Nyt on pää krapulasta sekaisin: aloin itkemään kun katsoin tuota Billy Elliotia.
Olen ihan samantyyppisistä lähtökohdista, siis alemmasta työväenluokasta, ja tunsin niin hyvin nuo tietyt jutut mitä leffassa kuvattiin. Jatkuva rahapula, kireä ilmapiiri, yhteiskuntaluokkien törmäykset, alkuun kannustamaton perhe, aggressiivinen puhetyyli, ulkopuolisuuden tunne jne. Itkin enemmän sen elokuvan luokkayhteiskunnan kuvausta kuin muuta, koska se toi mieleeni lapsuus- ja nuoruusvuodet kasarin Suomessa siivoojan ja raksamiehen lapsena, jotka asui kaupungin asunnoissa. Minusta tuli ylioppilas ja sain akateemisen koulutuksen, eli tavallaan tein "billyt" ja pääsin pois. Ja olen muuten mies.
Semmoinen tunnustus. Saa haukkua.
Kommentit (8)
Miksi ihmeessä sua kukaan haukkuisi. Hieno tarina.
Mekin oltiin köyhiä ja asuttiin esim. kaupungin asunnoissa. Olen aina ajatellut että se oli ihan normaali lapsuus, ja että kaikilla on sellaista. Ja on vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mekin oltiin köyhiä ja asuttiin esim. kaupungin asunnoissa. Olen aina ajatellut että se oli ihan normaali lapsuus, ja että kaikilla on sellaista. Ja on vieläkin.
Se on normaali lapsuus työväenluokassa. Keskiluokassa se ei ole normaalia.
Suomessa ei ole lähellekään tuollaista luokkajakoa ollut noin sataan vuoteen. Miten vanha oikein olet?
Herkkä elokuva. Moni työväenluokassa kasvanut, mutta myöhemmin sosiaalisen nousun tehnyt tajuaa ja kokee elokuvan hyvinkin syvällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole lähellekään tuollaista luokkajakoa ollut noin sataan vuoteen. Miten vanha oikein olet?
Kyllä Suomessa se luokkajako näkyi kasarillakin, vaikka ei tietysti yhtä voimakkaana kuin Briteissä. Puhuin kuitenkin enemmän työväenluokan asenteista, puheista, yleensä mikrotason todellisuudesta. Sitä on varmasti hyvin vaikea tajuta, jos ei ole siellä kasvanut. Samoin kuin minun oli vaikea ymmärtää keskiluokan todellisuutta, ennen kuin opin.
Mutta se siitä. Leffa oli upea.
ap
Hyvä leffa. Kaunis tarina.
Good on you.