Oksennusfobian aiheuttama häpeä

Olen lapsesta asti kärsinyt pahasta oksennusfobiasta. Pelkoani on vähätelty, minua on syytetty esittämisestä ja liioittelusta, minua ei ole ymmärretty.

Olen oppinut äärimmäisen taitavaksi suojelemaan itseäni ja pakenemaan tilanteista, jotka aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa. Minulle ei ole myöskään ongelma sanoa muille ääneen, että kärsin oksennusfobiasta.

Tänään sitten kuitenkin osui tilanne kohdalle, enkä päässyt pakoon. Menimme kylään ja sielläpä alkoikin yllättäen oksentaminen. Lamaannuin ja menin paniikkiin, pakenin paikalta ja piilouduin. Halusin olla näkymätön ja kadota. Minun piti päästä pois katseilta - mutta tottahan toki ne uteliaat katseet seurasivat lopulta ja löysivät minut.

Tunnen ihan uskomatonta häpeää ja inhoa itseäni kohtaan. Tunsin itseni lapseksi, kun olin piilossa. Tässäkin tapauksessa pelkoni on kyllä tuotu esiin useammin kuin kerran, mutta joko sitä ei muisteta tai ymmäretä. En tiedä kumpi.

En edes tiedä kumpi on tällä hetkellä pahempaa, häpeä vai pelko siitä että tauti ehti jo tarttua.

Haluan edelleen kadota.