Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette, jos vanhemmat selittää lapsuuden kurittamiset sillä, että se oli silloin ihan yleinen käytäntö (vaikka laki jo kielsi sen)?
18.07.2021 |
Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä ja muistelen, kurittamiset loppui ennen yläastetta eli siis vielä joskus 1997-98 olisi ollut. Itse en usko, että olisi ollut mikään yleinen käytäntö enää tuolloin. Vai oliko? Asia tuli puheeksi, kun jossain uutisessa mainittiin, että kurittaminen kiellettiin jo 80-luvulla ja kysyin, että miksi meillä tehtiin niin, niin vähättelevä vastaus oli, että se oli ihan yleinen käytäntö ja hyvä ihminenhän sinusta kasvoi. Kurittaminen siis tarkoitti meillä ihan vyöllä takapuolelle lyömistä eli aika ankara rangaistus kuitenkin.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua tässä on se, että lasta rangaistiin jostain "sääntöjen vastaisesta" teosta antamalla remmiä, joka oli sääntöjen eli lain vastaista.
Millaisen esimerkin tämä antaakaan lapselle? Sääntöjä pitää noudattaa, eiku...
Juuri niin. Minä en näin aikuisena edes muista niitä syitä ja tilanteita, jotka johtivat siihen, että minua lyötiin. Lyönnit vaan ovat jääneet mieleen. Eli, jos tarkoituksena on ollut muka jotenkin kasvattaa, niin ei ole mennyt "oppi" perille.
Meillä riitti jos kaatoi vesilasin vahingossa. Tuntuu, että remmiä tuli, jos lapsi oli jotenkin vaivaksi, tai leikki liian kovaäänisesti. Olisi kai pitänyt olla näkymätön lapsi, jonka olemassaoloa ei käytännössä edes huomaa.
Olen 90-lukulainen ja meillä remmiä käytettiin harvoin ja vain, jos teki jotain oikeasti vaarallista. Tiedän, että se oli väärin, mutta en silti osaa olla kovin katkera. Esimerkki: kymmenvuoitaana mökkirannassa oli jotain isoja styroxlevyjä laituria varten, jotka kantoi hyvin yhden pienen tytön. Oli kyllä kielletty leikkimästä niillä ja oli täysin selvä, että vesille laitetaan aina pelastusliivit. Minä kuitenkin lähdin seilaamaan sellaisella ja tietysti ilman liivejä ja tuuli veikin kauaksi missä oli aaltoja ja kaaduin sen levyn kanssa ja jouduin veteen. Osasin kyllä uida, eli en heti hukkunut ja isä kiiruhti veneellä hakemaan. Onnellinen loppu siis, mutta tämän jälkeen tuli kyllä remmiä niin, että pysyi pitkään mielessä.
Luulen, että itsekin pelästyit kyseistä tilannetta sen verran, että se olisi itsessään riittänyt opetukseksi. Oliko kurittamisesta siis oikeastaan mitään hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0
Vierailija kirjoitti:
Olen samaan aikaan syntynyt kuin aloittaja. Vanhempien kuritusväkivalta päättyi kohdallani ala-asteen lopussa. Toisen sisaruksen kanssa se oli kuitenkin rajumpaa ja kesti yläasteelle asti. Ihan täyttä paskaahan tuo oli.
Syynä lapsiin kohdistuvaan kuritusväkivaltaan oli ainoastaan vanhempien kyvyttömyys käsitellä kuormittuneisuuttaan ja vaikeita tunteitaan. Mitään kasvatuksellista puolta käytöksessä ei ollut. Lapsiin vain käytiin käsiksi jos vanhemmn päässä ns. napsahti, jos lasten touhut ärsyttivät. Jälkikäteen mitään ei suostuta myöntämäån, vaan kyse on kuulemma valemuistoista.
Toinen vanhemmista oli fyysisesti vähemmän väkivaltainen lapsia kohtaan (henkistä väkivaltaa oli silti fyysisen väkivallan lisäksi hänenkin taholtaan). Toisen vanhemman käytös ei silti ilmeisesti ollut hänelle mikään ongelma, vaikka hän lapsiin käsiksi käymistä joutui todistamaan.
Aikuisena en enää halua olla kummankaan vanhemmista kanssa tekemisissä.
Olisin voinut itse kirjoittaa nuo yllä olevat kommentit.
Olen syntynyt 70-luvun lopulla ja traumat nousevat pintaan vieläkin, vaikka olen jo yli nelikymppinen.
Lapsuuden kotonani ei kuritusväkivallalla ollut mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Sisarukseni ja minä ooimme vain väistelemään isäni kilahtamisia, joita tuli usein, ilman varoitusta ja ilman mitään ymmärrettävää syytä.
Väärä ilme, hymy, hymyilemättömyys, vääränlainen hengittäminen, ihan vain että oli paikalla saattoi aiheuttaa isässäni reaktion, ja silloin tuli nyrkistä, avokämmenestä, tai repi hiuksista tai vaatteista.
Olimme lapsina kyllä kilttejä, jos olisin voinut muuttua näkymättömäksi ja vain kadota tuulen mukana, olisin tehnyt niin.
Leikkeihin tai ihan viattomiin lasten kujeisiin ei ollut aikaa, mahdollisuutta tai ei edes voimia.
Pelkääminen, ennakoiminen, ainainen munan kuorilla käveleminen on uuvuttavaa.
Äitini ei meitä fyysisesti pahoinpidellyt, henkisesti kylläkin. Eikä äiti koskaan puuttunut isäni väkivaltaan millään tavalla.
Fyysinen väkivalta loppui kun perheen tyttäret tulivat teini-ikään, isäni sanoi suoraan, että ei saata meihin koskea, että ällötämme häntä. Psyykkinen väkivalta ottikin sitten ihan uudet kierrokset.
Suoraan sanottuna en tiedä miten selvisin siitä helvetistä hengissä.
Ja järjissäni.
En halua edes arvailla mikä sai vanhempani toimimaan kuten toimivat.
Enkä voi ymmärtää edes yhtä tukkapöllyä tai luunappia. Lapseen ei koskaan kajota väkivaltaisesti, ei koskaan.
Aku Ankkakin käytti mattopiiskaa.
Vierailija kirjoitti:
Aku Ankkakin käytti mattopiiskaa.
Ehkä tämä muokataan jatkossa nykylukijoille sopivampaan muotoon. Onhan esim. tupakka käännetty suomeksi purukumiksi (tarina, jossa Akun ja Touhon piti kerätä käytettyä "purukumeja" kadulta).
Omat lapset ovat syntyneet 80-luvun loppupuolella ja ei todella ollut tapana lapsia hakata, ei edes omassa lapsuudessani, tukasta on otettu kiinni, ei kuitenkaan riepoteltu. Muistelisin, että itsekin olen riehujan pysäyttänyt tukasta kiinni ottaen kun hermot on menneet. Huonouttani kasvattajana, en voi mitenkään puolustella. Pitääkin puhua lasten kanssa muistavatko tuollaista ja pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aku Ankkakin käytti mattopiiskaa.
Ehkä tämä muokataan jatkossa nykylukijoille sopivampaan muotoon. Onhan esim. tupakka käännetty suomeksi purukumiksi (tarina, jossa Akun ja Touhon piti kerätä käytettyä "purukumeja" kadulta).
Mattopiiskan päälle piirretään uusi kuva, jossa Aku sanoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua tässä on se, että lasta rangaistiin jostain "sääntöjen vastaisesta" teosta antamalla remmiä, joka oli sääntöjen eli lain vastaista.
Millaisen esimerkin tämä antaakaan lapselle? Sääntöjä pitää noudattaa, eiku...
Juuri niin. Minä en näin aikuisena edes muista niitä syitä ja tilanteita, jotka johtivat siihen, että minua lyötiin. Lyönnit vaan ovat jääneet mieleen. Eli, jos tarkoituksena on ollut muka jotenkin kasvattaa, niin ei ole mennyt "oppi" perille.
Meillä riitti jos kaatoi vesilasin vahingossa. Tuntuu, että remmiä tuli, jos lapsi oli jotenkin vaivaksi, tai leikki liian kovaäänisesti. Olisi kai pitänyt olla näkymätön lapsi, jonka olemassaoloa ei käytännössä edes huomaa.
Olen 90-lukulainen ja meillä remmiä käytettiin harvoin ja vain, jos teki jotain oikeasti vaarallista. Tiedän, että se oli väärin, mutta en silti osaa olla kovin katkera. Esimerkki: kymmenvuoitaana mökkirannassa oli jotain isoja styroxlevyjä laituria varten, jotka kantoi hyvin yhden pienen tytön. Oli kyllä kielletty leikkimästä niillä ja oli täysin selvä, että vesille laitetaan aina pelastusliivit. Minä kuitenkin lähdin seilaamaan sellaisella ja tietysti ilman liivejä ja tuuli veikin kauaksi missä oli aaltoja ja kaaduin sen levyn kanssa ja jouduin veteen. Osasin kyllä uida, eli en heti hukkunut ja isä kiiruhti veneellä hakemaan. Onnellinen loppu siis, mutta tämän jälkeen tuli kyllä remmiä niin, että pysyi pitkään mielessä.
Eikö tuossa nyt ollut tarpeeksi pelästystä ilman hakkaamistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua tässä on se, että lasta rangaistiin jostain "sääntöjen vastaisesta" teosta antamalla remmiä, joka oli sääntöjen eli lain vastaista.
Millaisen esimerkin tämä antaakaan lapselle? Sääntöjä pitää noudattaa, eiku...
Juuri niin. Minä en näin aikuisena edes muista niitä syitä ja tilanteita, jotka johtivat siihen, että minua lyötiin. Lyönnit vaan ovat jääneet mieleen. Eli, jos tarkoituksena on ollut muka jotenkin kasvattaa, niin ei ole mennyt "oppi" perille.
Meillä riitti jos kaatoi vesilasin vahingossa. Tuntuu, että remmiä tuli, jos lapsi oli jotenkin vaivaksi, tai leikki liian kovaäänisesti. Olisi kai pitänyt olla näkymätön lapsi, jonka olemassaoloa ei käytännössä edes huomaa.
Olen 90-lukulainen ja meillä remmiä käytettiin harvoin ja vain, jos teki jotain oikeasti vaarallista. Tiedän, että se oli väärin, mutta en silti osaa olla kovin katkera. Esimerkki: kymmenvuoitaana mökkirannassa oli jotain isoja styroxlevyjä laituria varten, jotka kantoi hyvin yhden pienen tytön. Oli kyllä kielletty leikkimästä niillä ja oli täysin selvä, että vesille laitetaan aina pelastusliivit. Minä kuitenkin lähdin seilaamaan sellaisella ja tietysti ilman liivejä ja tuuli veikin kauaksi missä oli aaltoja ja kaaduin sen levyn kanssa ja jouduin veteen. Osasin kyllä uida, eli en heti hukkunut ja isä kiiruhti veneellä hakemaan. Onnellinen loppu siis, mutta tämän jälkeen tuli kyllä remmiä niin, että pysyi pitkään mielessä.
Eikö tuossa nyt ollut tarpeeksi pelästystä ilman hakkaamistakin.
Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, niin olihan tuo selvä merkki siitä, että lapsesta välitettiin. IHan eri tilanne kuin se, että lasta vedetään turpaan, kun vanhemmilla sattuu olemaan huono päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tilastot osoittavat, että ne joita on kuritettu fyysisesti lapsena, sortuvat useammin rikollisuuden tielle aikuisena.
Tilastot tosin eivät taida erotella, millaisesta syystä kuritus on ollut. Esim. edellä itselleen hukkumisvaaran aiheuttaneen kuritus vs. hakattiin mielivaltaisesta, kun vanhemmat kännissä. Onko sama vaikutus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut yleistä. Jos vanhemman hermoissa on vikaa ja lyö, niin ei se liity mihinkään aikakauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntyny 93 ja siskoni 95 ja ollaan molemmat saatu sekä remmiä että tukkapöllyä. On suukin taidettu pestä saippualla. Ihan tavalliset korkeakoulutetut vanhemmat. Itsekin sain vasta teini-ikäisenä selville tuon olleen laitonta.
Ohhoh. Ei varmasti ole ollut yleistä enää 2000-luvulla. Mitä te sitten teitte, että remmiä tuli? Ja minkä ikäisinä vielä?
En muista ollenkaan niitä syitä, mistä remmiä tuli. On luultavasti loppunut ennen kouluikää. Myös miestäni -89 ja tämän veljeä -94 on kuritettu fyysisesti. Ystävistäni ei taas ketään, joten ei varmaan yleistä, mutta ei mitenkään harvinaistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ruumiillinen kuritus tuli laissa kielletyksi vuonna-84 Suomessa, säilyi se täysin luonnollisena osana kasvatusta valtaosassa perheitä vähintään vuosikymmenen vaihteeseen asti ja jopa pitkälle 90-luvullekin. Vasta ysärin loppupuolella yleinen mielipide alkoi paheksua piiskoja ja tukkapöllyjä siinä määrin, että 2000-luvulla ne ovat pitkälti joko poistuneet käytöstä tai vähintäänkin sitä tehdään salassa, eikä monikaan uskalla enää ääneen sanoa kannattavansa koivuniemenherraa tai vyöremmiä.
Mä en anna ikinä anteeksi. Välttelen vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sairas saa olla, että hakkaa lasta, eikä saa siitä edes omantunnon tuskia. Sanoi laki mitä tahansa.
Lapsen fyysinen kurittaminen tai fyysisellä kurittamisella uhkailu on laitonta, ja se on ollut sitä v. 1984 lähtien.
Asenteet alkoivat kyllä muuttua jo kauan ennen kuin kuritus kiellettiin laissa. 70-luvun kasvatusoppaissa nimenomaan suositeltiin muita kasvatusmenetelmiä kuin ruumiillista kuritusta. Toki monissa perheissä näistä ei tiedetty tai välitetty, mutta kyllä yleisesti asiantuntijoiden ja valveutuneiden vanhempien suhtautuminen oli kielteistä jo vuosia ennen kuin se muuttui virallisesti kielletyksi.