Haluaisin löytää hengellisyyteni uudestaan. Tunnen olevani vain eksyksissä.

Tiedän, että moni joka on kyynistynyt elämään, elänyt vääränlaisten ihmisten kanssa ja joutunut tarpomaan karmeassa ahdistuksessa ja tuskassa, on vaikea luottaa ja uskoa mihinkään.
Minunkaan on enää vaikea uskoa mihinkään.

Olen kuitenkin myös kokenut aikaisemmin sen, että kun kasvoin ihmisenä ja löysin itseeni jonkunlaisen yhteyden niin tunsin oikeasti elämässä rakkautta, vilpittömyyttä ja toivoa ihmisiä kohtaan. Elämä tuntui kantavan vaikeista tilanteista huolimatta. Tunsin sisälläni jotain niin voimakasta vilpittömyyttä ja turvaa, etten enää edes muista miltä se todella tuntui. Muistan kun yritin selittää sitä silloiselle miesystävälleni ja kerroin kun ihmetteli, että miltä usko tuntuu tai miltä mikään korkeampi voima muka tuntuu. Yritin vakuuttaa miten hyvältä se tuntui. Se oli jotain joka on mutta on vaikeasti selitettävissä jos sitä ei ole itse kohdannut ja tuntenut.

Muistan myös kertoneeni monille ihmisille kuin ihanaa elämä on ja vaikeuksista selviää tuskan kautta. Vaikka en ollut mitenkään valmis tässä elämässä ja oli omat ahdistukseni niin silti oli vain sisällä jokin hyvä ja turvallinen ulottovuus, josta sain itsevarmuutta elämääni. Kaikki meni hyvin ja asiat oli oikeasti paremmalla mallilla kuin koskaan.

Putosin sitten rotkoon, aloin seurustelemaan tuon miehen kanssa ja koin äärimmäisen ahdistavia asioita. Näin painajaisia, elin turvattomuudessa, pelossa ja siinä, etten ole mitään. En pystynyt päästämään irtikään ja annoin itseni vain vajota syvemmälle suohon. Ilmassa oli läsnä vain pahuus ja elin epätodellisuudessa.

Nyt se on vain todellisuutta. Tuntuu helvetiltä ja kuin olisi avohaavoilla. Sattuu ja elämä tuntuu synkältä, en luota ihmisiin ja olen kyyninen. Vilpittömyyteni on kadonnut, samoin tunne sisältä ja kaikki kasvuni lähteet mitä minussa oli. Tuntuu niin poljetulta ja huonolta enkä ole yhtään se ihminen joka olin kun olin onnellinen. En ole koskaan ollut himouskovainen tai muutakaan. Luotin vain elämään ja tunsin sisäistä turvaa vaikeiden kokemuksien jälkeen. Sitten kun jouduin uudestaan pohjalle niin luotto itseensä on mennyt. Masentaa ja joka päivä on syyllisyyttä ja häpeää täynnä. Vaikka olen tehnyt kaikki välttämättömät toimenpiteet ja yrittänyt vain päästä eroon huonoista ihmissuhteista niin jokin epäusko ja elämän kurjuus on jäänyt päälle. Elän jossain vieraalla mutta lapsuudesta tutulla maaperällä. Päihteiden ja paskojen juttujen lähellä. Asiat ovat vaan vieneet mukanaan ja nykyään tuntuu kuin elämässä ei olisi värejä. Tuntuu vain toivottamalta.

Pääseeköhän tästä vielä tuonne omaan turvalliseen itseensä vai olenko jo menetetty tapaus..