Lue keskustelun säännöt.
Sinä pitkässä parisuhteessa edelleen oleva nainen, kerro meille muille miten olet pitänyt miehesi?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on surkimus jota kukaan muu ei huolisi. Ei siis tarvitse paljon pidellä, pysyy pitämättäkin.
Toivottavasti mies avaa vielä silmänsä ja löytää arvoisensa kumppanin. Miten kehtaat?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan tuo näyttää pysyvän pitämättäkin
37v yhdessä
Ihan on luonnostaan mennyt ilman erillisiä temppuja. Siis olemalla oma itseni. 33 vuotta ei kukaan jaksaisi teeskennellä.
No en tiedä, että ovatko nämä ne jutut, joilla mies pidetään, mutta:
En oleta, että mies osaa lukea ajatukseni. Hänen ei tarvitse arvailla miksi naama on norsunv*tulla, vaan kerron suoraan miksi olen huonolla tuulella niin hän tietää johtuuko se esim. työstä. Jos hän tekee jonkun tyhmyyden, kerron, että se ei ollut kivaa.
Halaan häntä kesken riidan, otan kädestä tai silitän käsivartta. Riitelemme kyllä tosi harvoin.
Jos hän tekee jonkun ekstrahuomaavaisen eleen, annan positiivista palautetta.
Kiitän joka kerta, kun hän tekee jonkun palveluksen.
Kerron hänelle, kun joku hänen ideansa kuulostaa hyvältä. Sanon nätisti, jos en ole samaa mieltä.
En _ikinä_ sano häntä tyhmäksi, vaan sanon, tyhmyydenkin jälkeen, että hän varmaan epähuomiossa sanoi/teki niin, mutta ei ollut kivaa.
Kysyn hänen mielipidettään myös sellaisista asioista, joista en tarvitse mielipidettä. Jos hänen mielipiteensä poikkeaa omastani, perustelen oman kantani. Jos hän on jyrkästi jotain vastaan, en tee/hanki sitä vain siksi, että itse haluan. Yleensä kyllä hän antaa päättää, etenkin jos on jotain "naisten juttuja", mutta joskus haluaa pullistella ja päättää niin en jyrää omalla mielipiteelläni.
Annan hänen päättää "miesten jutut", eli auton, telkkarin, sohvan jne. Hän kysyy mielipidettäni, mutta totean vain esim. sohvasta, että "valitse sinulle kiva malli, väri voisi olla lämmin harmaa" tjsp. Ei ole vielä rumaa sohvaa tullut taloon.
Laittaudun aina vähäsen, kun menemme johonkin yhdessä. En lähde pieruverkkareissa ja lötkötennareissa "ihmisten ilmoille". Ei mitään puunausta, mutta nätit vaatteet, siisti nopea kampaus ja huulipunaa (ripset on aina yumitettu ja värjätty, kulmat laitettu).
Jos hänellä on tosi pitkä työpäivä ja itse olen vapaalla, teen hänelle välipalan valmiiksi odottamaan, jotta hän voi käydä samantien pöytään.
Kun hän lähtee johonkin, menen ovelle antamaan lähtösuukon. Kun hän tulee kotiin, menen ovelle vastaanottamaan, suukottamaan ja autan takin pois, vaikka olisin juuri laiskotellut mukavassa asennossa sohvalla.
Käytän ilmaisuja, kuten: "olit oikeassa", "anteeksi, sanoin ilkeästi", "et tehnyt mitään väärin, olen varmaan väsynyt tai jotain", "mitä mieltä olet, jos..".
En käske häntä, vaan annan valita. "Haluatko viedä roskat vai pestä pöntön?" "Haluatko tehdä ruuan vai tiskata kattilat sen jälkeen?" "Haluatko vaihtaa lakanat vai tyhjentää astianpesukoneen. Sitten teen itse sen toisen. Jos on vain yksi asia tehtävänä ja sen tekeminen kestää alle minuutin, teen sen itse enkä nakita. Tosin ei tarvi tätäkään taktiikkaa usein käyttää, mies kun mm. vie roskat pyytämättä ja tyhjentää tiskikoneen.
Kehun hänen ulkonäköään.
En koskaan valita, jos hän menee "poikien" kanssa johonkin, mutta hän yleensä kyllä kertoo suunnitelmistaan ja varmistaa, ettemme olleet sopineet siihen mitään muuta. Ja mitäs valittamista siinä poikien kanssa ulkoilemisessa olisikaan, koska hän ei koskaan juo humalaan saakka ja tulee kotiin siihen aikaan kun sanoo tulevansa.
En vedä mustasukkaisuusdraamaa jos hän juttelee kauniin naisen kanssa. Saahan sitä silmää kauniissa leputtaa kuhan ei käpälöimään käy. Hän on kyllä mustasukkainen, jos minä juttelen komean miehen kanssa, mutta otan itselleni samat oikeudet. Yleensä kuitenkin varmistan, että hän kuulee minun sanovan juttukaverille, että olen paikalla aviomieheni kanssa.
Kerron kenen kanssa, mihin olen menossa ja kauanko viivyn, jos lähden kavereiden kanssa johonkin.
Oliko tässä jotain erikoista? Ei varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa siihen on vaikuttanut hyvä seksi, mukava yhteiselämä, yhteinen huumori ja lempeys puolin ja toisin. Yhteensopivuus ylipäätään eli ei ole omaa ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa se on pysyny ihan pitämättäkin. 40 vuotta.
Yhteiset kivat jutut, keskustelut, toisen kunnioittaminen, kumpikin voi liikkua vapaasti kavereidensa kanssa, ei kytätä toisiamme... kaikkee sellaista.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä, että ovatko nämä ne jutut, joilla mies pidetään, mutta:
En oleta, että mies osaa lukea ajatukseni. Hänen ei tarvitse arvailla miksi naama on norsunv*tulla, vaan kerron suoraan miksi olen huonolla tuulella niin hän tietää johtuuko se esim. työstä. Jos hän tekee jonkun tyhmyyden, kerron, että se ei ollut kivaa.
Halaan häntä kesken riidan, otan kädestä tai silitän käsivartta. Riitelemme kyllä tosi harvoin.
Jos hän tekee jonkun ekstrahuomaavaisen eleen, annan positiivista palautetta.
Kiitän joka kerta, kun hän tekee jonkun palveluksen.
Kerron hänelle, kun joku hänen ideansa kuulostaa hyvältä. Sanon nätisti, jos en ole samaa mieltä.
En _ikinä_ sano häntä tyhmäksi, vaan sanon, tyhmyydenkin jälkeen, että hän varmaan epähuomiossa sanoi/teki niin, mutta ei ollut kivaa.
Kysyn hänen mielipidettään myös sellaisista asioista, joista en tarvitse mielipidettä. Jos hänen mielipiteensä poikkeaa omastani, perustelen oman kantani. Jos hän on jyrkästi jotain vastaan, en tee/hanki sitä vain siksi, että itse haluan. Yleensä kyllä hän antaa päättää, etenkin jos on jotain "naisten juttuja", mutta joskus haluaa pullistella ja päättää niin en jyrää omalla mielipiteelläni.
Annan hänen päättää "miesten jutut", eli auton, telkkarin, sohvan jne. Hän kysyy mielipidettäni, mutta totean vain esim. sohvasta, että "valitse sinulle kiva malli, väri voisi olla lämmin harmaa" tjsp. Ei ole vielä rumaa sohvaa tullut taloon.
Laittaudun aina vähäsen, kun menemme johonkin yhdessä. En lähde pieruverkkareissa ja lötkötennareissa "ihmisten ilmoille". Ei mitään puunausta, mutta nätit vaatteet, siisti nopea kampaus ja huulipunaa (ripset on aina yumitettu ja värjätty, kulmat laitettu).
Jos hänellä on tosi pitkä työpäivä ja itse olen vapaalla, teen hänelle välipalan valmiiksi odottamaan, jotta hän voi käydä samantien pöytään.
Kun hän lähtee johonkin, menen ovelle antamaan lähtösuukon. Kun hän tulee kotiin, menen ovelle vastaanottamaan, suukottamaan ja autan takin pois, vaikka olisin juuri laiskotellut mukavassa asennossa sohvalla.
Käytän ilmaisuja, kuten: "olit oikeassa", "anteeksi, sanoin ilkeästi", "et tehnyt mitään väärin, olen varmaan väsynyt tai jotain", "mitä mieltä olet, jos..".
En käske häntä, vaan annan valita. "Haluatko viedä roskat vai pestä pöntön?" "Haluatko tehdä ruuan vai tiskata kattilat sen jälkeen?" "Haluatko vaihtaa lakanat vai tyhjentää astianpesukoneen. Sitten teen itse sen toisen. Jos on vain yksi asia tehtävänä ja sen tekeminen kestää alle minuutin, teen sen itse enkä nakita. Tosin ei tarvi tätäkään taktiikkaa usein käyttää, mies kun mm. vie roskat pyytämättä ja tyhjentää tiskikoneen.
Kehun hänen ulkonäköään.
En koskaan valita, jos hän menee "poikien" kanssa johonkin, mutta hän yleensä kyllä kertoo suunnitelmistaan ja varmistaa, ettemme olleet sopineet siihen mitään muuta. Ja mitäs valittamista siinä poikien kanssa ulkoilemisessa olisikaan, koska hän ei koskaan juo humalaan saakka ja tulee kotiin siihen aikaan kun sanoo tulevansa.
En vedä mustasukkaisuusdraamaa jos hän juttelee kauniin naisen kanssa. Saahan sitä silmää kauniissa leputtaa kuhan ei käpälöimään käy. Hän on kyllä mustasukkainen, jos minä juttelen komean miehen kanssa, mutta otan itselleni samat oikeudet. Yleensä kuitenkin varmistan, että hän kuulee minun sanovan juttukaverille, että olen paikalla aviomieheni kanssa.
Kerron kenen kanssa, mihin olen menossa ja kauanko viivyn, jos lähden kavereiden kanssa johonkin.
Oliko tässä jotain erikoista? Ei varmaan.
Joitakin ihan toimivia vuorovaikutusmalleja, mutta en kyllä voisi kuvitella parisuhdetta, jossa toinen yksipuolisesti päättää yhteisestä hankinnasta. Itselleen ostakoon ihan millaisen auton, telkkarin tai sohvan haluaa, mutta yhteinen telkkari ja sohva päätetään yhdessä. En myöskään ramppaa ovelle toisen perässä tai häntä vastaan, kyllä se on lähtijä/tulija meillä, joka tulee sanomaan heipat/moit.
Mustasukkaisuusdraamoja en katselisi hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitänyt miehen? Miten sitä pitää erikseen pitää?
Todellakin pitää pitää, parisuhdetta täytyy ylläpitää kokoajan, jos ei pidä niin silloin ei mene hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, ehkä toi ukko on yksiaviosta sorttia, tai siis ainakin vakaassa parisuhteessa viihtyvä. Avoliitossa asuttiin vuosikausia, kun alkoi hinkua lasta, ja kun lämpenin asialle ja ainokaisemme oli syntynyt, halusi naimisiinkin... Tässä on nyt katseltu 26 vuotta sitten kaikenkaikkiaan toisiamme, niistä 12 vuotta aviossa ja lapsi on 13-vuotias. Kaipa tätä katsotaan nyt sitten siihen asti, että lapsi muuttaa omilleen...
No et saanut pidettyä miestä rinnallasi!