Oletteko sairastuneet fyysisesti jatkuvan opintostressin takia?

En minä mutta kolme kaveriani sairastui syöpään 22-24-vuotiaana, mutta mistä sitä tietää mistä se johtuu?

Sain stressivatsan ja ärtyvän suolen oireyhtymän. Puhkesi melko pian sen jälkeen kun aloin tekemään 8h työpäivää 10h opintopäivän aluksi/päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

En minä mutta kolme kaveriani sairastui syöpään 22-24-vuotiaana, mutta mistä sitä tietää mistä se johtuu?

Ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Sain stressivatsan ja ärtyvän suolen oireyhtymän. Puhkesi melko pian sen jälkeen kun aloin tekemään 8h työpäivää 10h opintopäivän aluksi/päätteeksi.

Mulla sama paitsi en käynyt töissä vaan luin vaativaa alaa.

Työstressi tuhosi näön toisesta silmästä. (Ks central serous retinopathy). Kannatti raataa pikkupalkalla eikä tuota voi parantaa.

Kroonista väsymystä ainakin. Sitten siitä jatkui vaativa työelämä. Nyt olen esimiesasemassa ja ajan töihin 2h päivässä suuntaansa. Ei kotona muuta ehdi kuin hädin tuskin nukkumaan. Vaimon mukaan määräytyy asuinpaikkakunta.

Valmistuin aikanaan burnoutin kanssa, stressi oli niin paha että aivoni lakkasivat muodostamasta uusia muistoja n. kuukauden ajalta. Sen lisäksi jälkeenpäin ja varmaan loppuelämäni ajan stressinsietokyky (siis ennen kuin somaattiset oireet alkavat) on ollut aika lailla nollissa. Yhteiskunnalle oli tärkeämpää se että valmistun, kuin terveyteni. Enpähän silläkään tutkinnolla ole mitään tehnyt, kohta joudun nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle ahdistuksen ja masennuksen takia. Psykiatrikin on sanonut että jos koulutuksen aikana olusin saanut akuuttiapua, en olisi tähän suohon ehkä koskaan vajonnut.

Älkää antako koulun/Kelan vaatimusten ajaa teitä samaan jamaan!

Olen opiskellut nyt vuoden eräällä luovalla alalla. Viime lukukauden etäopinnot verottivat jaksamista ihan hullusti ja masennus alkoi pahenemaan. Olen ollut nyt vajaan kuukauden kesälomalla. Kahden viikon päästä kouluun palaaminen ja kärsin jo hirveästä ahdistuksesta. Vatsa on aivan sekaisin ja velloo, näen painajaisia ja mikään ei kiinnosta. Toisinaan miettii, että onko tämä sen arvoista, että sairastuu.

Kun olen työttömänä enkä opiskele, jaksan harrastaa ja tehdä itselleni tärkeitä asioita. Koulussa ollessa KAIKKI energia menee selviytymiseen ja stressaamiseen.

Hammaslääkäri sanoi että stressi näkyy mun hampaista, kun olen narskutellut ne kauttaaltaan täyteen jälkiä nukkuessani. Muutaman kerran olen herätessä huomannut narskauttavani hampaita rajusti, mutta yleensä en itse huomaa sitä vaan lähellä nukkujat valittavat.

On myös ollut stressivatsaa ja väsymystä. Toivottavasti ei enää muuta tule, ainakaan ennen 30v.

Opiskelu on turhaa. Rajat on auki ja sieltä tulee lisää porukkaa jonka kanssa en jaksa kilpailla kellä on pahempi burnout.

Mikä siinä opiskelussa stressaa? Tiukat aikataulut? Esillä oleminen?

Itse olen opiskellut käytännössä tauotta ihan tähän keski-ikään, aina jotain menossa. Luulen, että stressaisin jos en opiskelisi. Nautin, kun voin kirjoittaa ja reflektoida tehtävänantoja sekä yhdistää vanhaa tietoa uuteen. Välillä olen tehnyt kahta työtä samalla kun opiskellut, ja lapsiakin on, mutta opiskelu on aina ollut harrastukseen verrattava huilaushetki. En sano tätä kerskuakseni, vaan ihan todella ihmettelen. Mikä siinä opiskelussa ajaa toiset piippuun? Onko jotain piileviä oppimisvaikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä opiskelussa stressaa? Tiukat aikataulut? Esillä oleminen?

Itse olen opiskellut käytännössä tauotta ihan tähän keski-ikään, aina jotain menossa. Luulen, että stressaisin jos en opiskelisi. Nautin, kun voin kirjoittaa ja reflektoida tehtävänantoja sekä yhdistää vanhaa tietoa uuteen. Välillä olen tehnyt kahta työtä samalla kun opiskellut, ja lapsiakin on, mutta opiskelu on aina ollut harrastukseen verrattava huilaushetki. En sano tätä kerskuakseni, vaan ihan todella ihmettelen. Mikä siinä opiskelussa ajaa toiset piippuun? Onko jotain piileviä oppimisvaikeuksia?

Riippuu varmaan alastakin kuinka leppoisaa se on, opiskeleeko runoanalyysiä vai virtauslaskentaa lentokoneiden suunnittelemiseksi.

Tunnen henkilöitä jotka aina stressasivat eikä ollut aikaa juhlia ja valmistuivat ajoissa suoraan oravanpyörään. Tunnen myös sellaisia jotka eivät stressanneet niin paljon ja opinnot kestivät toistakymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä opiskelussa stressaa? Tiukat aikataulut? Esillä oleminen?

Itse olen opiskellut käytännössä tauotta ihan tähän keski-ikään, aina jotain menossa. Luulen, että stressaisin jos en opiskelisi. Nautin, kun voin kirjoittaa ja reflektoida tehtävänantoja sekä yhdistää vanhaa tietoa uuteen. Välillä olen tehnyt kahta työtä samalla kun opiskellut, ja lapsiakin on, mutta opiskelu on aina ollut harrastukseen verrattava huilaushetki. En sano tätä kerskuakseni, vaan ihan todella ihmettelen. Mikä siinä opiskelussa ajaa toiset piippuun? Onko jotain piileviä oppimisvaikeuksia?

Riippuu varmaan alastakin kuinka leppoisaa se on, opiskeleeko runoanalyysiä vai virtauslaskentaa lentokoneiden suunnittelemiseksi.

Kertoo myös jotain kun katsoo muuta sukua. Älykkyys periytyy.

Puolisoni epilepsia alkoi oireilla voimakkaasti ja muuttui hetkeksi vaikeahoitoiseksi opintostressin takia.

Valmistui opinnoistaan sitten mitenkuten.

Sain kroonisen väsymyksen ja eristäydyin muista ihmisistä. 24-vuotiaasta lähtien olen ollut täysin yksin, ilman kavereita tai parisuhteita

N38

Vierailija kirjoitti:

Sain kroonisen väsymyksen ja eristäydyin muista ihmisistä. 24-vuotiaasta lähtien olen ollut täysin yksin, ilman kavereita tai parisuhteita

N38

Toiset ihmiset kieltämättä ovat energiasyöppöjä. Niihin ei riitä energia, jos ei muuten ole tosi leppoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä opiskelussa stressaa? Tiukat aikataulut? Esillä oleminen?

Itse olen opiskellut käytännössä tauotta ihan tähän keski-ikään, aina jotain menossa. Luulen, että stressaisin jos en opiskelisi. Nautin, kun voin kirjoittaa ja reflektoida tehtävänantoja sekä yhdistää vanhaa tietoa uuteen. Välillä olen tehnyt kahta työtä samalla kun opiskellut, ja lapsiakin on, mutta opiskelu on aina ollut harrastukseen verrattava huilaushetki. En sano tätä kerskuakseni, vaan ihan todella ihmettelen. Mikä siinä opiskelussa ajaa toiset piippuun? Onko jotain piileviä oppimisvaikeuksia?

Riippuu varmaan alastakin kuinka leppoisaa se on, opiskeleeko runoanalyysiä vai virtauslaskentaa lentokoneiden suunnittelemiseksi.

No joo, eikös noissa ole vielä sama tavoiteaikakin valmistumiselle? ":D"

Kaverini sai viime vuonna todella kovan stressin alla mahahaavan. Oksensi verta ja joutui päivystykseen.

Ärtynyt suoli tuli. Töitä olisi ollut jokaisen vuorokauden jokaiselle tunnille ja enemmänkin, mutta silti piti juosta jatkuvasti jossain rilluttelemassakin. Lopputalvista meni kesätöidenhakuun niin paljon aikaa että reputin tentit siltä ajalta. Sitten ahdisti lisää kun ei saanut niitä töitäkään.