Sapattivuosi säästöillä..kokemuksia?
Olen ollut töissä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen. Näitä vuosia on leimannut jatkuva kiire, paineet ja vastuu - ja olen koko ajan kuvitellut/luullut/huijannut itseäni että "pian helpottaa" - kunhan kokemusta karttuu ja osaa ottaa iisimmin, tai että maailman taloustilanne muuttuu ja työt vähenee yms.
No, eipä ole käynyt näin, vaan oikeastaan toisin päin. Kiire ja vastuu vaan lisääntyy, ja oma into työtä kohtaan vaan laimenee koko ajan..
Lisäksi mulla on harrastus, joka on tosi tärkeä ja haluaisin kehittyä ja parantua siinä. Kyseessä taiteellinen harrastus, johon en ole tässä vaativan työn ohessa pystynyt panostamaan, vaan se on jäänyt välillä kokonaan.
Olenkin miettinyt, että millä tavalla pääsisin irti tästä oravanpyörästä.
Yksi vaihtoehto olisi, että vaan lopettaisin työt ja eläisin säästöillä jonkin aikaa - olen laskenut, että pärjäisin hyvin vuoden, jopa puolitoista. Ja tämän ajan panostaisin tähän harrastukseen, lepäämiseen ja itseni kehittämiseen.
Ja luottaisin siihen, että löydän taas töitä puolentoista vuoden päästä.
Huonona puolena se, että siihen palaa vuosien säästöt.
Toinen vaihtoehto olisi osa-aikaisuus. Mutta työn luonteesta johtuen, en usko että tämä onnistuisi kovin hyvin. Ts. vaikka työtunteja olisi vähemmän, niin vastuu ja paine ei katoa, enkä kokisi samalla tavalla olevani vapaa.
Kokemuksia kellään?
Kommentit (22)
Olen ollut nyt seitsemän vuotta sapattivapaalla. Tämä on ollut elämäni parasta aikaa. Suosittelen ehdottomasti jos vain on mahdollisuus.
Vanha aloitus, mutta ap:n ajatukset kuin omani. Minulla työvuosia takana parikymmentä, ikää 40+. Haluaisin keskittyä oikein kunnolla harrastukseeni, johon ei ole vuosiin ollut kuin ohimennen aikaa. Ehkä jopa vähän haaveilen, että siitä voisi joskus irrota hieman rahaa, mutta se ehdottomasti vaatisi kunnollista panostamista ja ajatuksella suunnittelua/tekemistä.
Kiva olisi kuulla lisää kokemuksia. Pelottaa vain kaikkien säästöjen nollaantuminen. Kiinnostaisi muuten sekin, että minkälaisella summalla olette sapattivuodesta selvinneet? Ja minkälaista kommenttia olette saaneet läheisiltä ja työkavereilta?
Olen ollut monta vuotta sapatilla, mutta ei tästä taida enää töihin päästä.
Vähän aikaa harrastukset kiinnosti, sitten ne jäi.
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki on usein hyvä vaihtoehto tähän.
Vierailija kirjoitti:
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki on usein hyvä vaihtoehto tähän.
En aio opiskella mitään, enkä halua käyttää aikaa mihinkään "muiden sanelemaan" tai muiden luomiin aikatauluihin, mitä opiskelukin sitten lopulta on, vaikka nykyään on hopsit ja muut. Opiskellessa olisin samalla tavalla (kuin töissä) määraaikoja ym. muiden asettamien sääntöjen sanelemana. En myöskään halua anella rahaa mistään ja olla minnekään tilivelvollinen. Haluan nimenomaan pitää taukoa kaikesta oravanpyörästä, vetäytyä pois kaikesta ja elää vuoden ihan itselleni ilman aikatauluja ja paneutua tärkeään harrastukseeni, jota kaipaan, ja joka on ollut aivan paitsiossa vuosikausia.
Paljonko säästöjä? Paljonko pakolliset menot? Minkä verran olet valmis nipistämään ns. ylimääräisistä ylellisyyksistä?
Hyvä idea, suosittelen. Ainoa mistä kannattaa varmistua on se, että työllistyminen sitten sapatin jälkeen olisi suht turvattu. Kannattaa siis jotenkin pitää kiinni verkostoistaan myös loman aikana.
Se on lopun alkua. Työkaverit alkaa heti kaivamaan maata jalkojesi alta.
23 työvuoden jälkeen sapattivuosi ilman mitään tuloja, omilla säästöillä.
Rahaa meni 13000e. Olen velaton, omakotitalo, yksi alaikäinen lapsi, naimisissa. Hyvin nuukasti elin mutta 50/50 osallistuin yhteisiin menoihin.
Aion jättää työelämän kokonaan, tiedän että pärjään säästöilläni.
Itse vietin 2 vuotta sapattia säästöilläni. Jälkikäteen harmittaa, että kaikki säästöt meni, eikä riittänytkään. Rahanmeno yllätti, koska aluksi rahaa riitti hyvin ja ei tullut kiinnitettyä huomiota kuluihin. Herätys tuli sitten, kun pankkikorttimaksu ei mennyt läpi kaupassa tyhjän tilin vuoksi. Jouduin lainaamaan äidiltäni, jotta selvisin viimeiset kuukaudet, ennenkuin pääsin taas töihin. Harmittaa myös se, että käytin sapatin aika tehottomasti, pitkälti netissä roikkuen.
Vierailija kirjoitti:
23 työvuoden jälkeen sapattivuosi ilman mitään tuloja, omilla säästöillä.
Rahaa meni 13000e. Olen velaton, omakotitalo, yksi alaikäinen lapsi, naimisissa. Hyvin nuukasti elin mutta 50/50 osallistuin yhteisiin menoihin.
Aion jättää työelämän kokonaan, tiedän että pärjään säästöilläni.
Mulla suunnilleen sama elämäntilanne (lapsia enemmän) ja jotain tuollaista summaa itsekin arvioin, että vuodessa menisi tai vuodessa riittäisi, ja säästöjäkin on sen verran että vielä jäisi puskuria yllättäviin menoihin. Elän jo nyt nuukasti ja mun ylellisyydet ei juurikaan mitään maksa (viittaus jonkun muun kommenttiin).
Hienoa kuulla, että olet uskaltanut heittäytyä, samaa rohkeutta toivon.
Vielä olisi kiva kuulla, miten puoliso ja perhe, lähipiiri ja työyhteisö on suhtautunut asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 työvuoden jälkeen sapattivuosi ilman mitään tuloja, omilla säästöillä.
Rahaa meni 13000e. Olen velaton, omakotitalo, yksi alaikäinen lapsi, naimisissa. Hyvin nuukasti elin mutta 50/50 osallistuin yhteisiin menoihin.
Aion jättää työelämän kokonaan, tiedän että pärjään säästöilläni.Mulla suunnilleen sama elämäntilanne (lapsia enemmän) ja jotain tuollaista summaa itsekin arvioin, että vuodessa menisi tai vuodessa riittäisi, ja säästöjäkin on sen verran että vielä jäisi puskuria yllättäviin menoihin. Elän jo nyt nuukasti ja mun ylellisyydet ei juurikaan mitään maksa (viittaus jonkun muun kommenttiin).
Hienoa kuulla, että olet uskaltanut heittäytyä, samaa rohkeutta toivon.
Vielä olisi kiva kuulla, miten puoliso ja perhe, lähipiiri ja työyhteisö on suhtautunut asiaan?
Esihenkilö myönsi virkavapaan ilman mitään vääntöä, lähinnä oli ilmoitusasia.
Puoliso ei sanonut juuta eikä jaata, oli kuitenkin tyytyväinen että maksoin edelleen puolet elämisen kustannuksista.
Lapsi oli tyytyväinen kun olin kotona aamuisin ja kun tuli koulusta.
Työyhteisö on niin hajanainen ettei ne tainneet kauheasti asiaa ajatella....
Suurimmat vaikutukset vuodella oli omaan itseen eikä ne suinkaan olleet positiivisia kaikki.
Olin vaan puoli vuotta vapaalla säästöillä, mutta oli sekin ihan hyvä levähdystauko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat vaikutukset vuodella oli omaan itseen eikä ne suinkaan olleet positiivisia kaikki.
No millaiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat vaikutukset vuodella oli omaan itseen eikä ne suinkaan olleet positiivisia kaikki.
No millaiset?
No se kun tajuaa miten suuren osan ajasta ja elämästä työ vie. Ja sitten kun työtä ei ole, mitä jää jäljelle? Onko elämässä muuta sisältöä? Parisuhteen kunto? Tulevaisuudensuunnitelmat? Kaikkea tuli mietittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus, mutta ap:n ajatukset kuin omani. Minulla työvuosia takana parikymmentä, ikää 40+. Haluaisin keskittyä oikein kunnolla harrastukseeni, johon ei ole vuosiin ollut kuin ohimennen aikaa. Ehkä jopa vähän haaveilen, että siitä voisi joskus irrota hieman rahaa, mutta se ehdottomasti vaatisi kunnollista panostamista ja ajatuksella suunnittelua/tekemistä.
Kiva olisi kuulla lisää kokemuksia. Pelottaa vain kaikkien säästöjen nollaantuminen. Kiinnostaisi muuten sekin, että minkälaisella summalla olette sapattivuodesta selvinneet? Ja minkälaista kommenttia olette saaneet läheisiltä ja työkavereilta?
Eikö tuolla työkokemuksella voi jäädä vuorotteluvapaalle?
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus, mutta ap:n ajatukset kuin omani. Minulla työvuosia takana parikymmentä, ikää 40+. Haluaisin keskittyä oikein kunnolla harrastukseeni, johon ei ole vuosiin ollut kuin ohimennen aikaa. Ehkä jopa vähän haaveilen, että siitä voisi joskus irrota hieman rahaa, mutta se ehdottomasti vaatisi kunnollista panostamista ja ajatuksella suunnittelua/tekemistä.
Kiva olisi kuulla lisää kokemuksia. Pelottaa vain kaikkien säästöjen nollaantuminen. Kiinnostaisi muuten sekin, että minkälaisella summalla olette sapattivuodesta selvinneet? Ja minkälaista kommenttia olette saaneet läheisiltä ja työkavereilta?
Minä en edes kertonut läheisille sen tarkemmin, että olin vapaalla. Vaihdoin työhommia talon sisällä vapaalta tullessani, joten vanhat työkaverit eivät kommentoineet mitään. Silloiselle pomolle olisin halunnut kertoa sisäisestä siirrosta, mutta hän kieltäytyi tapaamasta, kun oli jo kuullut asiasta henkilöstöosastolta. Tuli vaan, että kokouskutsu declined.
Hei,
Minä jäin jonkun aikaa sitten sapattivapaalle vähän samoista syistä kun sinäkin. Elämästäni katosi ilo jatkuvan kiireen ja kovien työpaineiden vuoksi. Lisäksi henkilökohtainen elämäntilannekin on ollut pitkän aikaa raskas joten priorisoin asiat uudelleen. Olen myös hankkiutunut eroon omistamistani asioista (talo myynnissä, harkitsen myös auton myyntiä), en taloudellisten seikkojen vuoksi vaan koska kaipaan keveyttä ja helppoutta elämääni.
Olen jo 40v ja tietysti huolettaa että pääsenkö enää töihin ja minkälaiseen työhön. Roikun löysästi edellisessä työpaikassa, olen sieltä virkavapaalla ja teen tuurauksia jos tarvii. Ei ole paljon tarvinnut.
Elämä on hyvää nyt. Huolia on tulevaisuudesta mutta toisaalta on ihanaa kun on aikaa eikä koko ajan väsytä. Yllättävän paljon kaipaan sosiaalisuutta koska työ ei enää täytä sitä tarvetta. Reissaan paljon ja on ihana nähdä uusia paikkoja.
Summa summarum, voi suositella mutta ei tämäkään pelkkää onnea ja autuutta ole. Ihmisen mieli ehkä on sellainen että sillä on tapana murehtia, aiheet vaan vaihtuu. Mutta minulle tämä on ollut tähän hetkeen oikeampi ratkaisu kun työssä jatkaminen. Niin ja vielä tuosta osa-aikatyöstä. Itsekin mietin sitäutta minulla oli tarve päästä vapaaksi kokonaan joten koin sen kuitenkin liian sitovana.