Tarvitseeko 13 vuotias polkupyörän?

Ei vaan selkäsaunan!

Riippuu siitä, missä asutte, millaiset etäisyydet siellä on paikkoihin, joihin teinin tarvitseee kulkea, onko joukkoliikennettä (ja rahaa maksaa joukkoliikenteestä), voiko lainata pyörää jne.

Mikä siinä nykyisessä on rikki? Eikö voi enää korjata?

Olet nui

ja.

Olisit onnellinen kun lapsi suostuu liikkumaan.

Pokaat illalla juottolastasi sellaisen ranen joka panee pyöränkin kuntoon.

Aamulla et lähde viinakauppaan ennenkuin sekin homma on pantu kuntoon.

Terveessä kodissa kasvanut teini rakentaa jo mopoja tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, missä asutte, millaiset etäisyydet siellä on paikkoihin, joihin teinin tarvitseee kulkea, onko joukkoliikennettä (ja rahaa maksaa joukkoliikenteestä), voiko lainata pyörää jne.

Näin.

Sitä paitsi toimivia pyöriä saa jatkuvasti ilmaiseksi. Esim. meidän kunnan Annetaan ilmaiseksi-faceryhmässä on koko ajan pyöriä tarjolla. Kirppisryhmässä parilla kympillä saisi jo kunnollisen pyörän. Lisäksi kysymällä löytyisi monelta lainaan/halvalla/ilmaiseksi.

No haet toimeentulotukia

Myyt jotain turhempaa

Lopeta tupakointi

Tuossa iässä pitää olla joku menopeli, muuten jää helposti pois kaveriporukoista.

Kyllä minusta tarvitsee. Mietin vaan noita tienvarsille hylättyjä polkupyöriä jotka kuukausia lojuvat paikallaan, eikö niitä voisi ottaa? Monesti niistä on ilmoitettu joka paikkaan, mutta kukaan ei niitä hae. Toinen vaihtoehto on facebookin roskalava ryhmä.

Yksi tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...