Mitä teet kun poltat totaalisesti päreesi lapsille?
Joo-o, ei niin tietenkään saisi käydä ikinä, mutta näyttäkää minulle se vanhempi, joka ei koskaan ole hermostunut lapsilleen tai lastensa takia. On inhimillistä suuttua, kun tarpeeksi ärsytetään tai kun on tarpeeksi rankkaa. Kiinnostaisi tietää mitä muut silloin tekevät.
Lapseni on kiukutellut tauotta kaksi päivää mitättömän pienistä asioista (esim. huutoa kun ensin sukka on muka jotenkin väärin päin ja sitten kun sitä kääntää niin pitikin olla toisin päin ja kun kääntää taas kova kiukkukohtaus siitä että pitikin olla noin päin). Mikään ei auta. Ja aamusta iltaan vain tätä. Meidän olisi pitänyt käydä muutamassa lapsen mielestä tosi kivassa paikassa eilen ja tänään, mutta kummastakaan ei tullut mitään kun mennessä oli vain pelkkää kiukkua ja lopulta lapsi itse sanoi, että haluaa kotiin, siis jo menomatkalla (näin, että hän ei pystynyt kiukultaan menemään sinne kivaan paikkaan, joten lähdimme sitten kotiin). Lapsi on kiukuissaan jo tässä rikkonut vaikka mitä tavaroita, heittänyt puurot seinään jne, ja minun kaikki aika on mennyt sotkujen siivoamiseen (tai vahtimiseen että lapsi siivoaa) ja kiukun sietämiseen. Itselläni on töissä vaikeita asioita meneillään, eli ei kovin jaksava olo muutenkaan.
Tänään suutuin ja hermostuin ihan kunnolla lapsen kiukutteluun ja puuron heittämiseen (joka siis on sitä kiukuttelua), poltin aivan päreeni. Kun suutun, niin en rupea huutamaan vaan kihisen kiukusta ja lopulta se purkautuu itkuksi. Painelin viereiseen huoneeseen rauhoittumaan, koska en pystynyt siinä lapsen vieressä rauhoittumaan. Lapsi päätti painella perässä ja tuli lyömään ja nipistelemään minua ja rikkomaan lisää tavaroita. Eipä ollut itseltäni kovin kunniakas hetki se eikä hyvä fiilis. Kaikkialla neuvotaan, että mene tarvittaessa toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta entäs kun lapsi seuraa perässä etkä pääse minnekään pakoon rauhoittumaan?
Mitä te muut teette kun suututte pahasti ja poltatte päreenne?
Kommentit (15)
Menen toiseen huoneeseen mutta panen oven kiinni.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan hermostu lapselle, tietenkään.
Tämä.
Miksi niin ei saisi käydä? Kyllä lapselle saa näyttää ne vihasimmatkin tunteensa. Kyllä minä sanon, että nyt menet esim huoneeseesi rauhoittumaan ja tilanne puhutaa läpi, kun se on rauhoittinut.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan hermostu lapselle, tietenkään.
Miten sitten kuritat ja kasvtat. Minun mielesäni pitää suuttua. Lasta pelottaa, jos saa heittää lautaset ja puurot. Minulle on joko naurettu tai suututtu ja tässä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan hermostu lapselle, tietenkään.
Ja miehesi ei katso koskaan pornoa?
Lapset käyttävät aina valtaa, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Lapsesi on itseään heikomman vanhemman lapsi ja taitaa pyörittää koko sirkusta?
Lapsi tuli perässä huoneeseen LYÖMÄÄN, nipistelemään ja rikkomaan tavaroita??????
Miksi lapsi käyttäytyy noin? Miksi hänen annetaan käyttäytyä noin?
Onko kyseessä joku tosi erityislapsi joka ei ymmärrä (aivoissa häikkää), kun tuo sallitaan?
Kai kuitenkin estät lapsen riehumisen ja pidät kiinni?
Vai ootko vain paikallaan kun lapsi lyö ja rikkoo tavaroita?
Olet nyt ymmärtänyt jotain väärin. Se on lapsi joka viedään jonnekin rauhoittumaan. Leikkimälläkö lapsille nykyään opetetaan negatiivisten tunteiden käsittelyä? Tuo kuulostaa jo vähän epätoivoiselta. Voisiko perheneuvolasta saada apua?
Minä sain lapseni niin vanhana, että en ole jaksanut mennä kiukkuihin mukaan. Kun lapsella on huono päivä, niin olen kanssaan erityisen paljon, jotta ei tule tarvetta viskoa tavaroita. Puuroa meillä ei ole koskaan ollut seinillä tai katossa, joten nähtävästi tämä on tehokas tapa toimia. Lapsi autetaan kiukun yli, opetetaan hyväksymään se, että aina ei tunnu kivalta. Ei käy edes mielessä, että lapsi jätetään yksin yrittämään ulos vaikeasta tilanteesta ja sitten vielä perutaan kesämeneminen siksi, että lapsi pelkää pahan olon takia lähteä mukaan ja toteaa, että kiukun takia haluan kotiin.
Ei lapselle tarvitse huutaa, suurin osa lapsista ei ole kuuroja.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapseni niin vanhana, että en ole jaksanut mennä kiukkuihin mukaan. Kun lapsella on huono päivä, niin olen kanssaan erityisen paljon, jotta ei tule tarvetta viskoa tavaroita. Puuroa meillä ei ole koskaan ollut seinillä tai katossa, joten nähtävästi tämä on tehokas tapa toimia. Lapsi autetaan kiukun yli, opetetaan hyväksymään se, että aina ei tunnu kivalta. Ei käy edes mielessä, että lapsi jätetään yksin yrittämään ulos vaikeasta tilanteesta ja sitten vielä perutaan kesämeneminen siksi, että lapsi pelkää pahan olon takia lähteä mukaan ja toteaa, että kiukun takia haluan kotiin.
Ei lapselle tarvitse huutaa, suurin osa lapsista ei ole kuuroja.
Ap kirjoitti että hän ei huuda.
Tarkoittaako tämä että maaseudulla otetaan päre, sytytetään ja näytetään perinneasioita lapsille. Jos totaalisesti polttaa päreen. Lasten seurassa taas pitää käyttäytyä fiksusti. "Pihtiin laitettu palava päre oli savupirttien valoneuvo."
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt ymmärtänyt jotain väärin. Se on lapsi joka viedään jonnekin rauhoittumaan. Leikkimälläkö lapsille nykyään opetetaan negatiivisten tunteiden käsittelyä? Tuo kuulostaa jo vähän epätoivoiselta. Voisiko perheneuvolasta saada apua?
Kyse oli kai siitä jos itse suuttuu.
Pari litsaria päähän, kyllä se viimeistään kolmannesta tokenee.
En koskaan hermostu lapselle, tietenkään.