Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa minua, että uskallan ajaa autoa (koronatesti!) - kokemuksia ajokammosta?
13.07.2021 |
En ole ajanut autolla ainakaan vuoteen. Ajokammo iski hiljalleen siten, että autolla ajo väheni ja väheni, ja lopulta loppui kokonaan.
Minulla ei edes ole omaa autoa, mutta auto on kuitenkin käytännössä vapaasti käytössäni. Kahdeksaksi olisi lähdettävä koronatestiin, mies ei ole kotona.
Miten tsempata itsensä rattiin? Kokemuksia autoilukammosta ja sen ylittämisestä?
Kommentit (14)
Asenne ratkaisee. Hymy ja moilkaukset, eikä kukaan jaksa vihoitella törttöilyistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tulossa kirjoittamaan samaa kuin ensimmäinen vastaaja, mutta hän muotoili asian jo sen verran hyvin, etten viitsi alkaa toistaa mitään.
Ajattele niin, että tästä saat hyvän syyn "joutua" ratin taakse taas pitkästä aikaa, ja tällä saat mahdollisesti madallettua kynnystä ajaa taas joskus uudestaan.
Sinun tapaiset harvoin ajelevat aiheuttavat paljon kolareita.
Tulee äkkitilanne ja tottumaton tekee vääriä ajoliikkeitä.
Paljon ajavalla on rutiinia, osaa ennakoida.
Minä ajelen viikottain ihan huvikseen myös talvella, että tuntuma säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tulossa kirjoittamaan samaa kuin ensimmäinen vastaaja, mutta hän muotoili asian jo sen verran hyvin, etten viitsi alkaa toistaa mitään.
Ajattele niin, että tästä saat hyvän syyn "joutua" ratin taakse taas pitkästä aikaa, ja tällä saat mahdollisesti madallettua kynnystä ajaa taas joskus uudestaan.
Näin. Eli takaisin hevosen selkään. Ja ajokammo lähtee ajamalla. Eli tunge itsesi ohjauspyörän taakse aina kun mahdollista, ota ratti haltuun ja anna miehesi olla matkustajana.
Jos kauhean vaikeaa on, niin autokoulusta saa ajotunteja. Se voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun tapaiset harvoin ajelevat aiheuttavat paljon kolareita.
Tulee äkkitilanne ja tottumaton tekee vääriä ajoliikkeitä.
Paljon ajavalla on rutiinia, osaa ennakoida.
Minä ajelen viikottain ihan huvikseen myös talvella, että tuntuma säilyy.
Höpö höpö että vähän ajavat aiheuttavat paljon kolareita.
Ap ei ole onnettomuusriskiryhmäläinen, vaikka onkin epävarma. Hän on todennäköisesti varsin tarkka ja huolellinen kuski. Tarvitsee vain enemmän ja säännöllistä harjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhannesti kiitoksia kaikista vastauksista!
Matka on mielenkiintoinen.
Kerron, vaikka kukaan ei varsinaisesti kysynyt: kerran joudun ajamaan kolmion takaa ”normaalissa” risteyksessä isolle tielle (kahdeksankympin tie). Ennen sitä on yksi tasoliittymä, hyvin pieni. Menomatkalla ei ole muita kompastuskiviä, mutta tullessa pelottaa aivan järkyttävän paljon liittyminen kiihdytyskaistalta samaiselle kahdeksankympin tielle.
Muuten on vain pari liikennevaloristeystä, niissä ei mitään ihmeellistä.
Tuosta epävarmuudesta: pääsin aikoinaan inssin ensimmäisellä yrityksellä läpi, vaikkakin inssin sanoin ”harvoin olen nähnyt yhtä jäykkää ajamista”.
Olen siis alusta asti ollut tosiaankin tarkka ja turvalliseksi todettu kuski.
Nyt täytyykin lähteä. Toivokaa minulle turvallista matkaa! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun tapaiset harvoin ajelevat aiheuttavat paljon kolareita.
Tulee äkkitilanne ja tottumaton tekee vääriä ajoliikkeitä.
Paljon ajavalla on rutiinia, osaa ennakoida.
Minä ajelen viikottain ihan huvikseen myös talvella, että tuntuma säilyy.Höpö höpö että vähän ajavat aiheuttavat paljon kolareita.
Kyllä se on totta. Vähän ajavat käyttäytyvät liikenteessä arvaamattomilla tavoilla ja sellaiseen ei ole aina mahdollista varautua. Onneksi nyt on loma-aika ja liikennettä on vähemmän. Tuohon aikaan aamulla on yleensä runsaasti liikennettä ja kaikilla on kiire töihin. Ja vaikka harvoin ajava ei itse aja kolaria, hänen liikennekäyttäytymisensä heijastuu pitemmälle ja töppäys saattaa aiheuttaa kolarin kauempana.
Ja kyllä, liikenteessä pitää varoa kaikkea, mutta ei se aina niin helppoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhannesti kiitoksia kaikista vastauksista!
Matka on mielenkiintoinen.
Kerron, vaikka kukaan ei varsinaisesti kysynyt: kerran joudun ajamaan kolmion takaa ”normaalissa” risteyksessä isolle tielle (kahdeksankympin tie). Ennen sitä on yksi tasoliittymä, hyvin pieni. Menomatkalla ei ole muita kompastuskiviä, mutta tullessa pelottaa aivan järkyttävän paljon liittyminen kiihdytyskaistalta samaiselle kahdeksankympin tielle.
Muuten on vain pari liikennevaloristeystä, niissä ei mitään ihmeellistä.
Tuosta epävarmuudesta: pääsin aikoinaan inssin ensimmäisellä yrityksellä läpi, vaikkakin inssin sanoin ”harvoin olen nähnyt yhtä jäykkää ajamista”.
Olen siis alusta asti ollut tosiaankin tarkka ja turvalliseksi todettu kuski.
Nyt täytyykin lähteä. Toivokaa minulle turvallista matkaa! :)
Ap
Kiihdytyskaistalle vinkki, että paina reilusti sitä kaasua. Vaikka pelottaisi, niin kunhan saat vauhtisi mahdollisimman nopeasti nostettua, niin liittyminen on helpompaa. Hankalampi on lähes pysähdyksistä päästä sinne 80:n tielle kuin vaikka 75 - 80 km/h vauhdista. Sitä kun on helppo säätää hetkellisesti.
Hyvää reissua ja negatiivista testiä! Se eka pitkään kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti yli vuosi ennen kuin en enää ollut paskanjäykkänä ratissa. Ja vuoden aikana tuli ajettua tosi paljon.
Niin tylsää kuin se onkin, ajopelko lähtee vain ajamalla. Treenaa reitti teoriatasolla etukäteen. Onko joku hankala risteys tiedossa? Mieti ajolinjat jo valmiiksi. Etene niin hitaasti kuin tarve, joa vaikka eteen tulee tietyömaa.
Itseäni stressasi se, että pelkäsin takana tulevien jotenkim hermostuvan minuun. Kun lopulta sain tämän sanottua miehelle, hän katsoi aidon hämmästyneenä ja totesi, että jos takana tulevilla menee hermo, se on heidän päänsärkynsä.
Olet varmaan nähnyt aika paljon erilaista pöhköilyä liikenteessä, mutta unohtanut sen saman tien. Kukaan ei näe epävarmuuttasi. Lisäksi ainakin Hesassa annetaan tilaa myös tötöilijöille yleensä.
Mutta mieti siis reitti ja ongelmakohdat valmiiksi. Ja jos sitten yllättävää tulee eteen, hidas nopeus ei ole koskaan tappanut ketään. Otat sen ajan, minkä aivosi vaativat. Himotööttäilijöiden ongelma on täysin heidän omansa, ei sinun. Tsemppiä!