Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erosin ahdistavasta suhteesta, silti kamala ikävä ex-kumppania
30.06.2021 |
Suhteen pääasiallinen ongelma olivat riidat, joissa mies voimakkaassa humalatilassa aloitti riidan syyttämällä minua pettämisestä milloin kenenkin kanssa ja herjasi minua kammottavilla haukkumasanoilla. Toki olen itsekin sanonut rumasti vastaan puolustautuessani syytteistä mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä asuessamme saman katon alla ja suhteellisen pienessä asunnossa? Mies kävi kimppuuni muutaman kerran myös fyysisesti (mm. silmä mustana pariin kertaan, potkuja, lyöntejä, hiuksista repimistä miehen samalla hokiessa ”tunnusta!”). Siis ihan hirveää mutta minulla on silti ikävä miehen hyviä puolia hänen olleessaan enemmän selvin päin.
Mies vähensi tuntuvasti alkoholinkäyttöään ennen eroa, joka johtui miehen kuvittelemasta pettämisestä. Miehen mielestä minulla ei saanut olla miespuolisia ystäviä ja jäin kiinni keskustelusta vuosien takaisen eksäni kanssa, jolle olin avautunut suhteeni ongelmista. Olen säilynyt läheisenä ystävänä hänen kanssaan vaikka varsinainen kemia loppui ajat sitten.
Sanokaa minulle, jos mielestänne ero oli hyvä asia. Suhde oli tavallaan hirveä, tavallaan ihana. En ole helppo ihminen kuten ei tämä väkivaltaisesti käyttäytynyt miesystäväkään mutta rakastin häntä ehkä juuri itsessänikin tunnistamani kompleksisuuden takia.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin otin eron mutta mies ei koskaan syytellyt pettämisestä emmekä asuneet yhdesä. Käytti myös alkoholia ja oli muita ongelmia
Mutta toki tilanteesi on hc:mpi kuin minulla. Hulluhan oisit jos et oisit eronnu. Asuit vielä tuommosen kanssa. En tajua
Niin. Lähinnä mietin omaa käytöstäni. Mies oli oikeassa salailun suhteen siinä, etten katkaissut seurustelun myötä ystävyyttä kaikkiin miespuolisiin henkilöihin. Minulle jäi paha mieli siitä, että siinä mielessä petin miehen luottamuksen.
Enemmänkin mietin sitä, miksi ajattelen näin. Enkö osaa arvostaa itseäni tarpeeksi? Olen mielestäni empaattinen ja idealistinenkin ihminen. Jos näin, miksi en sitten ole löytänyt kumppania, joka sekä kohtelisi minua hyvin ja jota voisin itse arvostaa? Yleisesti ottaen minuun ihastuvat vaisut reppanat, jotka eivät ole saaneet aikaan elämässään mitään. Itse hyvän uran luoneena en pysty arvostamaan ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsitkö miestäsi? Haluatko pelätä?
Enimmäkseen en pelännyt. Ajattelen, että elämä on valintoja. Enemmän kuin pelkään hengenvaaraa pelkään sitä, ettei minua rakasta kukaan.
Ap
Parin vuoden päästä mietit et onneksi jätit sen, jotkut tuhlaa muutenkin lyhyttä elämäänsä väkivaltaisiin suhteisiin ja jälkeenpäin mietitään kuinka tuli tuhlattua vuosi tai kymmeniä johonkin hulluun. Hyvällä tuurilla siis ellei henki oo jo mennyt.
Sairaan mustasukkainen mies. Ei normaali ihminen vaadi katkaisemaan välejä ystäviin. Normaali ihminen ei hauku eikä käy käsiksi. Jotain outoa riippuvuutta sinussakin, kun ikävöit moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole normaali vaan läheisriippuvainen.
Tajuatko ollenkaan että ennenpitkää olisit lähtenyt arkussa jalat jäykkänä? Parempi että lähdit elävänä. Älä edes HARKITSE palaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti se tuttu ja turvallinen(?) pas...a on parempi kuin uusi pelottava esim yksinolo. Mutta itsearvostus on aika huono jos sietää pahoinpitelyä, henkistä tai fyysistä. Kannattaa rakennella rauhassa oman näköistä elämää, tutustua omiin tarpeisiin ja tunteisiin, haaveisiin ja mahdollisuuksiin. Elämä on ihmeellistä aikaa, sitä voi vaikka mitä kokea kun antaa mahdollisuuden uudelle.
Vierailija kirjoitti:
Sairaan mustasukkainen mies. Ei normaali ihminen vaadi katkaisemaan välejä ystäviin. Normaali ihminen ei hauku eikä käy käsiksi. Jotain outoa riippuvuutta sinussakin, kun ikävöit moista.
Juu, pahenee ajan kanssa. Voi lähteä henkikin. Mielenterveys ainakin lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit tottunut karusellissä pyörimiseen. Kestää oman aikansa, että maa lakkaa keinumasta jalkojesi alla.
[sarkasmi]Olis kannattanut pysyä yhdessä ja ottaa turpaansa siltä, kun se on niin ihana. Pahimmassa tapauksessa se nyt sinkkuaikana hakkaa muita naisia, joku saattaa vammautua pysyvästi tai jopa kuolla sinun sijastasi. Kun se on niin upea ja hyvä mies.[/sarkasmi]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olit tottunut karusellissä pyörimiseen. Kestää oman aikansa, että maa lakkaa keinumasta jalkojesi alla.
Mä olen usein kuvannut eksäni kanssa elämistä vuoristoradaksi, laskut oli kamalia, mutta nousut huimia. Jossain vaiheessa vaan aloin roikkua vaunun perässä, enkä päässyt tiputuksen pohjalta ylös toisen jo huidellessa kohti huippua.
Ap, sä olet nyt yksin vuoristoradan alimmasa kohdassa. Kukaan ei vedä mukana sieltä ylös, älä kaipaa siihen eksää, äläkä etsi tilalle toista ihmistä.
Sen sijaan saat rakentaa ihan oman vaunun, joka kulkee sinulle sopivaa tahtia. Anna itsellesi aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Itsekin otin eron mutta mies ei koskaan syytellyt pettämisestä emmekä asuneet yhdesä. Käytti myös alkoholia ja oli muita ongelmia
Mutta toki tilanteesi on hc:mpi kuin minulla. Hulluhan oisit jos et oisit eronnu. Asuit vielä tuommosen kanssa. En tajua