Lue keskustelun säännöt.
ero ja järkyttävä ahdistus....
31.07.2021 |
Mies ei enää halua olla kanssani... 6 yhteistä vuotta takana.. Olen niin rikki tästä kaikesta, etten olen menettänyt ruokahaluni sekä yöuneni. En pysty keskittymään työntekoonkaan. Saatan istua töissä ja havahtua että olen kaksi tuntia ollut tekemättä mitään enkä huomaa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Olen yrittänyt keksiä itselleni tekemistä, mutta se ei saa ajatuksiani pois erosta. En jaksa tehdä mitään edes kahvia keittää. En tahdo puhua ystävilleni ja saada heiltä sääliä. Käyn terapeutilla aina välillä purakamassa itseäni ja olen käynyt jo pitkään mutta sekään ei auta tässä. En ymmärrä miten pystyn koskaan enää päästämään ketään lähelleni kun miettii että joutuu kokemaan uudelleen tätä . Elämä tuntuu tällä hetkellä todella arvottomalta ja vihaan itseäni. Miten tästä voi oikeesti selvitä? Tiedän että aika auttaa, mutta miten pystyn kamppailemaan puoli vuottakaan näiden ajatusten kanssa ja kun se aika kuluu niin helvetin hitaasti näiden olojen kanssa..
Kommentit (48)
Valitettavasti se kuuluu asiaan, juttele ystäville se auttaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa miten parisuhteen päättyminen voi olla joillekin noin kova juttu.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se kuuluu asiaan, juttele ystäville se auttaa aina.
Ystävät ymmärtää kyllä miltä tuntuu, lähes jokainen aikuinen on kokenut eron jossain vaiheessa elämäänsä, eikä se ikinä ole helppoa. Ja ystävät oikeasti haluaa olla tukena ja tietää miltä sinusta tuntuu.
Ajan kanssa. Tylsä mutta paikkansapitävä vastaus.
Mä tein päivälle aikataulun. Tyyliin klo 10 kävelen 15 min lenkin vaikka väkisin, klo 14 ja 18 sama. Ja syömiset myös aikataululla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa miten parisuhteen päättyminen voi olla joillekin noin kova juttu.
Onhan se ja kestää varmaan 6 vuotta toipua siitä.
Jos et kenellekään muulle pysty purkamaan, niin juttele itsellesi sitten kun jaksat. Mieti, mikä sua itse asiassa erossa eniten järkyttää? Tuleeko elämään liikaa muutoksia, rakastit häntä niin paljon, oliko jotain erityisen epäreilua jne. Mutta ei varmaankaan sun ystävät sua sääli, vaan haluavat todennäköisesti olla tukena. Ei maailma lopu avioeroon ja varsinkaan sun ei kannata vihata itseäsi, vaan rakastaa, kun hän ei sitä kerran tehnyt. Käyt terapeutilla, hieno juttu ja varmasti siitä on ajan kuluessa apua tähänkin, vaikka nyt ei siltä varmaan tunnu. Tsemppiä, selviät kyllä tästä. Toisia ihmisiä pystyt kyllä ajan mittaan päästämään lähellesi, mutta turha sellaisia on vielä tässä vaiheessa miettiä. Kaikki ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmillaan jotkut eivät pääse koskaan erosta yli ilman ulkopuolista apua.
"En ymmärrä miten pystyn koskaan enää päästämään ketään lähelleni kun miettii että joutuu kokemaan uudelleen tätä."
Jos pysyisit sitten sinkkuna tai oot tyytyväinen siihen että sait olla 6 vuotta hänen kanssaan. Ehkä hän ei ollut sulle se oikea. Voihan olla että mies haluaa jatkaa sun kanssa joskus myöhemmin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit laastarisuhteen pahimman vaiheen ajalle, varma ja koeteltu konsti.
Minun neuvoni on ottaa kaikki tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Ne laantuvat sitä mukaa kun ne käsittelee. Apua voi hakea myös ammattilaisilta. Katkeruutta ei kannata ruokkia, eikä miestä mollata lapsille. Ei myöskään kannata ruokkia haaveita exän paluusta ja yrittää pelata jotain pelejä sen eteen. Sen sijaan kannattaa aktiivisesti tehdä oman elämän valintoja. Uutta suhdetta ei kannata ottaa laastariksi, vaan se tulee vastaan sitten kun tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyt varmasti jos löydät sen oikean niin päästämään lähelle.
Kai se ystäville puhuminen ja heidän kanssaan oleminen auttaisi. Miksi mies jätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika parantaa haavat ja kultaa muistot.
Opit ymmärtämään että kaikella on tarkoitus vaikka sitä voi olla joskus vaikeaa ymmärtää.
Paljon hienoja yhteisiä ilon ja onnistumisen hetkiä , muistoja jotka muistat vielä kauan.
Negatiiviset tunteet haihtuvat kun kohtaat joskus uuden rakkauden ja huomaat että elämässä on jaksoja ja vaiheita joskus vaikeita sellaisia mutta aina uusi päivä tuo jotain uutta kaunista ja jännittävää.
Vierailija kirjoitti:
Pystyt varmasti jos löydät sen oikean niin päästämään lähelle.
enemmän vain alkaa tuntua siltä ettei sitä oikeaa mulle ole olemassakaan tai jos on niin toisella puolella maapalloa
-ap
Todella surullista ja tuskallista. Kuinka moni eroaja edes miettii, miten heidän ratkaisunsa vaikuttaa kumppaniin (ja lapsiin)?
Elämme itsekkyyden aikaa. Ihmissuhteet ovat kertakäyttöisiä hyväksikäyttösuhteita, jossa vastuu puolisosta ja lapsista on toissijaista. Oma "nautinto" ensisijaista.
Itselläni tämä on melko todennäköisesti pian edessä, ja olen jo nyt aivan hajalla ja sydän palasina. Tämä on ensimmäinen eroni, ensimmäinen oikea rakkauteni. Olen ihan hukassa, tuntuu että elämältä katoaa pohja. Tuntuu, että jos menetän hänet, en koskaan enää halua ketään toista vaan mielummin olen vain yksin. Pelkään, että tulen ikuisesti vertaamaan kaikkia muita mahdollisia häneen. Lisäksi miehenä ei niin vain tule niitä uusia kumppaneita tarjolle vaan itsevarmuus pitää rakentaa aivan uudelleen ja jaksaa taas tehdä alotteita ja ottaa pakkeja vastaan. Tämänkin naisen löytäminen oli niin kiven takana.Naisena sentään miehet lähestyy herkemmin tuosta olen kateellinen naisille : ((
m31
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun jätit sen sian.
Jätä nyt jo siat rauhaan. Kyse on ihmisistä.
AP, tylsä vastaus täältäkin: aikaa, aikaa, vähitellen takuulla helpottaa. Oma kokemus. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa miten parisuhteen päättyminen voi olla joillekin noin kova juttu.
Onpa sulla nyt hauskaa typerys.
Ero on stressimittauksissa korkeimpia läheisen kuoleman jälkeen.
Sureminen auttaa ja puhuminen. Voi viedä vuosia käydä läpi eron surutyötä. Fischerin eroseminaarista moni saanut valtavasti apua. Tsemppiä ap: lle.
Anna itsellesi lupa olla surullinen, mutta älä anna sen lamauttaa. Syö kellon mukaan, pakota itsesi ulos, tee asioita joista sulle tulee hyvä mieli. Älä turhaan pohdi tulevaisuutta, se tulee sitten kun tulee. Ja tiedät että aika parantaa aina.