama poika käy takaoven kautta koulupäivänsä päätteeksi tyyliin 15:00, ja sekin on ok. Mutta mitään ilta-aikoja ei ole. Sukupuoltani tai ikääni en pysty muuttamaan. Käyn aina lukuvuoden alussa kiertämässä 1. ja 7. luokat läpi ja esittelemässä itseni ja kertomassa, mistä minut löytää.
Kiitos!
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Akat pois ja miehiä tilalle. Pojat hyvin usein voivat nähdä leppoisan vanhemman miehen isovelihahmona, tai jotakin vähän sinne päin, niin siitä keskustelusta olisi myös jotakin hyötyä. Akkojen jorinat ei auta poikia mitenkään.
Mieheksi en valitettavasti voi muuttua. Muutamilla kouluilla on mies, mutta suunnilleen 40 koulupsykologista täällä heitä on näin äkkiä muistellen kolme tai neljä. Olen ymmärtänyt, että heidän kouluillaan tilanne ei ole sanottavasti erilainen. Tietty olisi kiva, että sukupuolijakauma olisi tasaisempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö kouluissa on päivänavauksia? Voisit olla niissä puhumassa välillä. Tehdä itseäsi tutuksi.
Voisitko tehdä joskus yhteistyötä vaikka liikuntatuntien kanssa, missä olisi sopivaa pienryhmä/yksilöaktiviteettia ja saisi tekemisen ohessa vähän tuntumaa yleisellä tasolla että mitä oikein teet ja mikä tyyppi olet. En ole mikään varhaiskasvattaja niin en tiedä miten se oikeasti tehdään, mutta tarkoitan noilla liikuntajutuilla jotain sellaista vaikka että asetetaan yleisen tason kysymys henkiseen hyvinvointiin liittyen (tai mikä nyt onkaan sun ominta kosketuspintaa, sosiaaliset suhteet yms.?) ja pallolla vastataan ja tämän tyyppistä. Kuulostaa vähän hassulta mutta asiantuntijana varmaan saat kiinni mitä tarkoitan tällä. Näin he saisivat sinuun jo sen ensikontaktin etkä olisi joku pelottava outo jäykkistäti jossain käytävän päässä sivuhuoneessa, jonne on kuumottavaa mennä.
Kasvatuksesta se johtuu, meillä on edelleen vahvat sukupuoli roolit, pojat eivät itke. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on tuotava paljon enemmän esiin opetuksessa, koska todellakaan jokaisessa perheessä sellainen ei ole hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana ja naisena en tietenkään omakohtaisesti mistään mitään tiedä, mutta aika vähäiseltä kuulostaa että käyt vain lukuvuoden alussa 1. ja 7. vuosikursseille kertomassa. Miksi et kaikille luokille? Tekisit itsestäsi tutun kaikille ja pysyisit tuttuna. Jos ekaluokkalainen on tavannut sinut kerran niin olet varmasti aika kaukainen ihminen kun hän on 4. luokalla.
Pyydä oppilailta itseltään nimetöntä palautetta, että mitä he ovat mieltä ja millaisia ehdotuksia heillä itsellään on että mikä madaltaisi kynnystä tulla. Jokainen saisi kirjoittaa lapulle vaikka pari viikkoa tai kuukautta sen jälkeen kun olet käynyt esittäytymässä (tai joku muu aika, mutta ehkä ei kuitenkaan samalla kun ensi kerran käyt) ja kierrätät jotain vastausboksia luokasta toiseen, että ne laput ei mene luokanvalvojien käsien kautta vaan suoraan sinulle. Tai joku muu vastaava systeemi.
Ja entäs virtuaaliset tapaamiset? Eikös se ole tämän päivän lapsille luontainen juttu. Ymmärrän ettei se vastaa täysin kasvokkaista kohtaamista, mutta varmasti tyhjää parempi. Lapsi saisi itse valita sopivan ympäristön missä jutella kanssasi. Tai voisitteko te tavata joissain muissa tiloissa kuin omassa huoneessasi. Ulkona vaikka? Koska sinne huoneeseesi tulo ja siitä muille "kiinni jääminen" voi olla se kynnyskysymys.
Joku anonyymi kysely käyntihaluista voisi toimia. Tosin sen pitäisi olla tyylillä rasti ruutuun, kyllä vai ei. Luokissa helposti katsellaan, kuka kirjoittaa pitkän vastauksen johonkin tuollaiseen, kun luokan kovikset jättävät paperin tyhjäksi tms. Mutta täytyy ottaa kehittelyyn!
Etäkoulun aikana tapasin joitakin oppilaita teamsilla. Se oli aika kankeaa ja kökköä, mutta tyhjää parempi. Lähiopetuksessa se ei oikein toimi, koska sen oppilaan pitäisi sitten mennä tyyliin vessaan teams-puheluaan puhumaan kuitenkin. Ulkona tapaaminen on kyllä mahdollista.
Ap
ei ne tarvii. vain akkoja ahdistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana ja naisena en tietenkään omakohtaisesti mistään mitään tiedä, mutta aika vähäiseltä kuulostaa että käyt vain lukuvuoden alussa 1. ja 7. vuosikursseille kertomassa. Miksi et kaikille luokille? Tekisit itsestäsi tutun kaikille ja pysyisit tuttuna. Jos ekaluokkalainen on tavannut sinut kerran niin olet varmasti aika kaukainen ihminen kun hän on 4. luokalla.
Pyydä oppilailta itseltään nimetöntä palautetta, että mitä he ovat mieltä ja millaisia ehdotuksia heillä itsellään on että mikä madaltaisi kynnystä tulla. Jokainen saisi kirjoittaa lapulle vaikka pari viikkoa tai kuukautta sen jälkeen kun olet käynyt esittäytymässä (tai joku muu aika, mutta ehkä ei kuitenkaan samalla kun ensi kerran käyt) ja kierrätät jotain vastausboksia luokasta toiseen, että ne laput ei mene luokanvalvojien käsien kautta vaan suoraan sinulle. Tai joku muu vastaava systeemi.
Ja entäs virtuaaliset tapaamiset? Eikös se ole tämän päivän lapsille luontainen juttu. Ymmärrän ettei se vastaa täysin kasvokkaista kohtaamista, mutta varmasti tyhjää parempi. Lapsi saisi itse valita sopivan ympäristön missä jutella kanssasi. Tai voisitteko te tavata joissain muissa tiloissa kuin omassa huoneessasi. Ulkona vaikka? Koska sinne huoneeseesi tulo ja siitä muille "kiinni jääminen" voi olla se kynnyskysymys.
Joku anonyymi kysely käyntihaluista voisi toimia. Tosin sen pitäisi olla tyylillä rasti ruutuun, kyllä vai ei. Luokissa helposti katsellaan, kuka kirjoittaa pitkän vastauksen johonkin tuollaiseen, kun luokan kovikset jättävät paperin tyhjäksi tms. Mutta täytyy ottaa kehittelyyn!
Etäkoulun aikana tapasin joitakin oppilaita teamsilla. Se oli aika kankeaa ja kökköä, mutta tyhjää parempi. Lähiopetuksessa se ei oikein toimi, koska sen oppilaan pitäisi sitten mennä tyyliin vessaan teams-puheluaan puhumaan kuitenkin. Ulkona tapaaminen on kyllä mahdollista.
Ap
Voisihan ne laput jakaa edellisenä päivänä ja kerätä seuraavana, niin saisi kotona vastata rauhassa ilman että muut tietää mitä sinne kirjoitellaan. Myös jotkut avoimet lauseet voisi olla hyviä, esim. "Menisin käymään psykologin luona, jos/kun _____". Ja miksei myös rasti ruutuunkin, molempia.
Noita teamseja voisi pitää sellaisina aamuina, kun koulu alkaa myöhemmin mutta kun olet itse jo työpaikalla. 8-9 aikaan jos koulu alkaa 10 esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Onko koulupsykologin ja koulun yhteistyöstä olemassa minkäänlaista toimintasuunnitelmaa tai vuosikelloa? Jos ei, voisit itse laatia sellaisen. Se voisi olla hyvin yksinkertainenkin: missä kuussa esittäydyt millekin luokille, mielenterveyden teemaviikko, joka kuun ensimmäisenä maanantaina jalkaudut välitunnille jutustelemaan oppilaiden kanssa. Tai mitä ikinä itse keksitkään tai haluat tehdä. Sitten yhteys rehtoriin ja suunnitelman ”hyväksytys”, ja sitten hommiin! Tällaisen suunnitelman avulla sitoutat itsesi hiljalleen koulun toimintakulttuuriin. Muista esittäytyä myös opettajille, jos et vielä tunne heitä.
Nuorten pariin jalkautuminen ja heidän elämästään jutustelu hyvässä hengessä voisi oikeasti toimia. Ei siis mitään yksityisaikoihin onkimista, vaan tavallista jutustelua nuorten elämästä.
Voisit myös perustaa Snapchat-tilin tai vähintäänkin whatsappin, jossa nuoret voivat lähestyä ongelmineen matalalla kynnyksellä. Sitten mainoksia ympäri koulua, että osaavat ottaa yhteyttä.
Tsemppiä lukuvuoteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteelaisille pojille kun tarjoat kaljaa ja pimppaa niin alkaa poikia psykologin tapaamiset kiinnostaa, kun sana kiirii.
Itse poikien äitinä mietin, että pojille voisi toimia sellainen, että pyytäisit ryhmänä esim. kaveriporukat 3-4 hlö yhdessä luoksesi käymään. Kertoisit yleisesti mielenterveydestä tms. Sen jälkeen antaisit jokaiselle "pakkoajan" yksilökäynnille esim 15 min.
Poikien on helpompi mennä jos kyse on jostain pakollisesta kouluun liittyvästä asiasta. Ei tarvitse kavereille selitellä miksi menee sinne perähuoneeseen /kellariin, josta kaikki tietää että siellä on psykologi, terkkari ja kuraattori.
Se voisi olla sellainen tsekkausvartti per henkilö.
Pojat on sellaisia, että ne liikkuu ryhmissä ja vastaukset kun kysellään esim. terveysasioista on tyyliin: "mikä on lempiruokasi?"---"Kaurapuuro, koska olen tsägädägä kaurapuurotappaja1 (pelissä numero 678 mitä olen pelannut 10 vuotiaasta lähtien)"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse poikien äitinä mietin, että pojille voisi toimia sellainen, että pyytäisit ryhmänä esim. kaveriporukat 3-4 hlö yhdessä luoksesi käymään. Kertoisit yleisesti mielenterveydestä tms. Sen jälkeen antaisit jokaiselle "pakkoajan" yksilökäynnille esim 15 min.
Poikien on helpompi mennä jos kyse on jostain pakollisesta kouluun liittyvästä asiasta. Ei tarvitse kavereille selitellä miksi menee sinne perähuoneeseen /kellariin, josta kaikki tietää että siellä on psykologi, terkkari ja kuraattori.
Se voisi olla sellainen tsekkausvartti per henkilö.
Pojat on sellaisia, että ne liikkuu ryhmissä ja vastaukset kun kysellään esim. terveysasioista on tyyliin: "mikä on lempiruokasi?"---"Kaurapuuro, koska olen tsägädägä kaurapuurotappaja1 (pelissä numero 678 mitä olen pelannut 10 vuotiaasta lähtien)"
Voisit kysellä luokanvalvojalta vaikka etukäteen, että ketkä kuuluu mihinkin kaveriporukkaan ja sen yksinäisen hiljaisen laitatte siihen kaveriporukkaan joka on tiedetty kivoiksi pojiksi.
Tuli myös mieleen, että kilpailuvietti voi joskus tehota poikiin ja sitä kannattaisi jotenkin hyödyntää. En tiedä miten, mutta jotenkin pelaamiseen tai numeroihin se voisi liittyä, kuten kuka saa numeron 1 tai eniten jotain :D. Tai kuka pelastaa nallen jostain mielenterveyshirviön luolasta.
Kannattaa käydä kysyyn yli laudalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse poikien äitinä mietin, että pojille voisi toimia sellainen, että pyytäisit ryhmänä esim. kaveriporukat 3-4 hlö yhdessä luoksesi käymään. Kertoisit yleisesti mielenterveydestä tms. Sen jälkeen antaisit jokaiselle "pakkoajan" yksilökäynnille esim 15 min.
Poikien on helpompi mennä jos kyse on jostain pakollisesta kouluun liittyvästä asiasta. Ei tarvitse kavereille selitellä miksi menee sinne perähuoneeseen /kellariin, josta kaikki tietää että siellä on psykologi, terkkari ja kuraattori.
Se voisi olla sellainen tsekkausvartti per henkilö.
Pojat on sellaisia, että ne liikkuu ryhmissä ja vastaukset kun kysellään esim. terveysasioista on tyyliin: "mikä on lempiruokasi?"---"Kaurapuuro, koska olen tsägädägä kaurapuurotappaja1 (pelissä numero 678 mitä olen pelannut 10 vuotiaasta lähtien)"
Voisit kysellä luokanvalvojalta vaikka etukäteen, että ketkä kuuluu mihinkin kaveriporukkaan ja sen yksinäisen hiljaisen laitatte siihen kaveriporukkaan joka on tiedetty kivoiksi pojiksi.
Tuli myös mieleen, että kilpailuvietti voi joskus tehota poikiin ja sitä kannattaisi jotenkin hyödyntää. En tiedä miten, mutta jotenkin pelaamiseen tai numeroihin se voisi liittyä, kuten kuka saa numeron 1 tai eniten jotain :D. Tai kuka pelastaa nallen jostain mielenterveyshirviön luolasta.
Kahoot peli missä saa laittaa nimierkiksi jonkun "president evil". Ja pelien myötä pojista on tullut erittäin taitavia englannissa. Jos sulla on jotain materiaalia mielenterveydestä englanniksi, niin voisit englannin open kanssa suunnitella jonkun englannin tukiopetustuokion.
Ei ne halua mennä kouluaikana mihinkään psykologille, kaikkihan saa tietää ja sitten saa kaikenlaista paskaa niskaansa.
Mulle tulee näitä ideoita, mutta mietin myös, että nuoren on todella vaikea tai saattaa olla vaikea keskustella kasvotusten jonkun auktoriteettihenkilön kanssa kahdestaan jossain kellarissa.
Kokeile niin, että keskustelette seläkkäin. Eli kun kyselet nuorelta asioita, hänen ei tarvitse tavallaan menettää kasvojaan. Näin voi tulla esille yllättävän hyvin keskusteluaiheita.
Monet pojat tuskin kotonakaan keskustelee hirveän syvällisiä. Vanhemmat on töissä ja pojat linnoittautuu sinne pelimaailmaan sen jälkeen kun on syöty ja läksyt tehty.
Tai sitten voit kysyä joltain tietokoneihmiseltä miten voisit tietokone pelissä keskustella. Jokainen tekisi itselleen jonkun avatarin ja tapaisitte jossain Roblox tyylisessä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne halua mennä kouluaikana mihinkään psykologille, kaikkihan saa tietää ja sitten saa kaikenlaista paskaa niskaansa.
ei niin. Paras olisi, että voisi tavata jotenkin niin, ettei kukaan kyttää missä käy.
Tai lykkää niille esitteitä jostain auttavista puhelinnumeroista, joihin voi omalla ajalla soittaa tms.
https://www.mielenterveysseurat.fi/valo/hankkeet/hyva-olla-koulussa/
https://www2.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/puolakanaho_ki…
oli muuten psykologian pääsykokeissa 2021
Alue: Aihe vapaa
Kirjaimellisesti kysyin tässä, että miten palveluita saisi pojille sopivammiksi. Ihan sen järjestelmänkin kannalta. Hiukan turhaa syyllistämisen etsimistä nyt.
Ap