Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nauratteko tai tuomitsetteko sisäisesti koskaan vastaantulevia vieraita ihmisiä?
04.07.2021 |
Mietin tätä, sillä osittain tiedostan, että kuvittelen harhaisesti ihmisten pilkkaavan minua, mutta pelkään että siinä on sittenkin ripaus totuutta.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä. Tuomitsen ihmiset ainoastaan jos kohtelevat rumasti muita. Juoruilu, tai muu asiattomuus tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuomitse enkä naura. Aika lailla kuljen omissa ajatuksissani ja keskityn omiin asioihini enkä tarkkaile muita. Välillä teen huomioita.
Ainoa mistä tuomitsen on huono käytös.
Muuten tuntemattomat vastaantulijat eivät naurata eivätkä vihastuta.
Miksi kukaan jaksaisi käyttää energiaansa naureskelemalla muille salaa? Itsellä ei tulisi mieleenkään tuomita/nauraa ihmisille ketä en tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä itseäni huvitan sisäisesti nauramalla.
En tietenkään naureskele enkä sano mitään. Sisäisesti voin kyllä tuomita esim. kännissä itsensä nolaavat, tupakoijat tai muuten käytöksellään tyhmyytensä esiin tuovat. Ja joskus käy sääliksi jotakuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eijärkipäätäpakota kirjoitti:
Miksi kukaan jaksaisi käyttää energiaansa naureskelemalla muille salaa? Itsellä ei tulisi mieleenkään tuomita/nauraa ihmisille ketä en tunne.
Ei se mitään voimia vie, päinvastoin. Ja sehän on ihan ok ettei tule edes mieleesi.
Vain jos näen televisiossa, etenkin urheilua katsoessani, ja silloinkin siihen on oltava hyvä syy. Maine merkitsee tuolloin eniten. Mutta en koskaan kasvotusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. On parempaakin tekemistä ja kaikilla ihmisillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat, kunhan muille eivät tee pahaa.
Kertoo myös paljon ihmisestä itsestään,joka tuntemattomille nauraa/tuomitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kylläkään naura mutta arvostelen jatkuvasti.
Joskus huvitti nenärengas töyhtöhyypät.
Hyvin harvoin ulkonäön takia, jos sitä meinaat. Sitten saa olla jo aika outo ilmestys. Sisäisesti tuomitsen kyllä roskaajia, vanhempia jotka puhuvat rumasti lapsilleen, etuilijoita, räkijöitä jne.
Valikoin aina, ketä haluaisin panna. Joskus käy niin, että näen naisen vain takaapäin tai kaukaa. Sitten mietin, että panisinko? No, ok. panisin sitten. Kun pääsen lähelle, niin nainen ei olekaan haluttavan näköinen. Silloin soimaan itseäni, että koska kerran lupasit panna, niin sitten on pakko panna. Pahinta on, jos erehdyn sukupuolesta. Silloin on "pakko" panna miestä. Vastenmielistä, mutta lupaus on lupaus. Tässä tilanteessa yritän kiireesti löytää jonkin "jälkiruoan", jota voisi sitten panna tämän epätoivotun jälkeen. Kuvittelen mielessäni, että tämä "jälkiruoka" auttaa minua kestämään sen epämieluisan panon.
t. mies
Hampuusin näköisille naureskelen, Kallion hippityylisille myös, tupakoivia vanhempia lastensa kanssa paheksun, läskit herättävät lievää ällötystä. Nykyisin myös maskittomat tyypit herättävät halveksuntaa, etenkin jos ovat white trash -henkistä joukkoa.
En tuomitse ulkonäön perusteella. Työni vuoksi saatan huomata esim. psyykkisestä sairautta sairastavan kaupan asiakkaana. Ainoa asia mikä mieleeni tulee, on tsemppaus (Hieno homma, olet siinä voinnissa, että olet päässyt kauppaan).
Sen sijaan, jos huomaan jonkun käyttäytyvän kuspäisesti (ylimielisesti, halveksivasti, ilkeästi ym.) tuomitsen. En voi sietää tuollaista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Useinkin, mutten sitä tietenkään niille näytä. Mitä se haittaa mitä muut päänsä sisällä miettii? Et sinäkään varmaan pidä kaikkien ulkonäöstä.