Miehet, jotka tekevät lapset naisen kanssa, mutta joille avioliitto liian suuri sitoutuminen
Olen törmännyt tähän ilmiöön lähipiirissä muutamia kertoja elämäni aikana. Muutetaan yhteen ja tehdään lapsi, tai lapsia, mutta sitten avioliitto onkin miehelle liian ”vakava” tai ”suuri sitoutuminen”. Tuli taas mieleen, kun Arman ja uusi naisystävänsä kertovat vauva arjestaan Seiskassa. Avioliittoaikeista kysyttäessä Arman vastaa, ettei siihen pidä suhtautua kevyesti tms. Mutta vauvan voi tehdä? Ehkä en vaan tajua logiikkaa, koska mielestäni lapsi tai useampi on valtavan paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto. Aina voi ottaa eron, mutta ne yhteiset lapset on ja pysyy ja heidän elämänsä vaikuttavat tulevien sukupolvienkin elämään.
Jos joku haluaa avata tätä logiikkaa, niin kertokaa ihmeessä miksi miehet näin ajattelee?
Kommentit (122)
entisaikoinahan noin huolimaton nainen olisi sysätty kirkon vastuulle tai kadulle elätettäväksi kun availee jalkojaan milloin kenellekin ja tuottaa lisää elättejä.
mene ensin alttarille ja sitten mieti sitä lastentekoa eikä toisinpäin. myös juridisista syistä.
Aviomieheni on toiminut noin yhdessä aikaisemmassa suhteessaan. En ymmärrä hänen logiikkaansa, mutta hän on ollut nuorempana aika itsekäs ja epäkypsä. En tekisi lapsia hänen kanssaan edelleenkään.
Ei kai kukaan sinua pakottanut aviottomana lastenhankintaan? Itsehän sinä annoit tilanteen tapahtua.
Olemme olleet yhdessä 19 vuotta, menimme yhteen 19 vuotiaina. Yksi lapsi on, mutta en ole suostunut naimisiin vaikka mies on kysynyt. Siis minä, nainen en ole suostunut.
Mitäs sitten.
Täysin samaa mieltä.
Minun nykyinen aviomieheni teki lapset naisen kanssa, mutta ei koskaan kosinut. Olen samaa ihmetellyt ja hän osasi vain vastata, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, mutta naista vastaan oli.
Täysin käsittämätöntä.
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaatinut mieheltä sitä avioliittoa ENNEN lasten tekoa? Näin tehtiin entisaikoinakin. Eikö riitä kantti?
Ei ole omia lapsia. Ihan vaan ulkopuolelta ihmettelen. Lisään myös, etten tiedä Armanin suhteesta muuta kuin mitä ovat Seiska-lehteen kertoneet. Tuli vaan tuosta kommentista mieleen parinkin tuttavan tilanteet. Lapsia useampi muttei mies halua sitoutua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Pitää edellyttää mieheltä avioliittoa ennen lasten hankkimista jos sitä haluaa. Etsiköön mies samanhenkisen naisen, osa ei halua avioliittoa. Arman ja hänen naisystävänsä ovat molemmat toisella kierroksella, ehkä eivät pidä avioliittoa tarpeellisena.
Jos joku nainen haluaa tehdä vauvan mutta ei halua miestä elämäänsä niin täällä minä olen valmiina auttamaan. Referenssinä omat lapset joista on tullut oikein kauneita (tyttö) ja komeita (kaksi poikaa), ovat fiksuja ja pärjäävät elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaatinut mieheltä sitä avioliittoa ENNEN lasten tekoa? Näin tehtiin entisaikoinakin. Eikö riitä kantti?
Lapsen tekoon vaaditaan kaksi. Miksi miehelle on OK, että niitä lapsia tehdään ja vaan tupsahtelee, asutaankin yhdessä perheenä, mutta avioliitto on liian suuri sitoutuminen? Siitä aloituksessa on kyse. Miksi mies ei vaadi avioliittoa ihan turvatakseen jälkikasvunsa aseman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
Hupaisaa. Avioliitosta pääsee haluttaessa eroon, lapsista ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
18 vuotta ei riitä, jos toinen käyttää henkistä väkivaltaa tai arvostelee kaikkea, mitä teet. Minun kuopukseni on nyt 19 ja vieläkin kuulen, miten olen pilannut laateni elämän.
Arman on kylläkin kolmannella kierroksella......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
Ja miten asiaa auttaisi, jos olisi mennyt naimisiin ja sitten eronnut? Ei lapset tule täysi-ikäisiksi yhtään sen nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Arman on kylläkin kolmannella kierroksella......
liittyen tähän : Arman ja hänen naisystävänsä ovat molemmat toisella kierroksella, ehkä eivät pidä avioliittoa tarpeellisena.
Samaa olen ihmetellyt! Lapset ovat minunkin mielestä paljon suurempi sitoumus kuin naimisiinmeno, mutta lähipiirissäkin on näitä, että lapsia tehdään huoletta lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, usean kumppanin kanssa, mutta naimisiinmenoa kammotaan. En ymmärrä.
Mikset vaatinut mieheltä sitä avioliittoa ENNEN lasten tekoa? Näin tehtiin entisaikoinakin. Eikö riitä kantti?