Kaverit jotka menevät kiusaajien puolelle ja sitten taas ovat kavereita kuin mitään ei olisi tapahtunut

Lapsena kun minua kiusattiin oli suurin kavereista tällaisia. Kiusaaminen ei siis ollut jokapäiväistä, mutta säännöllistä. Vieläkin muistelen lämmöllä niitä harvoja kavereita, jotka eivät koskaan kiusanneet. 

Omituinen ilmiö.

Mitä tässä muuta voi sanoa kuin: Koskelan murha. 

Sillä sakilla tuo sama käytös lähti 'vähän käsistä', mutta samaa käytöstä kuitenkin...

Lauma käy heikoimman kimppuun ihan vain siksi, että ei joutuisi itse silmätikuksi. Normaalia käytöstä kaikilta eläimiltä. Ihmisen sivistys on vain pintaa joka on murenemassa, koska kaikki moraali on heitetty romukoppaan "vapauksien" nimessä.

Kaikkien kaveri turvaa selustansa.

Ihmiset ovat lähes poikkeuksetta laumasieluisia ja paskahousuisia pelkureita. Hädän hetkellä olet todennäköisesti yksin, kukaan ei sinua auta. Tämän johdosta panosta henkilökohtaisiin valmiuksiisi ja tarvittaessa lopeta sinuun kohdistuvat vääryydet keinolla millä hyvänsä. Kiusaajat, niin pienet kuin isot, eivät ansaitse sääliä. Iske kovempaa, iske sinne missä tuntuu, iske armotta!

Mitä heille tuommosista ihmissuhteista jää käteen? Pelkkää löpölöpöä. Mutta ehkä kukaan ei sitten hyökkää selustasta...

Tää johtuu siitä, että ei haluta itse kiusatuksi, mutta kuitenkin se kiusatun seura miellyttää oikeasti enemmän. Joskus mennään ikäviin porukoihin mukaan vain osaksi porukkaa. Itse olin kiusattu, mutta mulla oli kavereita, jotka halusivat olla kanssani kouluajan ulkopuolella eikä ollut mitään ongelmaa. Koulussa tilanne oli toinen. Sitä kiusaamista ei kouluajan ulkopuolella ollut ollenkaan. Tulkkaan tämän aikuisena niin, että olin oikeasti kiva kaveri, mutta kun olin kiusattu, ei koulussa kanssani voinut olla ettei itse joudu kiusatuksi. Aika rumaahan tuo oli, mutta minusta oli kiva olla yhden tytön kanssa esim. luistelemassa iltaisin, meillä oli silloin ihan kivaa eikä mitään merkkiäkään kiusaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Lauma käy heikoimman kimppuun ihan vain siksi, että ei joutuisi itse silmätikuksi. Normaalia käytöstä kaikilta eläimiltä. Ihmisen sivistys on vain pintaa joka on murenemassa, koska kaikki moraali on heitetty romukoppaan "vapauksien" nimessä.

Hyvin sanottu. Mitä enemmän ihmistä vapautetaan kaikesta vastuusta ja moraalisesta häpeästä "vapauksien" ja "ihmisoikeuksien" nimissä, sitä lähemmäs se palaa eläinkuntaa käyttäytymisessään.  Nimenomaan ne moraalin perustana toimivat kunniakoodit on olleet ne, jotka on erottaneet ihmiset eläimistä.

Vierailija kirjoitti:

Tää johtuu siitä, että ei haluta itse kiusatuksi, mutta kuitenkin se kiusatun seura miellyttää oikeasti enemmän. Joskus mennään ikäviin porukoihin mukaan vain osaksi porukkaa. Itse olin kiusattu, mutta mulla oli kavereita, jotka halusivat olla kanssani kouluajan ulkopuolella eikä ollut mitään ongelmaa. Koulussa tilanne oli toinen. Sitä kiusaamista ei kouluajan ulkopuolella ollut ollenkaan. Tulkkaan tämän aikuisena niin, että olin oikeasti kiva kaveri, mutta kun olin kiusattu, ei koulussa kanssani voinut olla ettei itse joudu kiusatuksi. Aika rumaahan tuo oli, mutta minusta oli kiva olla yhden tytön kanssa esim. luistelemassa iltaisin, meillä oli silloin ihan kivaa eikä mitään merkkiäkään kiusaamisesta. 

Monet kiusaajat oli kahden kesken ihan oikeasti hyviä tyyppejä, mutta muuttuivat täysin eläimiksi ryhmässä tai jonkun muun läsnäollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää johtuu siitä, että ei haluta itse kiusatuksi, mutta kuitenkin se kiusatun seura miellyttää oikeasti enemmän. Joskus mennään ikäviin porukoihin mukaan vain osaksi porukkaa. Itse olin kiusattu, mutta mulla oli kavereita, jotka halusivat olla kanssani kouluajan ulkopuolella eikä ollut mitään ongelmaa. Koulussa tilanne oli toinen. Sitä kiusaamista ei kouluajan ulkopuolella ollut ollenkaan. Tulkkaan tämän aikuisena niin, että olin oikeasti kiva kaveri, mutta kun olin kiusattu, ei koulussa kanssani voinut olla ettei itse joudu kiusatuksi. Aika rumaahan tuo oli, mutta minusta oli kiva olla yhden tytön kanssa esim. luistelemassa iltaisin, meillä oli silloin ihan kivaa eikä mitään merkkiäkään kiusaamisesta. 

Monet kiusaajat oli kahden kesken ihan oikeasti hyviä tyyppejä, mutta muuttuivat täysin eläimiksi ryhmässä tai jonkun muun läsnäollessa.

Ei, eivät ole ihan oikeasti hyviä tyyppejä vaan alinta saastaa. Pelkuripaskiaisia. Tällaisiin ihmisiinkö sinä panostat elämässäsi?

Käytös todellakin johtuu siitä, että kukaan ei halua itse joutua kiusatuksi. Luonnollinen reaktio, vaikka paras tapa olisikin, että tarpeeksi moni menisi kiusatun puolelle ja kiusaaja itse jäisi vähemmistöön.

Y h y y y y isot tytöt kiuuusaaaa😫😭

Arvatkaas miksi kiusatun on niin vaikea luottaa kehenkään? Ei se pelkästään siitä kiusaajasta johdu, vaan sen hännystelijöistä myös.

Mulla oli yläasteella tällaista. Oli eräs hyvä kaveri, joka välillä milloin mistäkin syystä käänsi kelkkansa ja kiusasi minua. Hänellä oli kaksi kaveria, jotka ihailivat häntä (eivät minun varsinaisia kavereitani), ja menivät sokeasti hänen mukaansa kiusaamiseen. Kun kaveri taas oli minulle mukava, hekin osoittivat minulle hyväksyntää ja käyttäydyttiin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Välillä osoitin mieltäni edellisen päivän tapahtumista esim. puhumattomuudella, ja sitähän he eivät voineet ymmärtää ollenkaan. 

Luokallamme oli lisäksi "pahis"tyttöporukka, joka kiusasi minua myös. Heihin kuului eräs vähän kiltimpi, joka haki heiltä jatkuvasti hyväksyntää. Hän oli minulle kahden kesken tosi mukava (esim. valinnaiskursseilla, joilla noita muita tyttöjä ei ollut, ja teimme kaikki tehtävätkin pareina), mutta oli tuossa porukassa aina äänekkäimmin nauramassa. Olen törmännyt häneen monesti yläasteen jälkeen ja vielä aikuisiälläkin, eikä hän koskaan tervehdi. En tiedä, hävettääkö häntä vai suhtautuuko hän minuun edelleen kouluaikojen mukaisesti. 

Työelämässä en onneksi ole enää törmännyt tuollaisiin feikki-ihmisiin.