Miksi et vastaa toisen tervehdykseen?

Tulee itselle todella typerä olo jos tervehdin, mutta minulle ei vastata.

Aika monet suomalaiset eivät vastaa edes naapurin tervehdykseen. Itse mielelläni tervehtisin naapureita, mutta aika moni ei vastaa. Sen takia tervehdin nykyään oma-aloitteisesti lähinnä vain niitä naapureita, joiden kanssa olen jutellut ja toki vastaan naapurien tervehdyksiin.

Olen asunut ulkomailla ja siellä oli paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa, kun tervehtiminen oli kaikille itsestäänselvyys. Se oli arkinen käytöstapa, joka teki kaikkien elämästä helpompaa ja mukavampaa. Naapureita ja puolituttuja tervehdittiin sen enempää miettimättä.

Naapurini ovat himouskovaisia mulk visteja jotka eivät tervehdi muita kuin kulttilaisiaan.

Minulla on aika hiljainen ääni joten luulen että kaikki eivät edes kuule jos moikkaan.

Minä käytän n a z i tervehdystä ja aina hämmästyttää miten harva on aatteen kannattaja.

Mä olen opetellut tervehtimään, mutta olen jo 45 v joten olen juntteillut ihan liian kauan.

Olen kamalan ujo, joten en ole kehdannut tai uskaltanut tervehtiä. Tuntuu todella typerältä etten ole vastannut takaisin useinkaan, mutta siihen olen itseni aina pakottanut, että vaikken sanoisi mitään, hymyilen tervehtijälle. Et parempi sekin kuin ei mitään. Hissimoikkaajille olen aina vastannut takaisin. Silloin tiedän varmasti, et moikkaus on tarkoitettu mulle, niin helpompi reagoida.

Meidän rapussa asuu ihminen, joka ei koskaan tervehdi minua takaisin, tuijottaa vain, kun sanon hänelle moi tai päivää jne.. Mutta kuitenkin hän osaa tervehtiä, sillä jos kävelen häntä vastaan puolisoni kanssa, sanoo hän miehelleni päätään nyökäten terve, mutta ohittaa minut siinäkin tilanteessa kokonaan. Kumpikaan meistä ei tunne häntä. No, olen päättänyt nyt jatkossa olla hiljaa, ja vain kävellä ohi.  Mutta olen miettinyt samaa, että jos ei vastaa mitään naapurin tervehdykseen, niin sellainen on melko töykeää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee itselle todella typerä olo jos tervehdin, mutta minulle ei vastata.

Niinhän siitä tulee, mutta olen opetellut ajattelemaan että se on sen tuppisuujuntin häpeä, ei minun.

mistä sen tietää mikä hullu siinä vastaan tullee

😵

Jätän vastaamatta, jos olen omissa maailmoissani ja yllätyn tervehdyksestä niin, etten voi olla varma että se oli minulle tarkoitettu ja pelkään nolaavani itseni, jos se olikin jotain muuta.

Olen kohtelias ja ystävällinen mutta nolo ja tyhmä ja häpeän koko loppupäivän jos vahingossa vastaan jollekin "väärälle" :/

Niin ja tervehdin kyllä monesti itse ensinkin vaikka pyykkituvalla naapuria, silloin kun se tuntuu itselleni luontevalta, että en ole niin ujo ettenkö uskaltaisi suutani avata, enkä halua olla tyly tai töykeä, riippuu vaan tilanteesta. Älkää ottako yhdestä kerrasta itseenne, mulle tulee kyllä ainakin hyvä mieli siitä kun joku sanoo vaan "hei" ja haluan myös itse viedä sellaista käytöstapaa eteenpäin, mut ei sitä aina hoksaa kun ollaan niin sisäänpäinkääntynyttä ja juroa kansaa. :D :)

Ehkä moni ei tervehdi takaisin koska heitä ei kiinnosta pätkääkään se toinen henkilö. Olet kuin kävelevä puu.

Kokeilkaa nostaa vähän kättä samalla kun moikkaatte. Silloin tervehtivät takaisin

Ex minä ei osaa tervehtiä,

kuskataan lapsia ja lapset osaavat omatoimisesti soittaa, kun tarvitsevat kyytiä milloin mihinkin.

Eli siinä ovella nähdään, kun lapsia haetaan tai tuodaan.

Kiitos ei myöskään kuulu hänen sanavarastoon.

Saattaapa olla, että kerran koitti huutaa puolisolleni, jolloin puolisoni sanoi jämäkästi,

, minulle et ala huutamaan.

On pysynyt siitä asti hiljaa.

Minä olen tottunut vain väistämään katseet ja silloin jää tuttuja ihmisiä huomaamatta.

Kun kuljen kehitysvammaisen lapseni kanssa en jaksa sitä töllötystä, niin olen opetellut kulkemaan katsomatta mihinkään.

Saa tervehtiä ,

Vierailija kirjoitti:

Tulee itselle todella typerä olo jos tervehdin, mutta minulle ei vastata.

Ja höpsitä

Kuka ei tervehdi vastaa, on se nolo.

Voi olla ertä tulija on jostain maalta ja ei osaa käytöstapoja.

Meidän taloyhtiössä lähes kaikki tervehtii kaikkia.

joskus tekisi jäädä piiloon, jotta ei tarvitsisi sitä juu-pas-jaapas rappukäytävä keskustelua käydä.

En yleensä huomaa. Lapsettomana en leikkipuistoissa aikaa vietä, mutta en pääsääntöisesti oleta kenenkään moikkailevan minua jossain julkisilla paikoilla, joten harvemmin kiinnitän muihin ihmisiin niin paljon huomiota, että huomioisin jonkun yleisen moikkauksen. Mulla on myös lähes aina kuulokkeet korvilla ja näin talvella varsinkaan pienempiä nappiluureja ei pahemmin pipon alta huomaa, mutta nekin blokkaavat ulkopuolista hälinää ja puhetta pois.

En vaan ole perusluonteeltani erityisen sosiaalinen enkä halua puhua yhtään ylimääräistä vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä moni ei tervehdi takaisin koska heitä ei kiinnosta pätkääkään se toinen henkilö. Olet kuin kävelevä puu.

Kokeilkaa nostaa vähän kättä samalla kun moikkaatte. Silloin tervehtivät takaisin

Miksi. Haluan asua isossa kerrostalossa juurikin siksi ettei tarvitse heittää liirumlaarumia naapureiden kanssa ja näyttää reipasta tekohymyä. Pahimmassa nämä sosiaaliset tapaukset alkaa tunkemaan kylään.   Hyi.  Ja  ei. Olen rehellinen työssäkäyvä erakko jonka ystäväpiiriin kuulu vain ystävät ja sukulaiset.

Tilanteesta riippuen voi olla ihan todella törkeää ja loukkaavaa. Varsinkin jos ollaan jollain tapaa tuttuja eikä toinen ole tehnyt mitään loukkaavaa ansaitakseen sen, että tulee kohdelluksi kuin ilmaa.

Minua ei tervehdi takaisin meidän lähikaupan kauppias. Sitä en osaa sanoa, mitä mahdollisesti olen tälle miehelle tehnyt. Kaikki muut kaupan työntekijät kyllä iloisesti tervehtivät ja kiittävät ja minä tietenkin tervehdin heitä myös. Itse herra kauppias katsoo nyrpeästi ja mitään sanomatta toimii kassalla. Edes kiitosta ei hänen suustaan kuule. Olen tästä syystä päättänyt, etten kyseisessä kaupassa enää aio asioida, kerta en ole edes normaalien käytöstapojen arvoinen asiakas.

Tervehtimättömyys on usein sitä, että siinä tervehtijässä vtuttaa jokin ja mökötysmäisellä tervehtimättömyydellä pyrkii sellaiseen "siitäs sait"-vaikutukseen. Vähän kuin naapurit yleensä, kun ilmeisesti joku häiritsee mutta siitä ei kuitenkaan viitsitä tulla sanomaan.

Moni pelkää tervehtimisen johtavan keskusteluun. Vaikka tervehtiminen on vain toisen huomioimista, jonka päämäärä ei ole sen syvempi keskustelu. Minäkin olen erakko ja silti tervehdin ihmisiä.

Käytöstavat on myös hyvä testi. Ne, jotka osaavat käytöstavat ovat yleensä niitä täyspäisiä ihmisiä. Jotkut taas tekevät ja näkevät ongelmia siellä missä niitä ei ole. Mm. tervehtimisessä.