Lue keskustelun säännöt.
Piilonarsisti, käänteinen narsisti, alistuva narsisti. Se olen ilmeisesti minä.
02.08.2021 |
Elän miehen kanssa, jolla on todella narsistinen persoona.
Tiedän tämän. Olen pitänyt itseäni hänen (avuttomana) uhrinaan ja toki olen saanut paskaa niskaan enemmän kuin laki sallii.
Silti en lähde. En haukkumisten, alistamisten, kontrolloinnin, väkivallan, en minkään jälkeen.
Kärvistelen tässä, luovun omasta ihmisarvostani siihen pisteeseen, että olen siitä sairas ja sitten ajan tilanteen vielä syvemmälle. Kuin riivattu.
Mies ei silmäänsä räpäytä, vaan jatkaa väkivaltaansa, henkistä ja fyysistä, mutta se ei ole mikään yllätys. Minä tiedän tasan, miten hän toimii missäkin tilanteessa ja olen oppinut manipuloimaan häntä minkä pystyn, jotta tilanteet kääntyisivät välillä voitokseni. Toki olen silti pysyvästi se alistettu, oikeudeton osapuoli.
Koko suhde on peliä, kilpailua, syyttelyä ja tuskaa.
Silti en lähde.
Olen menettänyt elämänhaluni. Syytän kaikesta miestä. Tunnen vain pohjatonta raivoa häntä kohtaan tai sitten en mitään. Tai hetkittäin taas kumppanuutta, tuttuutta, turvaa. Kunnes taas raivoa.
Miksi toimin näin? Lähteminen olisi vaikeaa, mutta kyllä siitä selviäisi. Vaan jos se ajatus tulee yhtään konkreettisemmaksi, panikoin, matelen, teen mitä vaan, että saan pysyä tässä henkilökohtaisessa helvetissäni.
Olen oman onnettomuuteni suurin syypää.
Mikä mua vaivaa, mitä voin tehdä, olenko itse myös narsisti?
Kommentit (16)
Lähe ny hel....vettiin sieltä Mieti asiaa niin, että jos joku toinen kertois sulle tollasta. Mikä olis sun neuvo? Tässä kohtaa on ihna turha jäädä tekemään mitään syväanalyysia tilanteesta.
Siitä ei oo mitään hyötyä. Pois, pois vaan. Alat voida paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette pohjalla. Pohjakosketuksen kautta voitte tajuta, että vihan aika on ohi. Vain rakkaudessa on voimakasta vihaa loukattuna. Kun loukkaukset selvitetään, syntyy parempi suhde. Kaikkia suhteita ei voi pelastaa, mutta monet voi. Rakkaus on yhteinen päätös. Vie rakkauttasinne missä sitä ei ole. Lopettakaa sota ja aloittakaa hyvä olo.
Anteeksianto on suurta rakkautta.
Rakkaus on voimakas tunne. Jokainen toivoo sen kantavan. Niin kauan kun on toivoa, uskoo suhteen parantuvan. Koskaan ei kannata suhdetta päättää, jos siinä on hyvääkin ja on rakkautta. Terapia auttaa ja yhteinen päätös selvitä.
Miksi JOKA PÄIVÄ NARSKUJUTTU. 👿👿👿👿👿😵😵😵😵😵😵
Sellaiset suhteet ovat vaan pirun addiktoivia jostain syystä. Vähän kuin joku heroiinikoukku, tai peliriippuvuus. Olet addikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat tehdä valintasi. Mutta jos haluat eri näkökulmia, niin voit jutella yksin pariterapeutin kanssa tai yksityisen terapeutin joka on erikoistunut tuontyyppisiin suhteisiin, vaikka vaan jokusen kerran - ei sinne ole pakko jäädä. Koska saa avartavia näkemyksiä tilanteesta, eli ei ole pelkästään oman pään sisällä miettimässä. Mutta sen keskustelijan pitäisi olla pätevä eli jonkinlaista asiallista vuoropuhelua, ei niin että kyselee pelkästään ja tuumaa jaa jaa. On myös kriisipuhelin, kriisikeskus, muu auttava puhelin yms. siellä voi ilman kriisiäkin jutella nimettömänä, vaikka tuossa tapauksessa. Koska onhan turvallisuutesi kuitenkin tärkeää. Jotkut suhteet voivat olla manipuloivia, koukuttavia, ehkä osa hakee turvallisuutta toisesta vaikkei sitä oikeasti ole.
Yhdessä pariterapiaan, joka sitten ohjaa takaisin yhteen, tai erilleen. Siellä näkee onko kumpikaan teistä sairas, vai onko suhteella toivoa. Joskus negatiivisuuteen jumiutuu, koska paljon ikäviä asioita tapahtuu ja on tapahtunut menneisyydessä. Kannattaa ottaa apu vastaan ja selvittää onko teillä toivoa. Liian moni korjattavissa oleva suhde päättyy eroon. Emmehän me eroa huonosti käyttäytyvistä lapsistammekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä pariterapiaan, joka sitten ohjaa takaisin yhteen, tai erilleen. Siellä näkee onko kumpikaan teistä sairas, vai onko suhteella toivoa. Joskus negatiivisuuteen jumiutuu, koska paljon ikäviä asioita tapahtuu ja on tapahtunut menneisyydessä. Kannattaa ottaa apu vastaan ja selvittää onko teillä toivoa. Liian moni korjattavissa oleva suhde päättyy eroon. Emmehän me eroa huonosti käyttäytyvistä lapsistammekaan.
Missään nimessä ei, tuo antaa valheellista toivoa. Miehet muuttuvat kuulemma niin harvassa tapauksessa väkivaltaisesta muuksi, että ero turvallisin vaihtoehto.
Ja fyysistä väkivaltaa ei tarvitse sietää. Toiseen ei saa koskea riidan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein on ap väkivaltaa?
Kirjoitin siitä perspektiivistä ettei väkivaltaa ole. Onko kuvio ns. tuttu hekvetti, jossa elät lapsuutesi kotioloja uudestaan. Terapiassa voi oppia pois.
Oliko teillä joskus hyvä olla yhdessä?
En usko, että meistä niin moni on narsisteja. Jokaisessa niitä piirteitä on ja riidan keskellä ne tulevat esiin. Moni voi eheytyä, kun tajuaa toisen arvon. Fyysinen väkivalta ei ole ikinä ok. Riidellessä ei saa väkisin koskea, koska silloin voi sattua ikävästi.
Parisuhde on kanden kauppa. Joko yhdessä päätetään, ettäselvotään, tai mennään eri teille. Kaikki tekee virheitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistelkaa taas huomiseksi uusi narskujuttu, että saa vetvoa taas tätä. 🙈
Onko väkivaltaa ja haukkumista? Isäni oli todella vahva persoona, äiti taas kyynisen manipuloiva ja hiljaisempi. Isäni siis runnoi läpi näkemyksiään. Tekemisistä kuitenkin sopivat yhdessä eikä isä ollut lainkaan väkivaltainen eikä haukkuva, kunhan vaan halusi tahtonsa esiin. Lapsuus oli melko painajaismaista, kun äiti sitten ajoittain katkerana kanavoi sappeaan minuun. Ei varmaan keksinyt, miten olisi voittanut yhtään riitaa isäni kanssa. "Sinäkin samanlainen kuin isäsi" oli joskus minulle tokaistu haukku, vaikka olin ujo mutta isän ihailema lapsi. Muitakin kritiikkejä riitti.
Lähinnä äitiäni pidän narsistisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään jokaisen naisen exä on narsisti.
Et halua ottaa vastuuta omasta elämästäsi, ketä sitten syyttelisit? No, se päivä todennäköisesti joka tapauksessa koittaa pian, että sun on pakko lähteä, ellet halua kuolla tai vammautua. Ja kun sitten lähdet, koittaa päivä kun ihmettelet, mikset lähtenyt aikaisemmin. Ja muista, älä palaa takaisin, vaikka se narsku siellä takaisin houkuttelee. Toi on addiktio, ei rakkautta. Onhan näitä mattejajamervejä ollut aina.
Niin ja onko muita, jotka tunnistavat itsessään samaa?
Ap