Ryhtyisitkö suhteeseen kaukauna asuvan miehen/naisen kanssa?

Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että etäsuhteet ovat todella hankalia. Kannattaako sellaiseen siis ryhtyä tieten tahtoen.

Voisin ryhtyä JOS tulevaisuudessa jommalla kummalla on tarkoitus muuttaa toisen luokse.

2 tuntia ei ehkä alkuun kuulosta pahalta, mutta se voi helposti tuoda konflikteja jos matkustaminen ei suju mutkattomasti ja täysin 50/50.

Mikään ei vituta enemmän kuin se että nettideiteissä käyttää viikkoja jutteluun jonkun kauempana asuvan kanssa ja lopulta kumpikaan ei viitsi matkustaa eli lopulta pelkkää ajanhukkaa.

t. kokemuksella

Kyllä. Vaikka asuisi Australiassa.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ryhtyä JOS tulevaisuudessa jommalla kummalla on tarkoitus muuttaa toisen luokse.

2 tuntia ei ehkä alkuun kuulosta pahalta, mutta se voi helposti tuoda konflikteja jos matkustaminen ei suju mutkattomasti ja täysin 50/50.

Mikään ei vituta enemmän kuin se että nettideiteissä käyttää viikkoja jutteluun jonkun kauempana asuvan kanssa ja lopulta kumpikaan ei viitsi matkustaa eli lopulta pelkkää ajanhukkaa.

t. kokemuksella

En osaa sanoa tulevaisuudesta. Tällä hetkellä haluaisin vain seurustella ja tutustua. En usko, että yhteenmuutto olisi minulle ajankohtainen vuosiin. Joten siis varmaan aika kauan pitäisi olla etäsuhde, jos hänen kanssa päätyisimme yhteen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vaikka asuisi Australiassa.

Mutta voiko sitä sitten kutsua seurusteluksi, jos yhteydenpito tapahtuu vain netin välityksellä ja tavataan kerran vuodessa/ei ollenkaan?

En todellakaan. Ei sopisi ollenkaan elämäntyyliini. Kun etsin parisuhdetta, suljin pois kaikki naiset, jotka eivät asuneet kävely- tai pyöräilyetäisyydellä. Tiesin, että sopiva kyllä löytyy tältä alueelta.

Kumppanini asui tavatessamme alle kilometrin päässä, nykyisin parin sadan metrin päässä.

Ehdottomasti kyllä ja varsinkin jos kaikki muut asiat sopisi hyvin yhteen omieni kanssa, niin silloin tuo välimatka olisi pienin ongelma/hidaste.

Minulla ei elämäni aikana muita ole ollutkaan, kun muutamia etäkikkailuja ja nyt taisi olla viimeinen. Eihän näissä ole kauheasti järkeä. Etäisyys todellakin tuo ongelmia puhumattakaan rahanmenosta. Jokainen lienee kuitenkin kiintynyt kotiinsa jonkinverran, ettei siinä heti muutamassa kuukaudessa olla mihinkään muuttamassa, hyvä jos vuoden jälkeen.

Sopisi itselleni oikein hyvin. En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa ja tuossa säilyy kipinä pitkään kun näkee harvemmin.

Kyllä, jos toinen on sellainen, että on muutenkin tottunut liikkumaan. Mä teen vähäisempienkin syiden takia 2 tunnin matkoja, miksipä en sitten parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei elämäni aikana muita ole ollutkaan, kun muutamia etäkikkailuja ja nyt taisi olla viimeinen. Eihän näissä ole kauheasti järkeä. Etäisyys todellakin tuo ongelmia puhumattakaan rahanmenosta. Jokainen lienee kuitenkin kiintynyt kotiinsa jonkinverran, ettei siinä heti muutamassa kuukaudessa olla mihinkään muuttamassa, hyvä jos vuoden jälkeen.

Jep, siinä pitäisi olla ihan täydellisesti rakastuneita, että pääsee yhteisymmärrykseen.

Tai käydä vain tuuri muuten että toinen haluaisi muuttaa pois muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Ei sopisi ollenkaan elämäntyyliini. Kun etsin parisuhdetta, suljin pois kaikki naiset, jotka eivät asuneet kävely- tai pyöräilyetäisyydellä. Tiesin, että sopiva kyllä löytyy tältä alueelta.

Kumppanini asui tavatessamme alle kilometrin päässä, nykyisin parin sadan metrin päässä.

Mikä se sellainen elämäntyyli on? 🤔

Kahden tunnin ajomatka = kaukana? Oletko ihan vakavissasi?

Nykyinen puolisoni asui maantieteellisesti alle 100 km:n päässä mutta julkisilla hänen luokseen matkustaminen vei noin kaksi tuntia. Ei käynyt ikinä mielessäkään, että välimatka voisi olla ongelma.

Seurustelin aikoinaan toisessa maassa asuvan miehen kanssa puolitoista vuotta, eikä suhteemme katkennut välimatkaan. En ole 1990-luvun puolivälin jälkeen tainnut ylipäänsä seurustella samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa, kyllä välimatkaa on aina ollut vähintään 80 kilometriä, yleensä enemmän. Aika heikot olisi olleet mahdollisuudet ylipäänsä tavata elämänkumppania, jos olisin pitänyt kiinni siitä, että hänenkin on asuttava samassa kaupungissa kuin minä (ja asuin sentään puolet elämästäni Helsingissä).

Opiskeluaikana taisi olla mieheen 6 tunnin välimatka. Onnistui kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kahden tunnin ajomatka = kaukana? Oletko ihan vakavissasi?

Nykyinen puolisoni asui maantieteellisesti alle 100 km:n päässä mutta julkisilla hänen luokseen matkustaminen vei noin kaksi tuntia. Ei käynyt ikinä mielessäkään, että välimatka voisi olla ongelma.

Seurustelin aikoinaan toisessa maassa asuvan miehen kanssa puolitoista vuotta, eikä suhteemme katkennut välimatkaan. En ole 1990-luvun puolivälin jälkeen tainnut ylipäänsä seurustella samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa, kyllä välimatkaa on aina ollut vähintään 80 kilometriä, yleensä enemmän. Aika heikot olisi olleet mahdollisuudet ylipäänsä tavata elämänkumppania, jos olisin pitänyt kiinni siitä, että hänenkin on asuttava samassa kaupungissa kuin minä (ja asuin sentään puolet elämästäni Helsingissä).

Jotkut ihmiset pyörii tosi suppealla alueella. Silloin 2 tunnin matka voi tuntua tosi pitkältä.

khyyl, olen naimisissa, joten heila naapurikaupungista sopis hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kahden tunnin ajomatka = kaukana? Oletko ihan vakavissasi?

Nykyinen puolisoni asui maantieteellisesti alle 100 km:n päässä mutta julkisilla hänen luokseen matkustaminen vei noin kaksi tuntia. Ei käynyt ikinä mielessäkään, että välimatka voisi olla ongelma.

Seurustelin aikoinaan toisessa maassa asuvan miehen kanssa puolitoista vuotta, eikä suhteemme katkennut välimatkaan. En ole 1990-luvun puolivälin jälkeen tainnut ylipäänsä seurustella samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa, kyllä välimatkaa on aina ollut vähintään 80 kilometriä, yleensä enemmän. Aika heikot olisi olleet mahdollisuudet ylipäänsä tavata elämänkumppania, jos olisin pitänyt kiinni siitä, että hänenkin on asuttava samassa kaupungissa kuin minä (ja asuin sentään puolet elämästäni Helsingissä).

No. Minä taas luulen, että olisi ihan hyvät mahdollisuudet löytää kumppani läheltäkin. Siksi mietinkin, että kannattaako tähän leikkiin ryhtyä, kun vielä ei ole kummallakaan kuin pieni ihastuminen toiseen. Olemme tästä kyllä keskustelleet hieman jo keskenämmekin. Jos kyseessä olisi jokin palava rakastuminen, niin toki silloin olisi eri asia.

-Ap

No jos asut harvaan asutulla seudulla, niin kuinka todennäköistä on, että löytäisit miehen lähempää? Itse ainakaan en antaisi tuossa vaiheessa välimatkan haitata, jos muuten vaikuttaa lupaavalta. Ajattele, että jos se onkin elämäsi mies ja löisit jarrut pohjaan liian aikaisin, ihan turhasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Sopisi itselleni oikein hyvin. En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa ja tuossa säilyy kipinä pitkään kun näkee harvemmin.

Edellyttää sitä, että toinen on samalla mielellä, että etäilette siinä sitten vaikka loppuelämän. Yleensä näin ei kuitenkaan ole ja toinen osapuoli haaveilee yhteisestä elämästä saman katon alla jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Ei sopisi ollenkaan elämäntyyliini. Kun etsin parisuhdetta, suljin pois kaikki naiset, jotka eivät asuneet kävely- tai pyöräilyetäisyydellä. Tiesin, että sopiva kyllä löytyy tältä alueelta.

Kumppanini asui tavatessamme alle kilometrin päässä, nykyisin parin sadan metrin päässä.

Mikä se sellainen elämäntyyli on? 🤔

Itselleni olisi hirveän ahdistavaa alkaa deittailemaan naapuria. Näet sen sitten koko ajan. Mitäs jos sinun puolesta ei synkkaa, mutta hän olisi vaikka yli innokas? Mieluummin sitten vaikka se kahden tunnin välimatka kuin 100 metrin välimatka. 😆