Mitä tekisit jos puoliso pettäisi ja jättäisi?

Mä varmaan yrittäisin välttää tappelun. En kyllä olisi exän kaverikaan, vaan hoitaisin vain asiallisesti ja kylmästi pakolliset jutut pois alta. Rajasin ihmisen ulos kaikista niistä asioista elämässäni, joista voisin. Lapsen asioissa vaan kommunikoisin.

Ositukset, asunnon myynnit ym. missä ei ois pakko olla läsnä, saisi juristi hoitaa.

Hommaisin asunnon työpaikan vierestä ja jatkaisin elämääni. Lapset jo täysi-ikäisiä ja asuvat omistamassani kerrostaloasunnossa.

Mua on petetty ja mut on jätetty avoliitossa. Onneksi ei ollut tuolloin lapsia ja asuttiin mun omistamassa kämpässä, josta mies vaan sitten muutti pois. Itkulla ja kavereiden tuella siitä selvittiin. Jos nykyinen tekisi saman, tulis isompi prosessi, koska ollaan naimisissa ja meillä on yhteiset lapset. Varmaan itku tulisi ja hetkellinen viha toista kohtaan, mutta uskon että selviäisin. Käytännön asioiden järjestelyyn menisi sen verran aikaa ja energiaa, ettei ehkä ehtisi niissä tunteissaan niin vellomaankaan. Yrittäisin lasten tähden ja nähden käyttäytyä ihmisiksi kuitenkin, eihän heillä ole kuin tuo yksi isä.

Koettu on. Ensin lamaannuin. Sitten tokenin, tapasin uuden miehen. Ex halusi takaisin, en ottanut.

Mies pettää aina.

Koettu.

Myin talomme, ostin ikioman kolmion ja elelen siellä onnellisempana kuin koskaan. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun olen vapaa.

Ekat 20 vuotta vanhempien määräiltävänä, siitä kimppaan ekan poikaystävän kanssa jne.

Kaikkeen sosiaalinen paine ihmisen pakottaakin, mutta hallelujaa, nyt olen vapaa.

N56

Levittelisin lettua kuten on tapana.

Itkisin vessassa

Tunteet erossa ovat ymmärrettäviä, vaikeita ja niitä voi käsitellä itse /muiden kanssa. Mutta että toisen pitäisi olla väkisin yhdessä, on outo ajatus, joka ei koskaan toimi. Se henkilö voi olla väärä – jonka huomaa myöhemmin. Oikea ihminen tuskin jättää sinua yhtäkkiä, vaihtaa lennosta tai tekee tempauksia. Miksi ei voi päästää erossa irti ja jälkikäteen katsoa tilannetta, ei roikkua toisessa väkisin joka pahentaa asiaa, toinen ei ainakaan palaa yhteen. Siinä vaan kärsii itse eniten, mitä kauemmin ja vaikeammin tekee sen homman. On muitakin ihmisiä olemassa, ja ehkä parempia ihailunkohteita. Ellei sitten tosiaan ollut se oikea, mutta miksi haluaisi mitään ikävää sille josta välittää.

Tein näin:

Itkin viikon putkeen ystävän luona. Ryhdistäydyin ja järjestelin asiat niin, että pystyin jatkamaan elämääni yksin. Nyt (3v tapahtuneesta) olen onnellisempi kuin koskaan elämässäni. 

Alkaisin etsimään itselleni asuntoa ja ainakin kysyisin että miksi teki niin kuin teki..

Aika kusipäistä olisi tehdä erosta varta vasten vaikea, kun lapsiakin mukana. 

En tiedä. Kyllä mä yhdessä vaiheessa sanoin miehelle, että yrittää edes pysyä ruodussa, kun mä en ole mikään helppo erottava. Mies oli samaa mieltä. ;)

Meillä on nyt lapset nuoria aikuisia, ettei tuota viikko-viikko systeemiä tulis. Sitäkin olisin ollut vastaan. Ei ole lapsen kannalta paras vaihtoehto. Sadismia lähinnä.

Mä luulen, että näillä ikälisillä voisi saada suht seesteisen eron aikaiseksi. Ihan vaan keskustelemallakin, ettei tarvis ketään loukata pettämiskuvioilla.

Vierailija kirjoitti:

Aika kusipäistä olisi tehdä erosta varta vasten vaikea, kun lapsiakin mukana. 

'

Pettäjä jättäkööt temppunsa tekemättä.

Kylmän viileästi lusikat jakoon ja jatkaisin elämääni, lasten takia yrittäisin hoitaa asiat mahdollisimman siististi.

Sen verran pikkumainen ja kostonhimoinen kuitenkin olen, että käyttäisin myös ihan liikaa aikaa sen pohtimiseen, miten saisin - lapsiin vaikuttamatta - exän katumaan tekojaan ja kärsimään sitä kautta mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kusipäistä olisi tehdä erosta varta vasten vaikea, kun lapsiakin mukana. 

'

Pettäjä jättäkööt temppunsa tekemättä.

Ei kaatunutta maitoa enää takaisin mukiin saa. Ja lapsia on turha rankaista isänsä/äitinsä tekojen takia. 

Sen saman, minkä tein jo pari vuotta sitten kun olimme muista syistä eron partaalla: hankkisin itselleni vuokra-asunnon, mihin muuttaisin miettimään, että minne asetun pysyvämmin asumaan. Sillä kertaa en ehtinyt allekirjoittaa vuokrasopimusta kun teimme sovinnon, mutta jos olisin tullut petetyksi niin sitten en enää palaisi yrittämään uudestaan.

Meitä ei yhdistä omaisuus, velat eikä lapset, joten eroaminen olisi käytännössä hyvin helppo prosessi. Henkisesti tietysti asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kusipäistä olisi tehdä erosta varta vasten vaikea, kun lapsiakin mukana. 

'

Pettäjä jättäkööt temppunsa tekemättä.

Ei kaatunutta maitoa enää takaisin mukiin saa. Ja lapsia on turha rankaista isänsä/äitinsä tekojen takia. 

Sitähän se pettäjä voi miettiä, että mikä moka tulikaan tehtyä. Kyllä kaikki on ja vain ainoastaan pettäjän syytä. Ei asiaa saa taputeltua miksikään muuksi. Pettäjä jo rankaisi lapsia, kun meni rikkomaan perheen.

No en tiedä miten henkisesti ottaisi, koettu on kerran nuorena, nykyisestä eroaminen ei olisi sama.

Koti myyntiin, miehen kamat pois kakkosasunnolta ja uutta asuntoa etsimään... Lapsi on jo teini, hoitaisi itse yhteydenpidon, koittaisin varmaan saada sen asumaan isänsä kanssa...ihan kiusan vuoksi. Taloudellisesti ei tee tiukkaakaan.

Antaisin mennä. En perään itkisi. Lapset aikuisia. Olen tullut siihen tulokseen, että rahaa jäisi enemmän säästöönkin. Seksipalvelut voin ostaa ammattilaiselta.