Työpaikan kummallinen perehdyttäjä

Olin viime syksynä valmistumiseni jälkeen ensimmäisessä oman alan työpaikassa. Oman alan töitä olin tehnyt myös opiskeluaikana, eli ihan ummikko en niissä hommissa ollut. Samaan aikaan meitä rekrytoitiin useampi määräaikainen ruuhkan purkuun.

Perehdyttäjäni oli urallaan hyvin edennyt, itseäni muutaman vuoden nuorempi henkilö. Alkuun hän oli asiallinen, mutta ei koskaan antanut hyvää palautetta työskentelystäni. Negatiivistakaan ei sanonut, mutta antoi usein ilmeillään, eleillään ja vastauksillaan ymmärtää, että en ns. tehnyt riittävästi/jotain ehkä jäi puuttumaan. Ylitin kuitenkin minulle asetetut tavoitteet nopeasti eikä työn laadustakaan tullut missään vaiheessa huonoa palautetta esihenkilöltä. Perehdytysjakson edetessä hän muuttui koko ajan penseämmäksi ja töykeämmäksi. Lopetti muun muassa tervehtimisen kokonaan eikä perehdyttänyt kaikkiin perehdytyssuunnitelmassa listattuihin hommiin. Jouduin kyselemään näiden tehtävien perehdytyksen perään, ja hän usein vastasi hyvin töykeästi. Tyyliin "olen koko viime viikon ollut koulutuksessa, niin eipä tässä pahemmin ole pystytty tehtävää X katsomaan". Vaikka kysyin tyyliin "Hei, toivottavasti sulla oli antoisa koulutus viime viikolla. Miltä sun kalenteri tällä viikolla näyttää, katotaanko tuo homma x läpi?" Jossain vaiheessa huomasin, että hänellä on sattumoisin sama, melko marginaalinen, mutta ei kuitenkaan niin harvinainen harrastus, että sitä kautta automaattisesti toisemme tietäisimme tai naamatuttuja olisimme. Kysyin häneltä kahvihuoneessa small talk-hengessä, että "Hei, huomasin pyöräsi tuossa pihalla. Taidat harrastaa maantiepyöräilyä myös? Olen myös harrastanut lajia lapsesta asti" (laji vaihdettu, jotta tästä aloituksesta ei tunnistettaisi). Perehdyttäjä vastasi tähän: "Joo". Kerran perehdyttäjäni myös kyseenalaisti tulevaisuuden työmahdollisuuteni kyseisellä alalla johtuen äitiydestäni. Muka hyvässä hengessä totesi, että oletko miettinyt jatkoasi sitten tällä alalla, kun sinulla on pieni lapsikin. Tämä oli mielestäni aika naurettavaa, koska kyse ei ollut mistään ns. uraohjus-paikasta, vaan ihan perus julkisen puolen pulju, jossa töitä tehdään virka-aikana. Huomasin toisinaan myös, että jutellessani kahvihuoneessa muiden kollegojen kanssa saattoi tämä perehdyttäjäni naureskella/pyöritellä silmiään jutuilleni sivummalla oman "bestis-työkaverinsa" kanssa. Tämä bestis oli kuitenkin tosi mukava minulle ilman tätä perehdyttäjää, mutta toisinaan tuntui siltä, että hän ikäänkuin uteli minulta asioita. Ehkä kertoakseen niitä tälle inhottavalle perehdyttäjälle. Jälkeenpäin olen törmännyt tähän perehdyttäjään useamman kerran mm. kaupassa, jumpassa jne. Hän ei koskaan tervehdi, vaan kääntää nopeasti katseensa pois, vaikka itse otan katsekontaktin reippaasti ja avaan jo suuni tervehdykseen. Mielestäni on epäystävällistä olla tervehtimättä entistä kollegaa, jonka kanssa on melko hiljattain tehnyt päivittäin töitä.

Olin aina todella ystävällinen töissä ja innostunut työtehtävistä. Muilta kollegoilta sain erinomaista palautetta, samoin esihenkilöltäni. Juttu tuli mieleeni, kun esihenkilö soitti nyt kesällä ja tarjosi syksylle hommia taas. Olin (onneksi) työllistynyt jo muualle, joten jouduin kieltäytymään.

Määräaikaisuuden lopussa oli ns. loppukeskustelu esihenkilöni kanssa, ja hän kovasti kehui osaamistani ja toivoi minun tulevan uudelleen taloon, kunhan taas paikka vapautuisi. Jostain syystä en saanut sanottua perehdyttäjäni käytöksestä mitään. Toisaalta perehdyttäjäni vaikutti ehkä myös hieman ujolta ja työstään stressaantuneelta, joten lopulta pistin mielessäni hänen käytöksensä aina sen piikkiin.

Ajatuksia?