Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehet, jotka tekevät lapset naisen kanssa, mutta joille avioliitto liian suuri sitoutuminen
07.07.2021 |
Olen törmännyt tähän ilmiöön lähipiirissä muutamia kertoja elämäni aikana. Muutetaan yhteen ja tehdään lapsi, tai lapsia, mutta sitten avioliitto onkin miehelle liian ”vakava” tai ”suuri sitoutuminen”. Tuli taas mieleen, kun Arman ja uusi naisystävänsä kertovat vauva arjestaan Seiskassa. Avioliittoaikeista kysyttäessä Arman vastaa, ettei siihen pidä suhtautua kevyesti tms. Mutta vauvan voi tehdä? Ehkä en vaan tajua logiikkaa, koska mielestäni lapsi tai useampi on valtavan paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto. Aina voi ottaa eron, mutta ne yhteiset lapset on ja pysyy ja heidän elämänsä vaikuttavat tulevien sukupolvienkin elämään.
Jos joku haluaa avata tätä logiikkaa, niin kertokaa ihmeessä miksi miehet näin ajattelee?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
Ja miten asiaa auttaisi, jos olisi mennyt naimisiin ja sitten eronnut? Ei lapset tule täysi-ikäisiksi yhtään sen nopeammin.
Joo, ei auttaisikaan, mutta olisi ihan hyvä ennen lasten tekoa kysyä itseltään, onko tämä ihminen, jonka kanssa voisi mennä naimisiin? Voi olla, ettei kuitenkaan mene, mutta se tieto olisi valaiseva, VOISIKO mennä? Jos ei, niin älä tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nainen haluaa tehdä vauvan mutta ei halua miestä elämäänsä niin täällä minä olen valmiina auttamaan. Referenssinä omat lapset joista on tullut oikein kauneita (tyttö) ja komeita (kaksi poikaa), ovat fiksuja ja pärjäävät elämässä.
Laita tuo ilmoitus Tinderiin, saat päivässä satoja yhteydenottoja. Varsinkin jos laitat ikähaarukaksi 30-40 v.
T. Entinen epätoivoisesti vauvakuumeillut, joka turvautui sitten hedelmöityshoitoihin
Niin. Miehille ei kai ole vieläkään ongelmaa jättää lapsia taakseen. Biologia varmistaa, että siemeniä halutaan jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa. Avioliitosta pääsee haluttaessa eroon, lapsista ei ikinä.
Niinpä. Ei sitä muutaman vuosikymmenen päästä kukaan edes muista kuka on ollut kenenkin kanssa naimisissa. Mutta lapset on ja pysyy.
En ymmärrä miksi naiset haluavat niin kovasti naimisiin ja kuitenkin he sitten yleensä vaativat eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten edustaja kirjoitti:
Tosiasia on että ei miehet ”tee lapsia” , niinkuin se olisi joku suuri etukäteen suunniteltava ja pohdittava projekti. Miehet panee ja jos tulee lapsi niin sitten tulee. Ei siinä sen kummempaa hanketta ole. Ymmärrän kyllä että naisille se on eri asia, mutta älkää luulko että miehet ajattelevat samalla tavalla.
Aika iso sitoumus miehelle se lapsi, ihan jo vähintään elatusmaksujen perusteella. Tuollaiset miehet tarvitsisivat holhoojan.
Vierailija kirjoitti:
entisaikoinahan noin huolimaton nainen olisi sysätty kirkon vastuulle tai kadulle elätettäväksi kun availee jalkojaan milloin kenellekin ja tuottaa lisää elättejä.
mene ensin alttarille ja sitten mieti sitä lastentekoa eikä toisinpäin. myös juridisista syistä.
Niin, miehillähän ei ole koskaan vastuuta mistään, ei edes omista lapsistaan. Ne ja muutenkin kaiken elämässä voi sysätä naisen vastuulle, elätyttää kåenpoikansa naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 19 vuotta, menimme yhteen 19 vuotiaina. Yksi lapsi on, mutta en ole suostunut naimisiin vaikka mies on kysynyt. Siis minä, nainen en ole suostunut.
Mitäs sitten.
Olet persiäinen miestäsi kohtaan. Toki on omaakin syytään, että suostui lapseen kanssasi ennen avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
Ja miten asiaa auttaisi, jos olisi mennyt naimisiin ja sitten eronnut? Ei lapset tule täysi-ikäisiksi yhtään sen nopeammin.
Joo, ei auttaisikaan, mutta olisi ihan hyvä ennen lasten tekoa kysyä itseltään, onko tämä ihminen, jonka kanssa voisi mennä naimisiin? Voi olla, ettei kuitenkaan mene, mutta se tieto olisi valaiseva, VOISIKO mennä? Jos ei, niin älä tee lapsia.
Miksi lapset pitäisi tehdä vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa uskoisi voivansa olevan yhdessä vielä silloinkin, kun lapset ovat jo kuuskymppisiä? Sitäpaitsi ihmiset muuttuvat iän myötä. Ei kukaan säily sellaisena kuin oli suhteen alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
entisaikoinahan noin huolimaton nainen olisi sysätty kirkon vastuulle tai kadulle elätettäväksi kun availee jalkojaan milloin kenellekin ja tuottaa lisää elättejä.
mene ensin alttarille ja sitten mieti sitä lastentekoa eikä toisinpäin. myös juridisista syistä.
Mutta mies ei ole edesvastuuton ja holhottava, kun tekee lapsia milloin minnekin ja jättää oman onnensa nojaan? No, Kela elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä syyllistetään naisia? Nyt oli kysymys miesten käytöksestä.
Muistan kun mä olin menossa naimisiin mieheni kanssa, niin bestikseni (nainen) silloin ihmetteli, että miten uskallan tehdä noin suuren uhrauksen yhden ihmisen takia. Mitä?! Sä lupaudut olemaan tuon yhden ihmisen kanssa koko - KOKO - loppu elämäs. Kyllähän sitä pitää ajatella itseään ja vaihtaa, jos siltä tuntuu.
Hänellä oli siinä vaiheessa kaksi lasta ja loputon talolaina. Esikoinen teki tuloaan jo ekana vuonna jne. Se talolainakin tuntui sitovammalta kuin avioliitto. He ovat nyt eronneet ja kolmatta miestä kierroksessa ja yhä tappelee lasten isän kanssa lasten jutuista yms. Niin ja siitä talosta, kun sitä pitää rempata ja yhteinen ongelmahan se on, kun ne lapset jne. Aivan järjetön härdelli ja samalla vielä sidoksissa lastensa isään.
Mä menin mieheni kanssa naimisiin, kun oltiin neljä vuotta ehditty olla. Nyt ollaan oltu naimisissa 22 vuotta. Lapset tulivat vuosien -00 ja -03 kohdalla. Ei riitoja, lainatkin maksettu ajat sitten pois. Ei ollenkaan huono valinta loppuelämäni suhteeksi.
Tuosta se kaveri usein vielä sanoo, että eikö mua oikeasti kiinnosta ulkopuoliset suhteet. Yhden miehen kanssa meinaan vaan olla. Eikö muka kyllästytä? Ei, meillä on yhdessä hauskaa yhä ja yhteisiä juttuja on paljon, lisäksi tuntuu, että seksi vaan paranee, kun ikää tulee lisää.
Kaveri ei vaan pysty näkemään asiaa noin, että ihmiset voivat saada kaikkea ihanaa myös yhden ja saman kumppanin kanssa. En mä tarvitse mitään ekojen treffien ja tutustumisen aikana tulevaa säpinää ja epävarmuutta. Kiva käpertyä tuttuun kainaloon juttelemaan tämän hetken juttuja ja fiilareita.
Olisko se sitten joku sitoutumisongelma toiseen ihmiseen`? Avoeron jälkeen hän on seurustellut useamman vuodenkin, muttei ole muuttanut kenenkään kanssa yhteen. Lapset ovat isällään ja piipahtelevat äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten edustaja kirjoitti:
Tosiasia on että ei miehet ”tee lapsia” , niinkuin se olisi joku suuri etukäteen suunniteltava ja pohdittava projekti. Miehet panee ja jos tulee lapsi niin sitten tulee. Ei siinä sen kummempaa hanketta ole. Ymmärrän kyllä että naisille se on eri asia, mutta älkää luulko että miehet ajattelevat samalla tavalla.
Äläkä sinä luule, että kaikki miehet ajattelisiva kanssasi samalla tavoin. Moni tai ainakin osa miehistä haluaisi oikein mielellään lapsia Sen yhden ja erityisen kanssa. - Ja ainakin osa miehistä haluais niitä eriyisesti naisen kanssa, jonka voi tietää varmaksi, tai ainakin suurella todennäköisyydellä olevan sama, jonka kanssa lapsi on saatettu yhdessä alulle ja jonka kanssa saattaisi olla ja elää ja vastaisuudessakin yhdessä lapsen rinnalla
No mitä tuossa nyt on. Haluaa lapsen, mutta ei halua taloudellisesti sitoutua siihen kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
Ja miten asiaa auttaisi, jos olisi mennyt naimisiin ja sitten eronnut? Ei lapset tule täysi-ikäisiksi yhtään sen nopeammin.
Joo, ei auttaisikaan, mutta olisi ihan hyvä ennen lasten tekoa kysyä itseltään, onko tämä ihminen, jonka kanssa voisi mennä naimisiin? Voi olla, ettei kuitenkaan mene, mutta se tieto olisi valaiseva, VOISIKO mennä? Jos ei, niin älä tee lapsia.
Miksi lapset pitäisi tehdä vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa uskoisi voivansa olevan yhdessä vielä silloinkin, kun lapset ovat jo kuuskymppisiä? Sitäpaitsi ihmiset muuttuvat iän myötä. Ei kukaan säily sellaisena kuin oli suhteen alussa.
Esim. Sen takia on hyvä miettiä, ettei joudu minun kaltaiseen tilanteeseen, että exä käyttää henkistä väkivaltaa vielä tänäänkin, kun lapset ovat jo 22 ja 19.
Jos olisin itse tuota miettinyt, olisi elämäni viimeisten vuosikymmenen aikana ollut reilusti helpompaa. Moni murhe, oikeustaistelu, rikosilmoitus Ja riita olisi mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi lapset sitten pitäisi tehdä vain avioliitossa?
Eihän tässä ketjussa siitä ole kyse, vaan siitä, kumpi on isompi sitoumus.
naisellako ei ole vastuuta tai sananvaltaa siinä lapsenteossa?
ollaan taas niin uhriraukkaparkaa?
Alue: Aihe vapaa
Tosiasia on että ei miehet ”tee lapsia” , niinkuin se olisi joku suuri etukäteen suunniteltava ja pohdittava projekti. Miehet panee ja jos tulee lapsi niin sitten tulee. Ei siinä sen kummempaa hanketta ole. Ymmärrän kyllä että naisille se on eri asia, mutta älkää luulko että miehet ajattelevat samalla tavalla.