Mä en jaksa enää
Yritän jutella jotain mun vanhemmille ja ikinä ei tule normaalia keskustelua. Kun niin pienestä asiasta tulee sanomista ja vääntöä. Kyllä mua masentaa.
Verrattuna mun veljeen joka onnistuu kaikessa ja on koko suvun timantti ja pääpalkinto korokkeella.
Mä olen niin musta lammas ku olla voi.
Varmaan ne karkottais mut kauas johonkin häpeä keskukseen.
Kommentit (16)
Hitto miks oon vieläki tääl ku kaikki vaa häpee mua.
Pitäs sulkeutuu johonki mökkiin yksin
Vierailija kirjoitti:
Hitto miks oon vieläki tääl ku kaikki vaa häpee mua.
Pitäs sulkeutuu johonki mökkiin yksin
Höspis.
Ei aikuisen ihmisen ole mikään pakko olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Valintoja 🤷♀️
Ihan sama ei musta kukaa tykkää aina on haukuttu ja alistettu niin prkleen paljo et ei enää pää kestä.
Raja tulee vastaan ja näkyy omassa vireystilassa jota ei ole. Olen pelkkä olematon luuseri.
Joskus aikanaan: Aloin sanoa, etten tykkää kun mulle puhutaan noin, koska siitä tulee paha mieli. Alkuun sillä ei ollut vaikutusta. Kiskoin kengät jalkaan, moikkasin normaalisti ja lähdin. Jos se ei toimi vähitellen, viilentää välejä eikä näytä naamaansa vähään aikaan.
Edellyttää tietysti, että on oma asunto, jos ei ole niin yritä saada.
Joskus ihmiset ei vaan tajua helpommalla.
Mitä jos vaan kuuntelisit, etkä kommentoisi sanomisia? Vedä syvään henkeä ja vaihda puheenaihetta, älä missään tapauksessa kerro yksityisistä asioistasi heille. Pidä ne omana tietonasi.
Olen kuitenkin häpeäksi vaan. Se on iskostunut hyvin mun päähän. Koska joka kerta kun menen mukaan vaikka serkun synttäreille yms ei kukaan edes tervehdi mua. Ja mulle puhutaan kuin jollekin idiootille.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuitenkin häpeäksi vaan. Se on iskostunut hyvin mun päähän. Koska joka kerta kun menen mukaan vaikka serkun synttäreille yms ei kukaan edes tervehdi mua. Ja mulle puhutaan kuin jollekin idiootille.
Mitä suotta häpeät, ei tässä elämässä kaikkien tarvi olla mitään "menestyjiä", hyvä sydän on paljon parempi ominaisuus.
Kun ei ketään kiinnosta mun olemassaolo on sitten täydellinen yksinäisyys vaihtoehto. Ikinä ei edes lapsena puututtu siihen kun olin jatkuvasti ilman kavereita joka jatkuu aikuisiälläkin. Kyllä musta joku vika on tai totaalisen väärä asuinpaikka.
Ainoa kenen kanssa puhun on mun pappa yli 80v . Ei ketään oman ikäistä. Olen niin masentunut ja ahdistunut etten edes voi alkaa korjaamaan tilannetta.
Jos kukaan ei välitä sanomisistasi tai tekemisistäsi, niin sultahan on kaikki paineet pois. Voit tehdä ja sanoa ihan mitä haluat. Kukaan ei välitä. Lakkaa sinäkin välittämästä muista. Toimii.
Mun psykiatri ihmetteli miten niin vähän on kontakteja. Niin mistäs den tietää. Määrättiin ahdistuslääke mutta ei se auta. Tää ongelma on ihan hirveä.
Enkä tiedä millä ihmeellä olen elänyt tänne asti.
Täysin ulkopuolisena. Kyllä mun päässä joku vika on.
Joku olis jo vaihtanut maisemaa jos ei oikeasti hyväksytä porukkaan. Hulluhan mä olen.
Eikä täysin hiljaisuudesta tarvi kärsiä sillä mun lääkäri sentään kerran viikossa ainakin kuuntelee.
:)
Tuskin sinussa mitään vikaa on, näet vaan itse asiat ympärilläsi ehkä hieman väärässä valossa.
Tuttu tunne. Itse kuuntelen nykyään - en kerro itsestäni mitään.