Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaiset syyllistävät lasten kouluttamisesta
04.07.2021 |
Onko muilla tällaista? Sain nuorimmankin lapsen nyt kunnolliseen lukioon. Alkoi taaaas loputon nälvintä siitä, miten piiskaan lahjattomia lapsiparkoja väkisin eteenpäin.
Myönnän että kaikille on hankittu hyvä ja monipuolinen kielitaito (kielikylpyä, harvinaisia a-kieliä jne) ja heille on koulushopattu peruskoulu surkean lähikoulun sijaan.
Mutta onko tämä oikeasti monenkin mielestä huonoa vanhemmuutta ja hiostamista jne?
Lapset on hyviä koulussa, oppivat helposti ja nytkin nuorimmaisen keskiarvo oli vaivatta reilusti lähemmäs kymppi.
En jaksa enää edes olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kun tämä sama vänkytys on jatkunut siitä asti kun vanhin meni nelivuotiaana kielikoulun eskariin.
Sama suhtautuminen kohdistui harrastuksiinkin. Satubaletti kerran viikossa muuttui anoreksiaan altistavaksi pakkotreeniksi jne.
Ei jaksa!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nähnyt sukuani viimeksi vuonna -98 äitini hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Sairas suku.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi piste siitä, että jaksoit väsätä tämän näin helteisenä heinäkuun sunnuntaina.
No, en ole noin oudosta suvusta ennen kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo ehtinyt unohtaa, että meilläkin sukulaiset epäilivät, että lapseni sairastuisi anoreksiaan, kun aloitti joukkuevoimistelun alussa kahdesti viikossa ja myöhemmin jopa viidesti + kilpailut päälle.
Tiesin jo harrastusta alouttaessa, tuntien oman lapseni, että syömishäiriöön taipuvaisuutta hänellä ei ole. Suhtaudun itse hyvin ruokaan ja kannaustan syömään terveellisesti, tarpeeksi ja jopa rikkoen vähän tervesysuosituksia ts kyllä suklaata tai karkkia täytyy vähän saada jälkkäriksi, vaikka kuinka kilpailisi!
Lapseni ja minä ollaan hoikkia. Huolestuneet sukulaiset ja heidän lapsensa ovat ylipainoisia. Havaintojeni mukaan ylipaino kertyy heillä sekä suurista ruoka että suurista limu, karkki, sipsi yms annoksista ja liikkumattomuudesta.
En tiedä onko totta, mutta ikävä kyllä tunnen noin hulluja ihmisiä omasta lapsuudestani. Kouluttautuminen oli leuhkimista. Mutta siitä on jo 35 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus sekä harmi omasta laiskuudesta. Oikea rakkaus ja hyvä vanhemmuus näkyy juuri siinä että välitetään lapsen tulevaisuudesta. Pisteet ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
No, en ole noin oudosta suvusta ennen kuullutkaan.
Minä olen. Ei ole suoraa sukua minulle, vaan lapsen serkun äidinpuoleista sukua. Jostain syystä tämän äidin lapsuuden perheessä perheen nuorin lapsi (nykyään jo 40 v.) on jossain erityisasemassa ja saa aukoa päätään muille ilman mitään rajaa. Ihan tyynesti haukkuu sisarensa lapset idiooteiksi, mitä he eivät todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko totta, mutta ikävä kyllä tunnen noin hulluja ihmisiä omasta lapsuudestani. Kouluttautuminen oli leuhkimista. Mutta siitä on jo 35 vuotta aikaa.
Samojen koulujen käyminen, kuin muutkin, eli oppivelvollisuuden alaisten, ei ole ”kouluttautumista”.
Vierailija kirjoitti:
Kateus sekä harmi omasta laiskuudesta. Oikea rakkaus ja hyvä vanhemmuus näkyy juuri siinä että välitetään lapsen tulevaisuudesta. Pisteet ap:lle.
Sekin vähän että välitetään ja ”välitetään”. Ainakin minun vanhempani ei tuntunut hyväksyvän minua ilman omien tavoitteittensa puskemista läpi ja hänestä ne olivat hyviä, koska hänestä ne olivat hyviä. Eivät ole olleet itselleni millään tavalla avuksi elämässä. Esim A-kieli saksa, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus sekä harmi omasta laiskuudesta. Oikea rakkaus ja hyvä vanhemmuus näkyy juuri siinä että välitetään lapsen tulevaisuudesta. Pisteet ap:lle.
Sekin vähän että välitetään ja ”välitetään”. Ainakin minun vanhempani ei tuntunut hyväksyvän minua ilman omien tavoitteittensa puskemista läpi ja hänestä ne olivat hyviä, koska hänestä ne olivat hyviä. Eivät ole olleet itselleni millään tavalla avuksi elämässä. Esim A-kieli saksa, tms.
Aina oli kaiken ikävän perusteluina, että ”tästä on sinulle myöhemmin elämässä hyötyä”. No, ei ole ollut ja siis todella hyvin pärjäilen nykyisin. Mutta siis sillä ei ole mitään tekemistä äitini ajattelun tulevaisuudestani kanssa. Se on ennemminkin haitannut hyvää elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko totta, mutta ikävä kyllä tunnen noin hulluja ihmisiä omasta lapsuudestani. Kouluttautuminen oli leuhkimista. Mutta siitä on jo 35 vuotta aikaa.
Samaa kuulin useammalta sukulaiselta vielä 20 vuotta sitten. Työläissuvusta ja pieneltä paikkakunnalta tulen ja olin isäni suvusta ensimmäinen lukioon mennyt ja molempien vanhempieni suvuista ensimmäinen yliopistossa opiskellut. Tulihan niitä "viitsit sitten lähteä niistä Helsingin paremmista piireistä ja tulla käymään täälläkin", "ei taida lukutoukalla työkalu kädessä pysyä" ja "kyllähän se näköjään edelleen kehtaa tervehtiä vaikka maisterismies onkin" kommentteja kuunneltua vuosia. Osa varmaan heitti niitä enemmän huumorilla kuin toiset. Pari sukulaista koki oikeudekseen v*ttuilla ihan kunnolla ja täti syytti suvun hylkäämisestä koska muutin pois. Toki iso osa suhtautui ihan normaalisti.
Alue: Aihe vapaa
Ok