Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei te kaikki jotka kadutte sitä että hankitte lapsia, tai sitä että ette hankkineet
30.07.2021 |
Voisitteko avata vähän enemmän tuntemuksianne? Itselläni on nimittäin tämä asia ollut pohdinnan alla jo kauan.
Mitkä piirteenne arvelette olevan syynä siihen, että kadutte lasten hankkimista? Tuliko katuminen täysin yllätyksenä/mitkä asiat vanhempana tulivat yllätyksenä? Minkä ikäisiä lapsia teillä on?
Tai jos joku katuu sitä, että ei hankkinut, koska ei aikoinaan halunnut, miksi olette myöhemmin alkaneet katumaan? Tällaisia ulostuloja en aiemmin ole kuullutkaan nyt kun tarkemmin mietin, vaikka usein varoitellaan, että "kyllä kadut myöhemmin jos et lisäänny."
Kommentit (9)
En usko että kukaan mieleltään terve katuu lapsiaan. Yksinäisen vanhuuden yllättäessä sen sijaan alkaa monikin varmasti katumaan että jätti lapset tekemättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin sopivaa suhdetta. Sitä ei löytynyt ja hedelmällisyys oli laskenut. Surullista.
Minä en kadu,koska en anna sille katumiselle ajatusta. Sanon näin: jos olisin nuori uudelleen, en hankkisi lapsia.
Lapseni ovat jo aikuisia, ja tuon nepsyn kanssa on ollut todella vaikeaa. Toinen taas kärsii yksinäisyydestä. Oma elämä olisi vain paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi heidän murheitaan murehtia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kadu,koska en anna sille katumiselle ajatusta. Sanon näin: jos olisin nuori uudelleen, en hankkisi lapsia.
Lapseni ovat jo aikuisia, ja tuon nepsyn kanssa on ollut todella vaikeaa. Toinen taas kärsii yksinäisyydestä. Oma elämä olisi vain paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi heidän murheitaan murehtia.
Et siis kadu tietoisesti? Alitajuntaanhan ei oikein voi vaikuttaa mutta se vaikuttaa kyllä..
Minulle tuli itsellenikin yllätyksenä se kuinka suurta huolta äitiys aiheuttaa koko lapsen elämän ajan.
Kadun vain siinä suhteessa lapsia, että maailman meno on tämä nykyään. Kaikki, siis kaikki maksaa aina vaan enemmän ja enemmän. Kohta ei saa enää normaalilla autollakaan ajaa. Eli siis liittyy yleisesti maailman menoon, kun lapset on vasta pieniä ja jotenkin kaikki muuttuu nyt yllättäen ihan väärään suuntaan. En kadu sitä, että mulla on maailman ihanimmat lapset. Jos joku tajuaa pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus, kun lapset olivat pieniä (toinen 2-3 ja toinen 0-1), niin silloin tuli joskus katumuksen tunteita. Pienempi oli haastava lapsi, olin jatkuvasti väsynyt, huomiota piti jakaa koko ajan molemmille plus kotityöt, en saanut edes syödä tai käydä vessassa rauhassa, kaikkialle lähteminen oli niin vaikeaa (pakkaa tavarat ja lapset, vahdi lapsia koko ajan vieraassa paikassa...). Oma aika oli todella vähissä.
Silloin joskus tuli näitä katumuksen tunteita ja kateellisena katselin miten helppoa lapsettomilla kavereilla oli.
Mutta kun kuopus täytti 2 kaikki alkoi muuttua. Kaikki oli helpompaa. Tehtiin perheenä paljon ihania juttuja. Hitsauduttiin miehen kanssa yhteen tämän koettelemuksen seurauksena:D
Nyt lapset kouluikäisiä ja ihan mahtavia ihmisiä! Elämäkin paljon vapaampaa jo. Mutta siis, vuosia oli haastavaa ja välillä ihan tosissaan kadutti. Jos saisin valita tekisinkö lapsia vai enkö nykyisillä tiedoillani, niin tekisin silti!
En ymmärrä miten tehtyjä lapsia voi katua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen perusteella mitä olen kuullut, miesporukoissa jonkin verran keskustellaan siitä että lapsenteko kaduttaa ja vanhemmuus/lapsi on pettymys.
Naisporukoissa ko aihe on varmaan liian tabu.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen on sen luonteinen että ajattelee että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella... Moni katuu teki niin tai näin, joten voisi oikeastaan keskittyä vain opettelemaan olemaan tyytyväinen siihen mitä on :)