En edelleenkään ymmärrä sitä, miksi miehet eivät lähesty livenä arjessa

Pelkäävät että kohteliaisuuksien sanominen on ahdistelua

Arvaappa kuinka tylyä tekstiä naiset latelee lähestyville miehille. "Painu v**tuun". " Noin ruman pitäis ymmärtää pysyä kotona" jne jne.

Meetoo ja muu meteli jossa kaikki syyllistetään. Ei uskalla enää edes katsoa pidempään saati lähestyä. Vähemmälläkin saa ahdistelu syytteet.

Täällähän naiset jatkuvasti hokee että älkää lähestykö. Jos salilla joku nainen hakee katsekontaktia niin käännän vaan päätä. En jaksa mitään kyttäilypelejä. Tässä vaiheessa elämää jos joku haluu jotain säätöä parempi tulla suoraan sanomaan.

Miksi itse et lähesty arjessa?

Keksin kaksi syytä. Ujous/epävarmuus ja torjutuksi tulemisen pelko. Helpompi saada sanotuksi kirjoittamalla ja helpompi tulla torjutuksi, kun ei olla kasvokkain.

Arjessa eivät lähesty minuakaan. Olen ajatellut, että deittailumoodi on erikseen. Eivät tosin myöskään viestillä lähesty. Nuorena löysin runsaasti kiinnostuneita baareista, joissa tanssimisesta pidin. Todella joka bileilta aivan kelpo tapauksia. 

Joillain miehillä voi olla kynnys lähteä tekemään asioita naisen kanssa, jos eivät tiedä, millä mielellä nainen haluaa nähdä. Voivat siis nähdä vaikka työporukalla tai jos muutenkin järjestävät juhlat, mutta erikseen todella harvoin olen arjessa saanut mitään ehdotuksia miehiltä tehdä jotain vapaa-ajalla.

En toisaalta itsekään kovin usein konkreettisesti ehdota muille jotain, edes työtutuille harvojen aftereiden lisäksi, paitsi jos erikseen olen etsinyt ystäviä. Ehkei miehilläkään sen kummoisemmasta ole kyse. Paitsi parisuhdetraumatisoituminen voi estää ehdottamasta ihastukselle, jonka kanssa ei muuten juuri ole tekemisissä? Käytännössähän ehdottaminen voisi heti antaa kuvaa, että on ihastusmielessä liikenteessä.

Siihenhän naiset ovat viimeiset 50 jotain vuotta pyrkineet että miehet eivät ahdistelisi arjessa. Älähän nyt valita saavutetuista etuisuuksista.

Mua miehet kyllä lähestyy jatkuvasti arjessa. Syyt ovat ulkoisia. Jakaisivat kiinnostusta niille naisille, jotka viestivät sitä haluavansa, ei kaltaiselleni katseidenvälttelijälle.

Itse te olette tämän "ongelman" järjestäneet tulkitsemalla kaiken normaalin ahdisteluksi.

Metoo

Muistuttaisin, että onhan tälläkin palstalla miehille monesti kerrottu, etteivät he toivo lähestymisiä arjessa, eivätkä ainakaan julkisella paikalla, (ei-lista oli aika pitkäkin, joskin itse ymmärsin, etteivät he puhuneet kaikkien naisten suilla) ja vielä vähemmän muualla.

Mistä tällainen sinkkumies voisi tietää, oletko nainen, jota ei saa lähestyä missään, vai nainen, joka toivoo lähestymistä?

Minulle kysymys on täysin retorinen, ja kysyn sen vain niiden puolesta, jotka vielä jaksavat toivoa kohtaavansa jonkun kivan ja mukavan vastakkaisen sukupuolen edustajan.

Vierailija kirjoitti:

Arvaappa kuinka tylyä tekstiä naiset latelee lähestyville miehille. "Painu v**tuun". " Noin ruman pitäis ymmärtää pysyä kotona" jne jne.

Tai sitten hätäpäissään valehdellaan, että ollaan varattuja mikä luo illuusion siitä ettei lähialueilla ole vapaita sinkkunaisia. Tämäkin vaikuttaa miesten motivaation jatkaa aloitteiden tekoa.

Löytyy noita muitakin reaktioita, yksi on jättää huomiotta kokonaan ja teeskennellä ettei mies tehnyt aloitetta ollenkaan jos ei ollut mieleinen mies. Uskokaa tai älkää näin tapahtuu. Siinä voi sitten miettiä, että uusiiko kiusallaan aloitteen niin kovaan ääneen jotta puolikuuro mummokin toisella puolella liikettä kuulee sen vai luovuttaako suosiolla.

Niin ja sekin on todella motivoivaa kun aloitteen jälkeen paetaan paikalta kuin vauhko eläin jota saalistaja jahtaa vaikka aloite on ollut täysin asiallinen. Siinä sitten muiden ihmisten ihmettelevien katseiden alla.

Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Naisten kannattaisi oikeasti miettiä sitä omaa käyttäytymistä näissä tilanteista sen sijaan, että ihmetellään mikseivät miehet tee aloitteita julkisilla paikoilla. Mies on mies ja ihminen tunteineen vaikka ei kalsarimallin ulkonäköä olisikaan.

Suurin osa naisista ei suhtautuisi siihen hyvin, ja se on tullut harvinaisen selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin, että onhan tälläkin palstalla miehille monesti kerrottu, etteivät he toivo lähestymisiä arjessa, eivätkä ainakaan julkisella paikalla, (ei-lista oli aika pitkäkin, joskin itse ymmärsin, etteivät he puhuneet kaikkien naisten suilla) ja vielä vähemmän muualla.

Mistä tällainen sinkkumies voisi tietää, oletko nainen, jota ei saa lähestyä missään, vai nainen, joka toivoo lähestymistä?

Minulle kysymys on täysin retorinen, ja kysyn sen vain niiden puolesta, jotka vielä jaksavat toivoa kohtaavansa jonkun kivan ja mukavan vastakkaisen sukupuolen edustajan.

Tähän kaikkeen on helppo ja yksinkertainen ratkaisu: Antaa naisten tehdä kaikki aloitteet. Jostain syystä tämä ei käy naisille.

Tässä on tullut todella hyvin vastauksissa ajan henki selväksi, ja itse miehenä vahvistan viestien sanomat.

Itsellä rukkas- ja pettymiskiintiöt jo täynnä, enempää torjuntoja en hanki.

Tyhjän saa pyytämättäkin

#metoo

Koomista akoilta ulista huomioo ja sit kun saavat sitä haastavat oikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Meetoo ja muu meteli jossa kaikki syyllistetään. Ei uskalla enää edes katsoa pidempään saati lähestyä. Vähemmälläkin saa ahdistelu syytteet.

Älä ole lapsellinen. Metoo-jutut alkoivat joskus 5 vuotta sitten, olen yli 40 eikä koskaan ole miehet lähestyneet.

Vierailija kirjoitti:

Olin täällä palstalla monta vuotta jauhanut siitä, miksi kukaan mies ei lähesty livenä ja mitä muutoksia mun pitäisi tehdä itselleni, jotta miehet kiinnostuisivat.

Olen jotenkin hämmentynyt tästä epäsuhdasta normaalin arkielämän ja "deittailuskenen" välillä.. Miksi kukaan ei lähesty livenä tai sano livenä noita kauniita sanoja, mutta sitten viestillä sanovat?

Mistä arkielämässä tietää, kuka on sinkku ja "haku päällä"? Ja minkälaisilta ehdokkailta lähestymisiä kelpuuttaa ja minkälaisilta lähestyminen olisi kuolemalla rangaistava virhe?

Vaihda toimintaympäristöä. Siis irl paikasta toiseen irl paikkaan.