Mä olen pettymys vanhemmilleni

Mä olen myös, vaikka olen korkeasti koulutettu ja työelämässä hyvin menestynyt. Mun ongelma on, etten täyttänyt naisen tärkeintä tehtävää mennä naimisiin ja tehdä lapsia. 1945 syntyneen äitini mielestä kaikki muut saavutukset on täyttä roskaa sen rinnalla, koska naisen arvo tulee miehen ja lasten kautta.

Eivät siis ilmoita yleensä tulostaan edes vaan pöllähtävät vaan paikalle.

Ap

Et sinä elä vanhempiesi puolesta. Se riittää, että olet itse tyytyväinen elämääsi.

Oma isänikin on katkera, kun se ainoa lapsenlapsi (veljen tytär) on sekopää ja minulta ei niitä lapsenlapsia ole saanut, eikä enää saakaan, kun ikää on liikaa sekä itsellä että vaimolla. Siinähän on katkera.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös, vaikka olen korkeasti koulutettu ja työelämässä hyvin menestynyt. Mun ongelma on, etten täyttänyt naisen tärkeintä tehtävää mennä naimisiin ja tehdä lapsia. 1945 syntyneen äitini mielestä kaikki muut saavutukset on täyttä roskaa sen rinnalla, koska naisen arvo tulee miehen ja lasten kautta.

Se on jännä miten edelleen yli 40 vuotiaana tulee tuollaisesta surulliseksi. Ja sitten toinen sisarus on se täydellinen vastakohta itselle. Mun äitini oli työnarkomaani, piti saada venettä, uutta autoa jne ja oma yritys. Jäin pienenä sen jalkoihin ja olin aina ilkeä hänelle. Ei siis nyt myönnä sitä mutta muistan kuinka sanoi että toivoo minulle samanlaista mitä itse joutunut kokemaan. Olin siis alle 10 ja ikävöin äitiä ja olin hänelle vain riesa töiden jälkeen.

Isäni on aina myötäillyt äitiäni kaikessa, ei omaa mielipidettä ollenkaan..

Ap

Ap