Lue keskustelun säännöt.
Raatorehellinen ketju: Olen parisuhteessa kumppanini kanssa koska...
26.06.2021 |
...en pystyisi yksin maksamaan vuokraa merinäköala-asunnosta.
Kommentit (19)
Hän ei pakota minua olemaan sellainen mitä en ole, enkä minäkään häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että pärjäisin yksinhuoltajana.
Lapset ovat vielä pieniä, talouspuoli on vielä vähän vaiheessa, enkä myöskään osaa kuvitella sellaista elämää, etten näkisi lapsiani joka päivä.
Ei enää seksiä, mutta viihdymme yhdessä ja meillä on hauskaa.
Samanlainen huumori yhdistää, se meidät aikoinaan yhteen vetikin.
Taloudellisesti ei kumpikaan ole riippuvainen toisesta, meillä molemmalla on jopa omat talotkin.
Kaipa sitä on rakkauttakin jollain tasolla😊
... en osaa kuvitella elämääni ilman hänen lämpöään, huumoriaan ja rakkauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla yksin. Pelkään yksinäisyyttä.
...rakastan häntä. Hänen kanssaan sekä huumori että arvot ovat samanlaiset ja viihdyn hänen seurassaan (vaikka välillä nautimme omista puuhistamme). Ajatuksemme vaeltavat usein samoja ratoja. Suren hänen riutumistaan ja yritän olla näyttämättä miten huolissani hänestä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan ja kunnioitan häntä. Ihailen.
Syvästi kiintynyt Häneen vuosien myötä.
Rakastan häntä yli kaiken. Juuri sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...rakastan häntä. Hänen kanssaan sekä huumori että arvot ovat samanlaiset ja viihdyn hänen seurassaan (vaikka välillä nautimme omista puuhistamme). Ajatuksemme vaeltavat usein samoja ratoja. Suren hänen riutumistaan ja yritän olla näyttämättä miten huolissani hänestä olen.
Onko puolisosi vakavasti sairas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan ja kunnioitan häntä. Hän on elämäni tukipilari.
Pelkään mitä hänelle kävisi jos jättäisin hänet. Hän kerran oman mielikuvituksensa vuoksi luuli että mulla on toinen mies, ei voinut syönä pariin päivään, ei voinut ajaa autoa kun oli niin hysteerinen ja sai paniikkikohtauksia.
Hän on hyvä isä, mutta huolettaisi antaa lapsia hänelle pitemmäksi aikaa koska leikittämisen lisäksi hänellä ei ole mitään käryä lasten kanssa pitempään olemisesta, hoidosta, ruokinnasta ym.
Kerta päivään ranskalaisia kun ei ole ok kaksivuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian laiska ja kasvoihini kangistunut repäistäkseni itseni irti tästä suhteesta. Tai oikeastaan mitään suhdetta ei enää edes ole. Asumme mukavalla paikalla, ja arki rullaa. Enpä jaksaisi enää mitään uutta ihmissuhdeviritelmääkään, niin jään tähän. Kuolemaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään mitä hänelle kävisi jos jättäisin hänet. Hän kerran oman mielikuvituksensa vuoksi luuli että mulla on toinen mies, ei voinut syönä pariin päivään, ei voinut ajaa autoa kun oli niin hysteerinen ja sai paniikkikohtauksia.
Hän on hyvä isä, mutta huolettaisi antaa lapsia hänelle pitemmäksi aikaa koska leikittämisen lisäksi hänellä ei ole mitään käryä lasten kanssa pitempään olemisesta, hoidosta, ruokinnasta ym.
Kerta päivään ranskalaisia kun ei ole ok kaksivuotiaalle.
Miten voi olla hyvä isä jos ei osaa/halua huolehtia lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen liian laiska ja kasvoihini kangistunut repäistäkseni itseni irti tästä suhteesta. Tai oikeastaan mitään suhdetta ei enää edes ole. Asumme mukavalla paikalla, ja arki rullaa. Enpä jaksaisi enää mitään uutta ihmissuhdeviritelmääkään, niin jään tähän. Kuolemaa odotellessa.
No tähän. Ikääkin jo 53 mikä on kaikenikäisille miehille yhtä kuin muumio tai kuollut joten parempaa suhdetta tai suhdetta ylipäätään ei todennäköisesti tule. Kammottaa lisäksi ajatus yksinäisestä vanhuudesta. Lasten varaan turha laskea, heitä ei vanhempien vanhuus vois vähempää kiinnostaa.
En jaksa NYT sitä häslää mitä omaisuuden ositukseen ja lasten tapaamisiin/elatuksiin tulee. Mutta kun nuorempi muuttaa ulos, kaksi viikkoa ja palaan omilleni, 25 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään mitä hänelle kävisi jos jättäisin hänet. Hän kerran oman mielikuvituksensa vuoksi luuli että mulla on toinen mies, ei voinut syönä pariin päivään, ei voinut ajaa autoa kun oli niin hysteerinen ja sai paniikkikohtauksia.
Hän on hyvä isä, mutta huolettaisi antaa lapsia hänelle pitemmäksi aikaa koska leikittämisen lisäksi hänellä ei ole mitään käryä lasten kanssa pitempään olemisesta, hoidosta, ruokinnasta ym.
Kerta päivään ranskalaisia kun ei ole ok kaksivuotiaalle.Miten voi olla hyvä isä jos ei osaa/halua huolehtia lapsistaan?
Siis siinä mielessä hyvä isä että haluaa lasten kanssa olla, leikkiä, käydä ulkoilemassa, lukea kirjoja ym.
Käytännön hoito tökkii kuitenkin esim ei osaa ajatella mitä lapsille pitäisi pukea tai koska itsekin syö vain kerran päivässä niin lasten ruokintakin vähän jää.
Olen yksinkertaisesti vain onnellinen hänen kanssaan. Ollaan oltu yhdessä vuodesta 1991. Tuntuu siltä, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä helpommin ja vaivattomammin kaikki sujuu. Kun lapset olivat pieniä, olin välillä tyytymätön, koska arjen pyöritys jäi liiaksi minun vastuulleni. Laitoin mieheni selkä seinää vasten, ja hän onneksi paransi tapansa. Nykyään olemme aika tasa-arvoisia, molemmat ottavat vastuuta.