Mitä mieltä olette, jos vanhemmat selittää lapsuuden kurittamiset sillä, että se oli silloin ihan yleinen käytäntö (vaikka laki jo kielsi sen)?
Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä ja muistelen, kurittamiset loppui ennen yläastetta eli siis vielä joskus 1997-98 olisi ollut. Itse en usko, että olisi ollut mikään yleinen käytäntö enää tuolloin. Vai oliko? Asia tuli puheeksi, kun jossain uutisessa mainittiin, että kurittaminen kiellettiin jo 80-luvulla ja kysyin, että miksi meillä tehtiin niin, niin vähättelevä vastaus oli, että se oli ihan yleinen käytäntö ja hyvä ihminenhän sinusta kasvoi. Kurittaminen siis tarkoitti meillä ihan vyöllä takapuolelle lyömistä eli aika ankara rangaistus kuitenkin.
Kommentit (96)
Vanhemmillasi ap pinna ei kestänyt kasvatustyötä ja he turvautuivat heikkouksissaan väkivaltaan. Ota jatkossa asenne, jossa naureskelet höyrypäisille, itsehillintään kyvyttömille vanhemmillesi.
Omat vanhempani olivat vastaavanlaisia. Muistan, kun naureskelivat, kun lasten kurituskielto tuli voimaan ja kehottivat pilkaten ilmoittamaan poliisille.
Minua ei kuritettu, mutta kaverini sai kyllä remmiä, vaikka niillä oli ihan ns. hyvä perhe.
Vierailija kirjoitti:
Remmillä lyöminen on mielestäni ihan liikaa, mutta minä itse sain silloin tällöin luunappeja ja tukkapöllyjä 90-luvulla ja hyvä minusta tuli. En kanna kaunaa. Fyysisiä rangaistuksia ei koskaan jaeltu mielivaltaisesti eikä ensimmäisenä vaihtoehtona vaan ainoastaan silloin kun olin todella törttöillyt.
Nykynuorten vanhemmat taas eivät osaa pitää kakaroilleen minkäänlaista kuria, fyysistä eivätkä sanallista, tuskin opettavat edes peruskäytöstapoja, ja se kyllä näkyy.
Muistan, että pienempänä sain tukkapöllyä, mutta ei se ollut mitään kovaa retuuttamista eikä varsinaisesti tehnyt kipeää. Vyöllä kurittaminen tuli vasta isompana koululaisena, mutta en oikeastaan osaa sanoa, miksi, koska en mielestäni muuttunut yhtäkkiä mitenkään huonommin käyttäytyväksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmillä lyöminen on mielestäni ihan liikaa, mutta minä itse sain silloin tällöin luunappeja ja tukkapöllyjä 90-luvulla ja hyvä minusta tuli. En kanna kaunaa. Fyysisiä rangaistuksia ei koskaan jaeltu mielivaltaisesti eikä ensimmäisenä vaihtoehtona vaan ainoastaan silloin kun olin todella törttöillyt.
Nykynuorten vanhemmat taas eivät osaa pitää kakaroilleen minkäänlaista kuria, fyysistä eivätkä sanallista, tuskin opettavat edes peruskäytöstapoja, ja se kyllä näkyy.
Muistan, että pienempänä sain tukkapöllyä, mutta ei se ollut mitään kovaa retuuttamista eikä varsinaisesti tehnyt kipeää. Vyöllä kurittaminen tuli vasta isompana koululaisena, mutta en oikeastaan osaa sanoa, miksi, koska en mielestäni muuttunut yhtäkkiä mitenkään huonommin käyttäytyväksi.
ap
Minäkin muistan nuo pöllyt ja napit nimenomaan lähinnä symbolisina rangaistuksina, merkkinä siitä, että vanhempani olivat saaneet tarpeekseen ja hölmöily sai luvan loppua. Eivät ne oikeasti aiheuttaneet juurikaan kipua vaan lähinnä säikäyttivät järjestykseen. Minusta ei tullut tunne-elämältäni häiriintynyttä eikä rikollista, mutta opin kyllä, että jatkuvalla sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
Eilen juuri katselin ruokakaupassa äitiä ja arviolta 6-vuotiasta tyttöä, joka kirkui "mä haluun puhelimen" ja tehosti vaatimuksiaan mätkimällä äitiä nyrkeillään. Äiti jotain hyssytteli siinä ja vähän marmatti että "älä viitsii äitiä lyödä" mutta ei missään vaiheessa varsinaisesti pistänyt stoppia tilanteelle.
Hyvät opit saa tämä tyttö elämästä: saa lyödä ja rettelöidä ilman seuraamuksia. Meillä olisi talutettu korvasta kiinni pitäen takaisin autoon.
Joo siis tuntuu että on monia vanhempia joilla ei sitten oo jäljellä mitään keinoja, kun lyödäkään ei saa.
Minäkin sain ysärillä piiskaa. Aikaisemmin opetettiin: "Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa." Ajoin jarruttomalla pyörällä ja siitä tuli koivuniemen herraa. Sain piiskaa silleen, että naapurit näki munat. Mutta, nyt asenteet ovat muuttuneet.
Voisiko joku kertoa, että mitä pahaa tai ongelmallista "selkäsaunassa" on?? Jos lapsi ei tottele ja tekee tietoisesti jotain hyvin kiellettyä mistä on puhuttu useaan kertaan.
Tulen kiltistä perheestä mutta itsekin olen muutamia kertoja saanut remmiä. Ja täysin aiheesta! Ei lapsi siitä rikki mene mutta parhaassa tapauksessa oppii kallisarvoista nöyryyttä. Tarkoitan ikävuosia 4-9 v...
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat eivät osaa sanallisestikaan kieltää. Se on myös huono homma.
Menty ääripäästä toiseen. Pitäisi löytää kultainen keskitie.
No tavallaan vanhempiesi lausahdus on juuri asian ydin: moni juttu näyttää tämän päivän näkökulmasta aivan karmealta, mutta joskus ne ovat olleet ihan yleisesti hyväksyttyjä tapoja toimia. Voi aloittaa vaikka orjuudesta tai siitä etteivät naiset ole saaneet äänestää kuin suhteellisen vähän aikaa.
Tai mieti miten tavallisia nämä ovat olleet Suomessa 1950-1980-luvuilla: Roskien heittäminen luontoon ja esim. käytettyjen akkujen hautaaminen maahan, vesistöjen täysin huoleton saastuttaminen, sisällä (myös autossa) tupakointi, DDT:n suihkiminen ympäriinsä, ajelu ilman turvavöitä, ekaluokkalaisten hylkääminen pitkiksi iltapäiväksi yksin koulun jälkeen ilman mitään mahdollisuutta valvoa, mitä tekee ja missä menee…
Toki ymmärrän että toivot vanhempiesi vastaavan: ”Emme silloin tajunneet, miten väärin lasten lyöminen on. Emme voi puolustella asiaa muulla kuin tietämättömyydellä ja sillä, että sitä pidettiin yleisesti aivan normaalina.”
Luulen, etteivät he siihen kuitenkaan kykene.
Olisikohan tuossa alueellisia eroja tai sitten jossain uskonnollisissa piireissä on ollut hyväksyttävämpää?
Sitä mieltä, että lapsia pahoinpidellään nykypäivänäkin - se on vain lain pakottaman muuttanut muotoaan psyykkiseksi kiusaamiseksi. Esimerkiksi "pettymysten tuottaminen" ja "rajojen asettaminen" ovat laja käsite... kuulostaako tutulta?
Niin, olen siis sitä mieltä, että heidän selityksensä on validi: pahoinpitely oli laillista.
Se onko pahoinpitely hyvä vai huono asia, on kokonaan toinen juttu!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, että mitä pahaa tai ongelmallista "selkäsaunassa" on?? Jos lapsi ei tottele ja tekee tietoisesti jotain hyvin kiellettyä mistä on puhuttu useaan kertaan.
Tulen kiltistä perheestä mutta itsekin olen muutamia kertoja saanut remmiä. Ja täysin aiheesta! Ei lapsi siitä rikki mene mutta parhaassa tapauksessa oppii kallisarvoista nöyryyttä. Tarkoitan ikävuosia 4-9 v...
No kyllä se minusta on aika äärimmäistä, että täysikasvuinen ihminen roimii pikkulasta remmillä. Visioi nyt itse joku 90-kiloinen ja 185-senttinen karju mätkimässä leikki-ikäistä nahkavyöllä.
Pienet luunapsut ja pöllytykset voisivat sen sijaan olla ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tuossa alueellisia eroja tai sitten jossain uskonnollisissa piireissä on ollut hyväksyttävämpää?
Alueellisia eroja on varmaan ollut. Mehän elämme lännen ja idän vaikutuspiirissä. Venäjällä lapset saavat edelleen piiskaa. Risuja myydään jopa kaupoissa. Ruotsin apinoinnista taas tulee aivan toisenlaiset arvot.
Minun äitini on pyytänyt anteeksi, että hakkasi minua alle kouluikäistä kättä pidemmällä. Oli aika vaikeat pari vuotta, kun käsittelin muistoja, mutta nyt välimme ovat paremmat kuin koskaan.
Olen toki myös sanonut hänelle, että annan anteeksi. Asia helpotti häntä selvästi. Muisto oli painanut myös häntä.
Olen syntynyt 1970-luvun lopussa ja ”kurittaminen” osuu ajallisesti samoihin kriminalisoinnin kanssa.
He eivät tehneet mitään laitonta. Joissakin kulttuureissa saa jopa silpoa, kivittää... täysin laillisesti. Haluatko keskustella lakipykälistä, vai?
Eksytte aiheesta. Aihe on, onko ennen laillinen teko perusteltavissa, jos se ei enää ole laillinen.
Miten olette näin helposti johdateltavissa??
Koronapropaganda vissiin tehnyt tehtävänsä...
Helle. Se sumentaa ihmisten ahattelukykyä, niin että ketjun aihe unohtuu. On nimittäin havaittavissa muissakin ketjuissa. Aihe ei pysy kasassa.
Itsekin annoin luunappeja ja tukkapöllyä vieä 90-luvulla omalle esikoiselleni. Muut neljä ovat sitten kasvaneet ilman fyysistä kuritusta. En suostu tuntemaan siitä syyllisyyttä, koska olen itse kasvanut tukkapöllyillä (pienempänä myös piiskalla) ja on todella hankalaa ja aikaa vievää muuttaa tapoja, jotka on imenyt jo äidinmaidossa. En muistele pahalla omaakaan kuritustani. Koko ihmiskunta on kautta aikojen kasvattanut lapsensa fyysisellä kurituksella. Vain länsimaiden muutama viimeinen vuosikymmen on poikkeus. Kuritus ei siis voi olla objektiivisesti pahaa, se vaan mielletään sellaiseksi liberaalissa länsimaailmassa. Nykypäivänä oikeastaan kaikenlainen kasvatus aletaan mieltää pahaksi ja sen kyllä huomaa. Ja hassua kyllä ihmiset eivät ole muuttuneet onnellisemmiksi, vaan täysin heikoiksi ja herkiksi, jotka eivät enää kestä yhtään mitään. No tätähän ei enää kauaa kestä, länsimainen elämäntyyli tulee häviämään. Koska länkkärit eivät enää edes lisäänny ja heidän maansa täyttävät uudet kansanryhmät, jotka eivät suinkaan ole muuttamassa omia perinteisiä tapojaan...
En olisi missään tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisivat harrastaneet ja vielä puolustaneet väkivaltaista "kasvatusta".