Joskus toivon todella, että olisin ollut m/s Estonialla ja uponnut sen mukana!

Miksi olisit halunnut tuskaisen, ahdistavan ja pelonsekaisen kuoleman laivassa mikä uppoaa mutta ei pääse pakoon?

Samat ajatukset.

Eiköhän sitä ole itselle helpompia ja nopeampiakin tapoja kuolla?

Nykymeno ahdistaa jotenkin niin: ilmastonmuutos, korona, massatyöttömyys, digitalisoituminen, ...

Vierailija kirjoitti:

Nykymeno ahdistaa jotenkin niin: ilmastonmuutos, korona, massatyöttömyys, digitalisoituminen, ...

Ja vaihtoehtona on nimenomaan kuoleminen dramaattisessa laivaonnettomuudessa?

Noin voi ajatella vain ihminen, jolla on kovin romantisoitu näkemys kamalasta kuolemasta.

No voi voi 🙄

Estonia mayday mayday...

Mä olisin sanonut hytissä sinne tulevalle vedelle, että hyi, paha vesi, älä tule tänne. Soo, soo! Tuhma vesi! Hus, mene pois!

Nyt oli kyllä sairain ajatus pitkään aikaan. Apua.

Siellä kaiteissa kiiveten kohti laivan ulkokantta. Kaiteet tippuvat ihmismassojen painosta. Huuu!

Vierailija kirjoitti:

Estonia mayday mayday...

..totella, totella pahalta näyttää tässä nyt kyllä.. :/

Joo sama

Kumman haluat mieluummin päällesi, peli- vai juoma-automaatin?

Kahvilan seinillä olevat taulut riippuivat 45 asteen kulmassa. Pöydät pysyivät paikoillaan, koska ne oli kiinnitetty lattiaan. Ihmiset makasivat maassa ja yrittivät kiskoa itseään ovea kohti ottamalla tukea pöydistä. Eräs mies veti äitiään pöydältä toiselle.

Kun kallistuma oli kasvanut ja mies seisoi kiinnitetyn pöydän jalalla, äiti väsyi. Kahden pöydän etäisyydellä ovesta, pöydänjalasta kiinni pitäen, äiti pyysi poikaa jättämään hänet ja jatkamaan yksin. Äiti sanoi pojalleen, ettei hänellä ollut enää voimia. Poika kehoitti huudoillaan äitiään jatkamaan, mutta turhaan.

Pelastuneet kuvailivat haastatteluissa muiden ihmisten toimintaa ainakin kolmella eri tavalla. Osa ihmisistä panikoi, huusi ja juoksenteli eri suuntiin. Toiset lamaantuivat ja jähmettyivät paikoilleen. Kolmannet yrittivät auttaa muita. Syntyi ihmisketjuja, joissa olevat vetivät toinen toisiaan eteenpäin. Pelastusliivejä jaettiin kädestä käteen ja heitettiin ulkokannelta sisällä kiipeäville.

Jossakin vaiheessa kiipeämisensä aikana hän näki erään miehen seisovan passiivisena suljettujen, puoliksi lasisten ovien takana sisäpuolella. Luultavasti mies ei kyennyt avaamaan ovia, koska ne olivat jo osittain veden alla.

Kun alus oli kaatunut oikealle kyljelleen, sen päällä istui, ryömi, käveli ja seisoi vielä paljon ihmisiä. Sumusireeni ulvoi. Kuutamo ja aluksen valkoinen runko valaisivat niin, että saattoi nähdä, mitä ympärillä tapahtui.

Eräällä miehellä oli seurassaan vaimonsa, joka pelkäsi kovasti vettä. Mies hyppäsi ja heilutti kättään ja kehoitti huudoillaan vaimoaan seuraamaan, mutta tämä ei tehnyt niin. Estonia vajosi perä edellä syvyyteen noin klo 1.50.

Sillä hetkellä, kun alus upposi, kuului paljon huutoa, mutta sitten tuli äkillinen hiljaisuus.

Meressä kellui pelastusliivejä ja pelastuslauttoja. Monet lautat olivat väärinpäin tai kaatuivat aallokossa yhä uudestaan. Matkustajat kiipeilivät lautoille ja vetivät toisiaan ylös vedestä.

Joillekin lautoille kertyi satoja litroja kymmenasteista merivettä. Sitä äyskäröitiin lautan varusteisiin kuuluvalla pienellä kupilla tai omalla kengällä. Jotkut pitelivät uupuneimpien päätä veden yläpuolella.

Vieläkö se AP kaipailee uppoamista Estonian mukana?