Onko 400 000 euron asunto normaali kaikille?

Pk seudulla aika normihinta, jos on keskituloinen perhe.

Sinkku saa jo olla aika hyvätuloinen.

Kyllä on jos on työssäkäyvä, eikä ole mitään ongelmia. Esimerkiksi peliongelmaa.

Meidän asunnon arvo on noin 650 000 ja lainaa 300 000. Pk-seutu ja kolme lasta ja mä teen kotona töitä paljon, joten tarvitaan myös työhuone.

Eiköhän se riipu aika monestakin seikasta. Jos asuu kasvukeskuksessa, on jo yksi omistusasunto alla josta kertynyt omaisuutta tai on saanut kerättyä riittävästi omarahoitusta muilla tavoin, 400000€ talo voi olla ihan normi kahden työssäkäyvän talo. Sitten jos yksin sitä havittelee tai on ostamassa samanlaista kuolevasta pitäjästä, se ei ole enää normi vaan harvinaisuus.

Meillä on hieman sen yli olevan perheasunto Helsingissä. Olen keskituloinen akateeminen, mies opiskelee, yksi lapsi. Ensiasunnoksi varmastikin turhan tyyris.

Sano sille, että pää kiinni ja etsii sitten parempipalkkaisen työn. Itse tienaan 5000€/kk ja asun alle 300t kämpässä pk-seudulla. Kyllä näissäkin voi asua.

Pk-seudulla saa keskustasta yksiön 350k€, mutta tosiaankin keskustassa on varaa asua ne, joilla on rahakas ammatti (mm. pankkiirit, lääkärit juristit) tai saaneet perinnön.

Ihan normi. 400 000*0.5%/12=166 egee kuukaudessa.

Ei pitäisi kaataa kenenkään taloutta.

50000 sillä saa kodin savosta!

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla saa keskustasta yksiön 350k€, mutta tosiaankin keskustassa on varaa asua ne, joilla on rahakas ammatti (mm. pankkiirit, lääkärit juristit) tai saaneet perinnön.

Tai ostaneet kämppänsä 20v sitten.

Olin ennen sitä mieltä että 400.000 euron asunto on varmasti joku ökylukaali. Sitten lähdinkin itse asuntomarkkinoille ja tuli huomattua että eihän tuolla edes pääse hirveän pitkälle. Ja samalla että asuntomarkkinat on lähinnä pariskunnille, kun hienot ja hyvänkokoiset asunnot alkaa olla tuota hintaluokkaa. Sinkkuna piti tyytyä alle 200.000 euron asuntoon.

Mielestäni siis 400.000 voi olla ihan normaali pariskunnan asunto, mutta sinkkuna pitää olla joku törke"n hyväpalkkainen miljonäärikroisos että tuollaisen voi ostaa.

Minusta asunnot ovat (osassa maata) naurettavan kalliita. Kyse ei ole aina siitä on varaa maksaa esim. 400K asunnosta, vaan siitä onko halua maksaa noin paljon.

Joku pikkukoppi tuolla rahalla --> muualla saa paljon enemmän puolella tuosta hinnasta. Ja sen ylijäävän rahan voi käyttää muuhun, (normaalioloissa) vaikka matkusteluun, sapattivuoteen tmv.

Ja jos (ja kun) etätyö on uusi normi, ei moni enää ole sidottu tiettyyn kaupunkiin (tai edes maahan), eli valinnanvaraa on kun ei tarvitse asua esim. HKI.

Siis tämä on sinkkumies, joka haluaisi asua Helsingin keskustassa mutta kuulemma hänelle kelpaavat kämpät ovat vähintään 400 000 euroa. Eikä hänellä ole rahaa niihin, niin raivoaa vuodesta toiseen. Mielestäni ota järjetöntä.

- ap

Varmaankin saisimme kys lainasumman, mutta ei ikinä otettaisi sellaista lainaa.

Pk-seudulla asutaan, koti ostettiin uutena n.12v sitten ja maksoi 150 000€, lainasta jäljellä n.35 000€.

Meillä on velaton 300 kEur n 30 kilsaa Helsingistä. Ei ole aikomusta vaihtaa enää tai ottaa uutta lainaa. Tämä reilu sata neliötä riittää. (Ollaan vajaa viisikymppisiä.)

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sitä mieltä että 400.000 euron asunto on varmasti joku ökylukaali. Sitten lähdinkin itse asuntomarkkinoille ja tuli huomattua että eihän tuolla edes pääse hirveän pitkälle. Ja samalla että asuntomarkkinat on lähinnä pariskunnille, kun hienot ja hyvänkokoiset asunnot alkaa olla tuota hintaluokkaa. Sinkkuna piti tyytyä alle 200.000 euron asuntoon.

Mielestäni siis 400.000 voi olla ihan normaali pariskunnan asunto, mutta sinkkuna pitää olla joku törke"n hyväpalkkainen miljonäärikroisos että tuollaisen voi ostaa.

Mutta pitäisikö mielestäsi yhteiskunnan mahdollistaa se, että kaikki sinkutkin voivat ostaa 400 000 euron kämpän? Useimmat tuntemani lapsettomat sinkut asuvat sellaisissa 200 000 euron asunnoissa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan normi. 400 000*0.5%/12=166 egee kuukaudessa.

Ei pitäisi kaataa kenenkään taloutta.

Plus lyhennykset. Pankki nauraa sinut ulos jos menet lainaneuvotteluihin laskukaavasi kanssa, "HEI MUT KYLLÄ MULLA ON VARAA 165 EUROON". Omat 120 000 euron lainan kulut on vähän alle tuon, jä päälle vielä kolminkertainen lyhennys. Kylmää kyytiä olisi jos kk-kulut 3,5-kertaistuisivat (400 000 vrt 120 000). 

Puhumattakaan että 400 000 lainoja ei ihan jokajantterille myönnetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sitä mieltä että 400.000 euron asunto on varmasti joku ökylukaali. Sitten lähdinkin itse asuntomarkkinoille ja tuli huomattua että eihän tuolla edes pääse hirveän pitkälle. Ja samalla että asuntomarkkinat on lähinnä pariskunnille, kun hienot ja hyvänkokoiset asunnot alkaa olla tuota hintaluokkaa. Sinkkuna piti tyytyä alle 200.000 euron asuntoon.

Mielestäni siis 400.000 voi olla ihan normaali pariskunnan asunto, mutta sinkkuna pitää olla joku törke"n hyväpalkkainen miljonäärikroisos että tuollaisen voi ostaa.

Mutta pitäisikö mielestäsi yhteiskunnan mahdollistaa se, että kaikki sinkutkin voivat ostaa 400 000 euron kämpän? Useimmat tuntemani lapsettomat sinkut asuvat sellaisissa 200 000 euron asunnoissa.

- ap

Jos yhtiskunta mahdollistaisi tuon, niin inflaatio olisi silloin räjähtänyt käsiin. Että kaikki asuvat 400.000 euron asunnoissa, ei tarkoita että kaikilla on se hieno puolen miljoonan lukaali, vaan sitä että kaikkein kämäisimpienkien kämppien hinta on (keinotekoisesti) noussut tuolle tasolle. Ja ne oikeasti hienot kämpät maksaisivat siis sen kaksi tai kolme miljoonaa.

Yksin kun asuu on parempi asua alle 300 tonnin asunnossa. Jos haluaisi oleleellisesti parantaa asumisensa tasoa, pitäisi suoraan hypätä melkein sinne 500 tonniin. En katso järkeväksi, vaikka rahaa olisi. Oma kämppä on noin 270000, 75 neliötä ja Espoo. Kelvollisen puoliskon kun löytäisi mahdollisuudet paranisivat heittämällä, mutta eipä sitäkään pelkän asunnon takia.

On vain hyvä, ettei kaikilla ole varaa Helsingin keskustan kämppiin. Ei kaikkea voi saada. Sitten jos se on pakko saada, niin on varmaan valmis käyttämään elämänsä sen tavoittelemiseen. Onnen voi löytää muualtakin, ja sen tajuaa yleensä vasta elämänkokemuksen kautta.