Suomenpystykorva ei-metsästävään kotiin - mitä mieltä?

Haukkuherkkä, toivottavasti asut väljästi etkä kerrostalossa.

Kaikista metsästyskoiristakaan ei ole metsälle, joten varsinkin nämä yksilöt ovat varmasti mitä mainioimpia kotikoiria. Kyllä sitä koiraa voi aktivoida ja antaa sille järkevää tekemistä vaikka se ei pääsisi kerran vuodessa metsästysreissulle. Aika harva paimenkoirakaan taitaa nykyisin lampaita paimentaa.

Virikkeitä pitää olla paljon, mielellään kuitenkin metsäisestä ympäristöstä tai sitten päivittäisinä pitkinä, vaihtelevina ulkoilutuksina ja ainakin kerran viikossa myös irtipitoa / kiinnipitoaikana flexillä maastopoluilla tms.

On ympäristöään havainnoiva ja älykäs koirarotu. Toki niin koirat kaikki, mutta erityisesti vahti- ja jahtiperimä on vahva pystikillä.

Sopii hyvin esim. omakotitaloon/maalle. Ei sovi kerrostaloon koska haukkuu paljon.

Metsässä samoilu riittää virikkeeksi, ei tarvitse metsästää. Kyseessä riistaviettinen koira, niin varmaan kannattaa pitää liinassa, ettei lähde jonkun elukan perään.

Pystykorva ns. herää eloon metsässä, joten ihan sohvalle en ottaisi. Tarjottava rodunomaista tekemistä. Muuten ihana koira. Vartioi, haukkuherkkyys on osa rotua.

Tappaa kiinni saamansa elukat. Erittäin haukkuherkkä.

Aktiivinen ja haukkuherkkä koira. Ei sovi kerrostaloon eikä sohvaperunalle. 

Metsästyskoiralla on metsästyskoiran vietit, haukkuherkkä ja hajujen perään. Sinänsä mitään estettä ei ole että esim. Suomen pystykorva olisi "vain" lemmikki.

Aktiivisesti rodut kuitenkin kaipaavat tekemistä. Jos omistaja ei sitä tarjoa, ne keksivät sitä kyllä itse.

Eikö pikinokan metsästysvaisto ole vain saaliin haukkumista "pystyyn"? Eli sen pitäisi olla tyytyväinen jos pääsee välillä haukkumaan vaikka puissa olevia oravia.

Ainakin olen nähnyt Helsingissä kun luontokuvaajalla oli mukana pikinokka, joka haukkui jotain puussa ollutta eläintä, joka jähmettyi paikoilleen säikähtäneenä ja kuvaaja sai otettua siitä helposti kuvia.

Myydään harvemmin muuta kuin käyttöön pentuja. Jos jostain löydät yksilön, joka ei toimikaan metsällä, niin sitten, mutta ihan pennusta aika turha haaveilla. Mutta ei todellakaan sovi yksikään metsästyskoirarotu kerrostaloon tai rivariin. Ovat haukkuherkkiä!

Metsästämme aika harvoin ja meillä on suomenpystykorva. Voin kyllä suositella tätä rotua kotikoiraksikin, tämä meidän koiramme ei juurikaan hauku ja on mitä ihmisystävällisin ja lempein tyyppi. Siitä lähtee karvaa ainoastaan karvanlähtöaikana eikä turkki esim. haise miltään. On myös todella älykäs ja terve koira.

Todella harmi että moni suomenpystykorva on unohdettu pihalle tarhaan, ei ihme että tällaiset koirat haukkuvat ikävystyessään. Suomenpystykorvia kuitenkin myydään aika vähän henkilöille jotka eivät metsästä ja muutenkin pennuista on ollut pulaa. Suomenpystykorvia elelee kaupungissakin eli ei ole vain maaseudun koira.

Eipä se oo pakko metsästää mut tollaset rodut tarvii paljon tekemistä ja aktiviteettia. Luontaiset vetää myös mennessä jote koira ois ilone ku pääsis aktiivisesti metsään lenkille.

Ei siis riitä se et koiralla on pallo ja käy pari kilsaa kävelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pikinokan metsästysvaisto ole vain saaliin haukkumista "pystyyn"? Eli sen pitäisi olla tyytyväinen jos pääsee välillä haukkumaan vaikka puissa olevia oravia.

Ainakin olen nähnyt Helsingissä kun luontokuvaajalla oli mukana pikinokka, joka haukkui jotain puussa ollutta eläintä, joka jähmettyi paikoilleen säikähtäneenä ja kuvaaja sai otettua siitä helposti kuvia.

Helsinkiläinen luonnonystävä joka tykkää säikytellä eläimiä että saa niistä kuvia. En ole lainkaan yllättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Myydään harvemmin muuta kuin käyttöön pentuja. Jos jostain löydät yksilön, joka ei toimikaan metsällä, niin sitten, mutta ihan pennusta aika turha haaveilla. Mutta ei todellakaan sovi yksikään metsästyskoirarotu kerrostaloon tai rivariin. Ovat haukkuherkkiä!

Norjan harmaa hirvikoira saattaisi olla parhaiten kerrostaloonkin sopiva metsästyskoirista.

Suomenpystykorva on haukkuherkkä niikuin täällä on jo monesti kerrottu, sopii parhaiten maaseudulle.

On kokemusta, monella mummollakin. Kannattaa ottaa sellainen aikuinen metsästykseen sopimaton koira, joka on osoittanut sopeutuvansa sohvalle paremmin kun metsälle.

Kannattaa miettiä vaihtoehtona myös jotain perinnepystykorvaa, jonka esivanhemmat ovat tippuneet jalostuksesta vuosikymmeniä sitten, tai pohjanpystykorvaa. Niistä voi löytyä helpommin sisätiloissa viihtyviä seurakoiria. Kannattaa siis ottaa se aikuinen, josta jo tietää, millainen se tulee olemaan, kun harvemmin sitä pennusta voi nin tarkkaan päätellä.

Ei ne kaikki haukkuherkkiä ole, mutta entiseen aikaan lopetettiin turhina ne koirat, jotka eivät haukkuneet edes oravia. Menee taas jokunen sukupolvi, ennen kuin on saatu jalostettua vähemmän haukkuvia pystykorvia.

Kävin kauan sitten koiranäyttelyssä Britanniassa. Siellä oli satoja koiria esiteltävänä. mutta aika rauhallista, kun koulutettuja koiria olivat. Sitten alkoi läheltä kuulua hirmuinen koiran haukunta ja käännyin katsomaan, niin suomalainen pikinokkahan se haukahteli yksinään. Ihan rupesi naurattamaan, vähän ihmettelin, miten se rotu sielläkin on näytillä.

Kunhan ette suunnittele sitä omakotialueella pihassa pidettäväksi, jossa se saa haukkua naapureiden kiusana joka päivä monta tuntia.

Meiltä on lähtenyt melko monta pystykorvaa ilman erityistä etuliitettä ei-metsästäviin koteihin. On mennyt myös lapsille ja vanhuksille, ja hyvin ovat sopeutuneet. Omatoimilenkkeilystä on kyllä joskus tullut sanomista, ei niinkään haukkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö pikinokan metsästysvaisto ole vain saaliin haukkumista "pystyyn"? Eli sen pitäisi olla tyytyväinen jos pääsee välillä haukkumaan vaikka puissa olevia oravia.

Ainakin olen nähnyt Helsingissä kun luontokuvaajalla oli mukana pikinokka, joka haukkui jotain puussa ollutta eläintä, joka jähmettyi paikoilleen säikähtäneenä ja kuvaaja sai otettua siitä helposti kuvia.

Helsinkiläinen luonnonystävä joka tykkää säikytellä eläimiä että saa niistä kuvia. En ole lainkaan yllättynyt.

Sen sijaan metsästystä rakastat.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kauan sitten koiranäyttelyssä Britanniassa. Siellä oli satoja koiria esiteltävänä. mutta aika rauhallista, kun koulutettuja koiria olivat. Sitten alkoi läheltä kuulua hirmuinen koiran haukunta ja käännyin katsomaan, niin suomalainen pikinokkahan se haukahteli yksinään. Ihan rupesi naurattamaan, vähän ihmettelin, miten se rotu sielläkin on näytillä.

Taitaa yksi rodun kuuluisimmista tuomarikasvattajista olla eräs brittiläinen rouva. Ihastui rotuun joitain vuosikymmeniä sitten ja haki ensimmäisen suomenpystykorvansa juuri Suomesta.