Lue keskustelun säännöt.
Olen väliaikaisesti menettänyt ulkonäköni, kokemus on paljastava!
26.07.2021 |
Ulkonäön menettämisellä tarkoitan, että terveysongelmien takia olen laihtunut, menettänyt lihasmassan (olen mies) ja olen muutenkin riutuneen näköinen. Kokemus on ollut silmiä avaava. Älkää kysykö onko tämä kokemus vaikuttanut käyttäytymiseeni, en osaa sanoa - tuskin dramaattisesti.
Ensinnäkin kadulla kukaan ei katso minua silmiin enää, vaan saan kävellä hyvin huomaamattomasti. Yllättävän nopeasti ihmiset kuitenkin tekevät päätöksen, kuka on katsomisen arvoinen ja kuka ei, en nimittäin huomaa missä vaiheessa heidän katseessa on ollut jotain tutkivaa.
Vielä masentavampaa on se, että kaupassa ym. saan huomattavasti tylympää kohtelua. Tuntuu, että jopa heteromiehet (olen itsekin hetero, mutta se ei liity tähän) suhtautuvat minuun välinpitämättömämmin. Kaikkein koomisinta on, että pari narsistisia piirteitä omaavaa naispuolista naapuria ovat lakanneet tervehtimästä! Yksi päivä toinen heistä pyöritteli jopa päätään minut nähdessäni sen näköisenä, että "vttuakos siinä toljotat".
Tulen todennäköisesti saamaan ulkonäköni takaisin, kunhan selätän nämä vaivat. Olen mieheksi hieman lyhyt, joten kun en näytä hyvältä, olen menettänyt ilmeisesti kaiken ihmisarvoni joidenkin silmissä. Kyllähän ulkonäöllä on kaikille jotain väliä, mutta että vähemmän viehättävänä sitä ei ole paskankaan arvoinen, on ollut odottamatonta.
Kommentit (29)
Tämä on kohtelu, jonka itse olen saanut vanhemmimten naisena. Kun tyttömäinen pyöreys katosi, ihmiset alkoivat kohdella lähes vihamielisesti, melkein kuin peläten. En vieläkään ole tottunut tähän. Kiinnostavaa kuulla miehen näkökulma asiaan. Toivottavasti asiat tulevat vielä kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh, nyt vaan ihmisillä ovat turvavälit jääneet päälle. Muutin äsken ja tuntuu siltä, etten tutustu oikein kehenkään. Minuakaan eivät nyt vieraat pokaile, mutta tuttuja vaikutan kiinnostavan entiseen malliin, joten en usko, että ulkonäköni on muuttunut jollain kammottavalla tavalla, jota en itse tajua. Tuskin sinunkaan tapauksessasi huomion hiipuminen on juuri nyt ulkonäöstä kiinni.
No olet kokenut saman mikä tapahtuu kaikille naisille vähän tapauksesta riippuen joko 40+ tai 50+ ikäisenä. Nainen katoaa näkymättömäksi, tai häntä kohdellaan vähän kuin höppänää tätiä tai tanttaa. Tai sitten hän on kyllä olemassa, mutta ihan vahingossa sellainen sukupuoleton muu-versio ihmisestä, seksitön mummoankka.
Samantapaista havaitsee kun lihoo yhtäkkiä ja samoin laihduttua alkaa ihan raivo kuplia sisällä kun yhtäkkiä olet taas näkyvä, sinut huomataan, sinulle hymyillään ja sinua kohdellaankin kuin oikeaa ihmistä.
Loppujen lopuksi tämä kertoo raadollisesti siitä, millaisia suurin osa ihmisistä on.
Ihan faktaa. Olen koko nuoruuteni aikuisuuteen ollut lihava. Laihdutin 30kiloa ja ihmiset paljon mukavampia, jopa hymyilevät ja huomioivat minut :O ihan hullua mielestäni ja tosiaan silmiä avaavaa, eli johtopäätös: vihaan ihmisiä vielä enemmän kuin ennen. Älyttömän ulkonäkö keskeisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä terapeutti osaisi selittää sinulle, mistä on kysymys. Vihjeenä annan sanan projisointi; omien mielensisältöjen heijastaminen muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä terapeutti osaisi selittää sinulle, mistä on kysymys. Vihjeenä annan sanan projisointi; omien mielensisältöjen heijastaminen muihin ihmisiin.
No ei todellakaan ole projisointia. Ihan faktaa että lihavat ja vähemmän kauniit on syrjittyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, kokeilkaapa lihavana naisena elämistä ja sitten laihtumista.
Kokeilkaa boheemia lookia. Klassinen hattu, vähän partaa, kauluspaita. Kukaan ei katso silmiin, vartija lähtee aina kaupassa seuraamaan ja kassa on aina yllättynyt kun et maksa käteisellä.
Ihmiset pitävät nykyään pientäkin boheemiutta merkkinä köyhyydestä, syrjäytyneisyydestä.
70-luvulla kasvaneena taas itselleni se on se normaali.
Julminta ulkonökäkeskeisyys lienee kuitenkin lapsenkasvoisille ihmisille, sukupuolesta riippumatta.
Ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkit henkisen kehitystason ja kasvonpiirteiden välille, täysin iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap oli ennen komistus, sitten haihtui ulkonäkö ja elämästä tuli kurjaa?
Ap taitaa olla aika nuori?
Varmaan osa totuutta tuokin. Itse olen ollut cp-vammaisen nuoren avustajana ja häntä ja kavereitaan häiritsi hirveästi, jos ihmiset katsoivat (tuijottivat) heitä. Tästä kokemuksesta viisastuneena en itse katso ihmisiä, jotka näyttävät esim. sairaalta, liikalihavalta tai vammaiselta. Ja ajattelin vain olevani kohtelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan osa totuutta tuokin. Itse olen ollut cp-vammaisen nuoren avustajana ja häntä ja kavereitaan häiritsi hirveästi, jos ihmiset katsoivat (tuijottivat) heitä. Tästä kokemuksesta viisastuneena en itse katso ihmisiä, jotka näyttävät esim. sairaalta, liikalihavalta tai vammaiselta. Ja ajattelin vain olevani kohtelias.
Tuijottaminen on epäkohteliasta. Miten olisi ystävällinen hymy, hyväksyvä vilkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä terapeutti osaisi selittää sinulle, mistä on kysymys. Vihjeenä annan sanan projisointi; omien mielensisältöjen heijastaminen muihin ihmisiin.
No ei todellakaan ole projisointia. Ihan faktaa että lihavat ja vähemmän kauniit on syrjittyjä.
Onkos siitäkin faktaa, kuka niitä lihavia ja vähemmän kauniita syrjii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa boheemia lookia. Klassinen hattu, vähän partaa, kauluspaita. Kukaan ei katso silmiin, vartija lähtee aina kaupassa seuraamaan ja kassa on aina yllättynyt kun et maksa käteisellä.
Ihmiset pitävät nykyään pientäkin boheemiutta merkkinä köyhyydestä, syrjäytyneisyydestä.
70-luvulla kasvaneena taas itselleni se on se normaali.
Julminta ulkonökäkeskeisyys lienee kuitenkin lapsenkasvoisille ihmisille, sukupuolesta riippumatta.
Ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkit henkisen kehitystason ja kasvonpiirteiden välille, täysin iästä riippumatta.
Jaa että "ihmiset pitävät nykyään" ja "ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkit"? Ketkä ihmiset? Kaikkiko?
Rumana ja ujona naisena elämäni on aina ollut tuollaista.
Olin nuorena kaunis, enkä vieläkään mikään hirveän ruma ja on nyt vähän ylipainoa. Nuorena ihmisten pitkät katseet häiritsivät, mutta todentotta kun tietty ikä tuli täyteen niin minusta tuli näkymätön. Menin vähän vaille viiskymppisenä ammattikouluun. Joskus nuoret eivät edes vastanneet alussa kun puhuttelun heitä.
Kun vielä vähän kaihdin, niin teen kätevät. Farkut ja tpaita ja pitkät hiukset, niin iän näkee vasta kun on lähempänä. Kyllä keski-ikäinen nainen on näkymätön.
AP kokemuksestasi viisastuneena voit nyt korjata asian omalla kohdallasi ja kohdella kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Myös ihan niitä pienimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa boheemia lookia. Klassinen hattu, vähän partaa, kauluspaita. Kukaan ei katso silmiin, vartija lähtee aina kaupassa seuraamaan ja kassa on aina yllättynyt kun et maksa käteisellä.
Ihmiset pitävät nykyään pientäkin boheemiutta merkkinä köyhyydestä, syrjäytyneisyydestä.
70-luvulla kasvaneena taas itselleni se on se normaali.
Julminta ulkonökäkeskeisyys lienee kuitenkin lapsenkasvoisille ihmisille, sukupuolesta riippumatta.
Ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkit henkisen kehitystason ja kasvonpiirteiden välille, täysin iästä riippumatta.
Myös 70-luvun nuorena, yhdyn näkemykseesi nykyajan pinnallisuudesta. Ihmisen määritteleminen johonkin tiettyyn muottiin ulkonäön perusteella, ei kerro mitään ihmisestä, joka on sen kuoren sisällä.
Lookini on tuo kommentissasi mainittu boheemi. Ja siitä huolimatta ihmiset, missä tahansa, haluavat keskustella kanssani. Se sopii minulle, koska olen kiinnostunut ihmisistä ulkonäön takana. Olen hyvä ja kohtelias kuuntelija ja minulla on hyvät sosiaaliset taidot, sekä laaja kiinnostus kaikesta ja kaikista.
Saatan käydä useiden tuntien keskusteluja ventovieraiden ihmisten kanssa, kun he kertovat elämästään. Aikanaan ne tietenkin loppuu, viimeistään siinä vaiheessa kun vaimoni soittaa ja tiedustelee onko kaikki ok. Siinä vaiheessa keskustelukumppani havahtuu ja on monesti ymmällään siitä, että hän on kertonut elämänsä tarinan vieraalle ihmiselle. Keskustelu päättyy molemminpuoliseen kiitokseen ja myöhemmin tervehditään, kun tavataan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä terapeutti osaisi selittää sinulle, mistä on kysymys. Vihjeenä annan sanan projisointi; omien mielensisältöjen heijastaminen muihin ihmisiin.
Eipä ollut.
Googleta esimerkiksi "Halo effect", jos haluat lisätietoa ulkonäön vaikutuksesta siihen miten ihmiset kohtelevat sinua. Asiaa on tutkittu, ja AP:n kuvailema ilmiö on tosiasia.
Mä en katso kadulla silmiin yhtään ketään, koskaan. Huomioin ihmisiä tasan sen verran, etten törmää päin. En edes huomaa, jos joku tuttu tulee vastaan. Varmaan huono asia, mutta oon aina ollut hajamielinen ja omissa maailmoissani oleskeleva, tuskin tästä paremmaksi muutun.
Voisiko sinulla olla narsistisia piirteitä?