Tunnetko jonkun, joka olisi tajunnut...

minä tajusin tehdä töitä opiskelun ohessa



otin opintolainaa 10000 markkaa - eli en paljoa mitään.



Säästimme asp:ia niin paljon, että meillä oli liki 30 % asunnon arvosta.



Ostimme asunnon - en heti valmistumisen jälkeen, koska silloin hinnat olivat korkealla - vaan vuonna 1995, kun asuntojen hinnat olivat pohjissa.



Emme ole vieläkään myyneet tätä asuntoa pois, vaan olemme rakentaneet tähän 50 neliötä lisää, jotta olemme saaneet perheasunnon.



so????

-olla ottamatta opintolainaa

Juu en ottanut yhtään. Elin säästeliäästi ja tein kesäisin töitä ja lisäksi käytin vanhoja säästöjä (aloin säästää jo peruskouluikäisenä opiskelua varten)



-säästää asuntoa varten

Jo peruskouluikäisenä laitoin melkein kaikki tienestit ja lahjarahat talteen opiskelua ja asuntoa varten.



-myydä asunnon pois ja ostaa tilalle isomman perheasunnon

[/quote]

No ei kun rakennettiin omakotitalo heti ekaksi ja ilman velkaa kun mies myi asuntonsa ja minulla oli säästöjä.

tehdä töitä opiskelun ohessa.



Sitten kävikin niin että tulin vahingossa (ehkäisystä huolimatta) raskaaksi, ja lapsen tulon jälkeen en tietenkään enää voinut koulun lisäksi töitä tehdä. Oltiin molemmat miehen kanssa opiskelijoita, hänelle ei iltatöitä löytynyt, joten oli pakko hakea toimeentulotukea. Sitä hakiessa velvoitetaan ottamaan opintolaina tai jos ei sitä ota, se lasketaan joka tapauksessa tuloksi, eli käytännössä jos aiot elää ja lapsesi elättää, on pakko nostaa lainaa.



Myöhemmin on sit tullu sairautta ja työttömyyttä molemmille, lainat meni valtion maksettavaksi ja nyt Kela perii niitä takaisin isolla korolla... Halua olis hoitaa ne pois mut maksukykyä ja terveyttä ei. Että jos tässä nyt yrität leimata tyhmäksi kaikki jotka nostavat opintolainaa, niin aika kapeakatseinen olet. Elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan, vaikka kaikkensa tekisi!

pienen lapsen äiti olen lähtenyt opiskelemaan uutta alaa sinne av:n halveksimaan ammattikorkeaan.



Koska haluan olla kotona lasteni kanssa iltaisin enkä töissä, olen nostanut opintolainaa ja tehnyt töitä hyvin rajallisesti. Lomat olen lomaillut lasten kanssa ja töitä tehnyt vain jos olen voinut sujuvasti lasten loman siitä kärsimättä töitä tehdä.



Yksi avioero takana, asunto myyntiin aikana jolloin ei taatusti voittoa tullut joten tälläkin hetkellä minulla on reilusti asuntolainaa, jonka lyhentäminen ei ole ollut ongelma.



Säästöjä on hyvin vähän n. 2 kk:n palkan verran ja yksi rahasto lapsia varten.



Tämä kaikkiko tekee minut tyhmäksi?

Minä olen tehnyt nuo kolme ensimmäistä.



- Olen aina tehnyt töitä, kun siihen on suinkin ollut mahdollisuus, kaikki mahdolliset lomat ja myös opiskelun ohessa iltaisin ja v.loppuisin.



- Opintolaina ois ollu vihoviimeinen vaihtoehto. Luulen, että ennemmin oisin jättänyt koulut käymättä ja mennyt töihin. Duunariperheen lapselta tämä ei olisi edes ollut mitenkään odottamatonta.



- Olen aina säästänyt. Siis ihan pennusta asti. Ja ihan tulevaisuutta varten, en mitään tiettyä, vaan ihan elämää varten. Ja ison osan säästöistä käytin asuntoon.



- Asunnon ostin vasta kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Virhe sinänsä. Jos olisin asunut yksin, olisin varmaan ostanut aiemmin. Miehestä ei oikein tiennyt, voiko se "asettua" mihinkään.



- Tämä viimeinen tulee luonnollisesti toteutettua jos/kun siihen tulee tarve. (en kyllä oikein ymmärtänyt tätä kohtaa. mitä tajuamista tässä on? tuskin kellään jää vahingossa asunto myymättä, kun ostaa isomman?? vai tarkoititko että joku jää "kitumaan" pikku kämppään, kun vois ostaa isommankin?)



Minun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka ois ottanu opintolainaa. Tiedän kyllä jonkun luokkakaverin, jolla on. Ja ammattikorkessa oli enemmän sääntö, kun poikkeus käydä töissä työn ohessa. Asuntojutut menee vähän silleen, että osa on ostanu ja osa jääny vuokralle. Tunnen myös paljon ihmisiä, jotka ei ole koskaan asuneet vuokralla. Tehneet nuoresta asti paljon töitä, perustaneet oman virman, muuttaneet pois kotoa vasta sitten kun on ostanut tai rakentanut oman talon puolison kanssa. Nämä on kyllä kaikki miehiä.

Minä tein kaiken muun viestissä mainitun, paitsi että oman asunnon ostin vasta 2 vuotta valmistumisen jälkeen. Tämä siksi, että halusimme ensin säästää niin paljon (ASO-säästöjä), ettemme tarvinneet lainalle takaajia. Lisäksi odotimme työtilanteen parantumista. Nyt 38-vuotiaana meillä on parin asunnon vaihdon jälkeen pian velaton okt ja pari velatonta autoa. Olen tyytyväinen.

-tehdä töitä opiskelun ohessa

* Olen aina tehnyt töitä opintojen ohessa.



-olla ottamatta opintolainaa

* Muutaman kerran olen ollut heikkopalkkaisessa työsuhteessa, joka on kuitenkin ollut hyödyllistä opiskelemani alan vuoksi. Näinä vuosina nostin opintolainaa. Korot olivat matalalla ja ne pääomitettiin (ja nekin sai veronpalautuksina takaisin. Win-win siihen aikaan.) Nyt makselen takaisin 100e/kk. Hyöty suurempi kuin se korko, mitä nyt lainasta maksan.



-säästää asuntoa varten

* Kyllä. Totta kai.



-ostaa asunnon heti valmistumisen jälkeen

* Ei ollut järkevää siinä vaiheessa. Saimme erittäin hvyin rahaa säästöön, kun vähän venytin opintojani. Mies kävi hyväpalkkaisessa työssä ja asuimme halvalla opiskelijakämpässä. Asuntolainasumma on iso, mutta täysin hyväksyttävä tuloihimme nähden (laina saatiin käytännössä säästöjämme ja miehen tuloja vastaan; asuntomenoihin menee n. 30% nettotulositamme)



-myydä asunnon pois ja ostaa tilalle isomman perheasunnon

* Ostimme heti suuren, johon mahtuu pari tulevaisuudenkin lasta. Ei ollut järkevää ostaa ensin pientä asuntoa.

Up

Justiinsa. Pihiys ei ole hienoa. Otin opintolainaa ja kävin sillä baareissa! Ostin kolmekymppisenä asunnon, nyt nelikymppisenä Se on maksettu. Opiskeluaikaa en ikinä tule katumaan. Eipähän jäänyt elämättä!

Mun mieheni. Tosin asuntoja ei ole tarvinnut ostaa, iso omakotitalo jo valmiiksi.

Kuulostaa joltain köyhien fantasialta. Normaali-ihmisillä ei ole mitään tarvetta tuollaiseen ja silti pärjätään ja menestytään hienosti.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2009 klo 18:16"]Että jos tässä nyt yrität leimata tyhmäksi kaikki jotka nostavat opintolainaa, niin aika kapeakatseinen olet. Elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan, vaikka kaikkensa tekisi!
[/quote]

No juuri siksi lainan ottaminen on typerää, koska kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja sitten on velat niskassa muiden ongelmien lisäksi! Koskee myös pikalainoja, kulutusluottoja, mitä milloinkin lainoja joita otetaan koska ei olla aikaisemmin tajuttu säästää vaan kaikki rahat on humputeltu vaatteisiin, meikkeihin ja matkoihin.

No minä. Vastaus kyllä kaikkiin kohtiin. Mitäs sitten haluat kysyä?

Jännittävä 5 vuotta vanha ketju, vaikea sano, miksi nyt juuri nostettu.

minä kävin töissä opiskeluajan alani firmassa. Täst syystä en mitään pintlainaa olisi edes saanut. Olen kuitekin melk sevästi sitä ieltä, etä jollet saa ttyöpaikkaa omalta alaltasi, ei opintoaikana kannta tedä mitä tahansa hanttihommia, vaan päinvastoin, nostaa tuet ja la, kesittyä nopeaan ja tehokkaaseen opiskluun, valmistua nopeast ja etsiä sitten rahakkaita omaa pätevyyttä vastaavia hommia. Mäkkärin kassallejuuttuessasi et taatusti auta ainakaan itseäsi meestmään. 

Minä ja mieheni ostimme ensimmäisen oman asunnon jo opiskeluaikana.