Lue keskustelun säännöt.
Olen väliaikaisesti menettänyt ulkonäköni, kokemus on paljastava!
26.07.2021 |
Ulkonäön menettämisellä tarkoitan, että terveysongelmien takia olen laihtunut, menettänyt lihasmassan (olen mies) ja olen muutenkin riutuneen näköinen. Kokemus on ollut silmiä avaava. Älkää kysykö onko tämä kokemus vaikuttanut käyttäytymiseeni, en osaa sanoa - tuskin dramaattisesti.
Ensinnäkin kadulla kukaan ei katso minua silmiin enää, vaan saan kävellä hyvin huomaamattomasti. Yllättävän nopeasti ihmiset kuitenkin tekevät päätöksen, kuka on katsomisen arvoinen ja kuka ei, en nimittäin huomaa missä vaiheessa heidän katseessa on ollut jotain tutkivaa.
Vielä masentavampaa on se, että kaupassa ym. saan huomattavasti tylympää kohtelua. Tuntuu, että jopa heteromiehet (olen itsekin hetero, mutta se ei liity tähän) suhtautuvat minuun välinpitämättömämmin. Kaikkein koomisinta on, että pari narsistisia piirteitä omaavaa naispuolista naapuria ovat lakanneet tervehtimästä! Yksi päivä toinen heistä pyöritteli jopa päätään minut nähdessäni sen näköisenä, että "vttuakos siinä toljotat".
Tulen todennäköisesti saamaan ulkonäköni takaisin, kunhan selätän nämä vaivat. Olen mieheksi hieman lyhyt, joten kun en näytä hyvältä, olen menettänyt ilmeisesti kaiken ihmisarvoni joidenkin silmissä. Kyllähän ulkonäöllä on kaikille jotain väliä, mutta että vähemmän viehättävänä sitä ei ole paskankaan arvoinen, on ollut odottamatonta.
Kommentit (29)
Ulkonäön menettäminen oli lopulta siunaus. Kun oli paria virhettä lukuunottamatta sellainen kuin naistenlehtien naiset, olivat ulkonäköpaineet päällä koko ajan.
Aika ja ajatukset menivät niiden parin pikku virheen peittelyyn ja peilin vilkuiluun, ja esim. ruokailun rajoittamiseen, ettei vain tulisi pienintäkään finniä.
Kun täydellisyys lipui sairastumisen myötä kauas pois, oli kriisi todella kova noin vuoden verran. Tuntui, etten voi enää elää. Sitten helpotti ja huomasin nauttivani monista asioista, tekemisestä, olevani äkkiä kiinnostunut harrastamaan.
Keho ei ollut enää jokin kuori, josta pidin huolta muita ihmisiä varten, ei enää mikään imagojuttu, josta stressata 24/7. Myös monia ihmissuhteita karsiutui elämästä ja uusia tuli tilalle.
Moni kaunis ihminen varmasti on luontaisesti yhtä vapaa ja läsnä, ei ”kuorensa vanki”, mutta minä löysin oman itseni vasta virheettömyyden menetettyäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tiedät millaista on elämä naisena.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tiedät millaista on elämä naisena.
Ja mitähän tuo katkera kommentti tarkoittaa? Ihan yhtälailla tuo toimii olit sitten mies tai nainen. Ruma mies ei saa huomiota, ruma nainen ei saa huomiota, kaunis nainen saa huomiota, komea mies saa huomiota.
Sama, mutta käänteisenä kokemuksena. Aloitin salilla käymisen reilu 2 vuotta sitten ja innostun hommasta ihan kunnolla. Lihasta tarttui niin paljon, että takit vaihtuivat M-koosta XL-kokoon (puristaa olkapäistä ja rinnan kohdalta). Naiset huomaavat useammin ja miehet arvoastavat selvästi enemmän vaikka olen pituudeltani selvästi alle keskiarvon.
LIhakset ovat vain yksi asia miehessä mutta kyllä ne auttavat. Omat kokemukset opettavat parhaiten.
Ikäni olen kyllä ollut näkymätön. Vaikka hoikka olenkin, enkä myöskään ruma. Ja muutenkin tavallinen. Nytkin pari vuotta sinkkuna ollut ja livenä ei kukaan lähesty. Ja ihan sama miten edes pukeudun, en ole huomannut eroa, vaikka olisi ihonmyötäinen kesämekko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan faktaa. Olen koko nuoruuteni aikuisuuteen ollut lihava. Laihdutin 30kiloa ja ihmiset paljon mukavampia, jopa hymyilevät ja huomioivat minut :O ihan hullua mielestäni ja tosiaan silmiä avaavaa, eli johtopäätös: vihaan ihmisiä vielä enemmän kuin ennen. Älyttömän ulkonäkö keskeisiä.
Minä yritän ainakin tietoisesti olla tuijottamatta lihavia ihmisiä, jotta eivät kuvittelisi, että katson heitä.
Totta tietysti on, että näemme vieraasta ihmisestä ensimmäiseksi ulkonäön ja teemme sen perusteella oletuksia. Se on ihmisen biologinen ominaisuus.
Olen itsekin miettinyt, mistä ihmiset tietävät jo katsomatta, ketä katsoa. Esimerkiksi kun kävelen kadulla, he eivät edes vilkaise, mutta jotenkin tietävät, etten ole edes vilkaisun arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään, naisen tekemä alotus.
Näin se menee. t. entinen nuori&hoikka, nykyinen tukeva keski-ikäinen nainen. Nykyään saa olla rauhassa, ei huono juttu!