Sinä pitkässä parisuhteessa edelleen oleva nainen, kerro meille muille miten olet pitänyt miehesi?
Kommentit (53)
Ei sitä patteriin ole tarvinnut kahlita. Olen antanut hänen elää omana itsenään yrittämättä muuttaa häntä mitenkään. Ja sietänyt hänen huonoja piirteitään nalkuttamatta.
Osa naisista pystyy pitämään miehensä, useimmat ei sitä ikinä opi ja ollaan kokoajan eroamassa
Hyväksymällä hänet vikoineen sellaisena kuin on, rakastamalla huonoinakin aikoina ja antamalla ja pyytämällä anteeksi.
Kuiskaan joka aamu mieheni korvaan " rakastan sinua " ja annan suukon. Sitten me halitaan. Vaikka olisi miten kiire päivä tulossa.
Pitänyt miehen? Miten sitä pitää erikseen pitää?
Ilmoittamalla, että hän tekee omat valintansa. Ovi on auki tulla ja mennä. On toiminut yli 25 vuotta jo.
Vierailija kirjoitti:
Kuiskaan joka aamu mieheni korvaan " rakastan sinua " ja annan suukon. Sitten me halitaan. Vaikka olisi miten kiire päivä tulossa.
Halitaan vai "halitaan"?
Valitsemalla miehekseni miehen, joka on rehellinen ja lojaali ja jolla on moraalista selkärankaa oikeasti. Olemalla oma itseni ja olemalla välittämättä miehen kotkotuksista (harrastukset yms villitykset).
En mä tiedä. En ole tehnyt mitään erityistä. Ollut vaan oma itseni. En ole edes halinut enkä "halinutkaan" erityisen paljon.
Jotenkin sellainen kantaa eteenpäin, että ei takerru asioihin. Jos jostain sanoo niin se on sitten jotain tosi tärkeää. Houkuttelee miestä sellaiseen leikkiin, missä kiusoitellaan ja flirttaillaan ja kestää ronskejakin juttuja ja keksii vielä ronskempia tietenkin samalla viaton ilme kasvoilla. Mies on aina saanut olla vapaa, mutta se tietää, että mun kärsivällisyyttä ei kannata koetella. Ja joo, mun luo on hyvä tulla, käytän aika perinteisiä naisellisia keinoja, pidän huolta ja joo, seksiä on tarjolla, en todellakaan pihtaa ja nautin itse. Ja ei mitään maratooni murjotuksia. Päivä pari voi olla, sitten asiat pitää tajuta itse. 20 vuotta yhdessä.
En mä ole sitä mitenkään erityisesti pitänyt. Olen oma itseni ja tossa se vaan haluaa vielä olla.
Vierailija kirjoitti:
Osa naisista pystyy pitämään miehensä, useimmat ei sitä ikinä opi ja ollaan kokoajan eroamassa
Ymmärräthän, että siinä vaiheessa kun haluaa erota, ei edes halua pitää sitä miestä? Ei kyse ole osaamisesta, vaan halusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä patteriin ole tarvinnut kahlita. Olen antanut hänen elää omana itsenään yrittämättä muuttaa häntä mitenkään. Ja sietänyt hänen huonoja piirteitään nalkuttamatta.
Täällä sama. En ole koskaan nalkuttanut esim reissuista, työmatkoista, vapaa-ajan matkoista (mistä moni täällä urppaa) . Siinähän menee, musta on kiva olla välillä yksin tai vain lasten kanssa.
Olen antanut kiukutella tai pelata tai maata sohvalla koko päivän tai viikon. Kyllä se maailma pyörii vaikkei mitään tekisikään. Ja kivaahan se on, olla möllöttää välillä.
Voidaan olla puhumatta toisillemme viikon ja toisinaan höpötetään niin ettei saa suunvuoroa.
Juuri se pointti, että saa olla oma itsensä, ei aina tarvitse huvittaa tai jaksaa.
Ja huumorintaju kantaa myös aika pitkälle. Meillä se on ihan sairasta, mitä ulkopuoliset eivät ymmärrä.
Pimpukkaa ku antaa aamu illo ni kestäähän se.
Kai se on monen tekijän summa. Ehkäpä tuo puolisoni arvostaa ainakin sitä, että olen luotettava ja pyöritän oman osuuteni arjesta kunnialla. Ei tarvitse pelätä, että hassaisin euroakaan ohi pakollisten yhteisten menojen, hoiden eläimet ja itseni, en tupakoi, ryyppää tai makaa pelkästään sohvalla.
Huumori tietty yhdistää myös enkä ole mustasukkainen tai kahlitseva tyyppi. Yhdessä 14 vuotta.
Voihan se toki olla vaan tottumusta ja tapaa, vaikea olisi lähteä kun elämät on niin yhteen kietoutuneet Taloudellista riippuvuutta toisiimme meillä ei kuitenkaan ole.
Eiköhän se ole ihan yhteinen juttu. Rakastamme, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Riidellessäöään emme mene ns henkilökohtaisuuksiin ja loukkaa toisiamme. Annamme toisillemme vapautta. Molemmilla on omia juttuja ja harrastuksia yhteisten lisäksi. Siksikin meillä riittää aina puhumista. Luotamme toisiimme ja olemme ystäviä keskenämme. Kohtelemme toisiamme myös kuin hyvää ystävää iloiten toistemme onnistumisista, kannustaen haasteissa ja tukien vaikeuksissa.
Ketään ei voi ”pitää”.
Parisuhde on kahden ihmisen vapaaehtoisuuteen perustuva elämisen muoto. Jos toinen osapuoli käyttäytyy loukkaavasti tai parisuhde on muuten epätyydyttävä, on molemmilla yhtäläinen oikeus lähteä ns. kalppimaan.
Pihtaamalla ja valittamalla miehen hulluksi, jonka juridinen holhoaja olen.