Lue keskustelun säännöt.
Kysy velalta apua lasten kasvatukseen liittyen
23.06.2021 |
Veloihin liittyy paljon ennakkoluuloja liittyen esim. lapsivihamielisyyteen ja kyvyttömyyteen ("hyväkin, että on vela, kun ei siitä äidiksi/isäksi edes olisi").
Haluan vähän haastaa itseäni ja toivottavasti lieventää myös ennakkoluuloja. Mielelläni kuulisin teiltä lapsiin ja perhe-elämään liittyviä haasteita/ongelmatilanteita. Sitten minä kerron, että jos minulle maagisesti ilmestyisi lapsia, niin miten yrittäisin ongelman ratkaista. Saa olla helppoja tai monimutkaisia. Jos ei minulla ole heti vastausta, niin mietin ja palaan myöhemmin asiaan.
Kiitos, jos voitte auttaa. :)
T. Yksi vela
Kommentit (34)
Hei, yksi vela!
Miten saisit nirson lapsen syömään muutakin kuin makaronia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, yksi vela!
Miten saisit nirson lapsen syömään muutakin kuin makaronia?
Hei ja kiitos kysymyksestä. :)
Hmm, ravitsemus on haastava ja vakava aihe, mutta teen parhaani. Kannattaa kuitenkin kertoa huolista myös lääkärille/neuvolassa.
Ihan ensiksi miettisin, että onhan ruokailutilanteet mukavia sen sijaan, että ne ovat lapselle ahdistavia? Lasta ei saa painostaa syömään, eikä siitä minun mielestäni ole ollenkaan apua. Ruokailussa koko perhe istuu alas, ruoasta puhutaan positiivisesti ja vanhempi näyttää esimerkkiä. Jos lapsi edes haistaa tai koskettaa jotakin uutta ruokaa, niin lapsi saa valtavat kehut. Olen ymmärtänyt, että lapsilla kestää kauan tottua uusiin ruokiin, niin kannattaa olla kärsivällinen.
Lapsi kannattaisi minun mielestäni myös ottaa mukaan ruokaa tekemään. Lasta voi kehua hirveästi, miten hienosti auttoi, niin se voisi motivoida maistamaankin ruokaa, joka yhdessä tehtiin. :)
Miettisin myös kaikki ruoat, joita lapsi syö ja tekisin niistä listan Se makaroni ja kaikki muut, joita suostuu syömään. Tässä kannattaa olla tarkka eli jos lapsi syö vaikka sekä kananugettia että kanan koipea, niin ne ovat kaksi eri ruokaa eikä yksi ruoka.
Jos ruokia, joita lapsi syö edes joskus on kuitenkin useampia, niin tekisin niin, ettei peräkkäisillä aterioilla ole koskaan samaa ruokaa, mutta kuitenkin
aina jotakin lapselle mieluista. Jos tämä onnistuu niin lapsi tottuu siihen, ettei jokaisella aterialla ole makaronia, mutta energiansaanti on kuitenkin turvattu. Sitten joka aterialle mukaan myös yksi uusi ruoka, mitä lapsi ei vielä syö. Lasta ei saa painostaa syömään, mutta jos maistaa, niin valtavat kehut. Ruoat tarjoillaan samalla lautasella ja jos lapsi jättää uuden ruoan syömättä, niin se jätetään huomiotta. Jos taas maistaa tai syö uutta ruokaa, niin valtavasti kehuja.
Sitten voisin myös miettiä, että voisiko lapsen hyväksymiä ruokia vähän muokata, niin että lapsi näinkin oppisi vaihtelevuuteen? Tähän kannattaisi mielestäni valita lapsen hyväksymistä ruoista se, joka on ravintoarvoiltaan heikoin. Jos lapsi tykkää vaikka letuista, niin niistä voisi koittaa tehdä eri muotoisia (esim. keksimuotilla), värisiä (esim. elintarvikeväreillä) tai makuisia (taikinan joukossa esim. kanelia). Tätä voi kokeilla pikku hiljaa eikä koskaan useampaa muutosta kerralla. :)
Tsemppiä!
Tunnetusti parhaat lastenkasvatusohjeet saadaan lapsettomilta :)
Kysymys:
Lapsi 3,5 v. lähinnä rikkoo mieluiten kaikki lelut, kirjat ja pelit mitä käsiinsä saa. Tietää siis että ei saa rikkoa, että tahallaan rikotun tilalle ei saa uutta. Osaa olla rikkomattakin mutta päättää rikkoa. Miten tämän tavan saisi karsittua pois vai pitääkö hankkia vain jotain pehmopalloja joita ei millään saa rikki?
Vierailija kirjoitti:
Tunnetusti parhaat lastenkasvatusohjeet saadaan lapsettomilta :)
Tunnetusti lapsen saaminen vie äidin aivotoiminnan, ja se alkaa hokea ikikuluja kliseitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaani itkee suunnilleen kaikesta, ja elämämme on aika raskasta näin kun koko ajan tulee itku. Lääkärin mukaan lapsi on terve, kyse lapsen temperamentista lääkärin mukaan. Miten kasvattaa lapsi sellaiseksi ettei itkisi joka asiasta? Alan nimittäin väsyä siihen että päivät on yhtä itkua ja itkun lohduttamista, ja taitaa lastakin uuvuttaa itkeminen.
😂 No ei kyllä tulisi mieleenkään kysyä velalta mitään lapsiin liittyvää. Neuvot ilman kokemusta on täysin turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vela kuulostaa asiantuntijalta: ottaisin kyllä hänen neuvojaan vastaan (tuo ruokailuun liittyvä vastaus 👍)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kuin kysyisi seksivinkkejä neitsyeltä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vela kuulostaa asiantuntijalta: ottaisin kyllä hänen neuvojaan vastaan (tuo ruokailuun liittyvä vastaus 👍)...
Kyllähän vela voi hyvinkin olla asiantuntija, lukenut vaikka kaikki kasvatusoppaat. Mutta ongelma on usein se että neuvot on teoriassa hyviä mutta käytännössä hyvin hankala, jopa mahdoton lapsiperhearjessa toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin täydellinen äiti, ja sitten sain lapsen.
Teoria ei ole käytäntö. Pätee ihan joka asiaan.
Onko vela jos elää uusioperheessä, muttei halua omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapseni ei halua käydä isällään (tapaamissopimuksen mukaan pitäisi olla isällään välillä). Ei osaa kertoa miksi ei halua, on kai niin pueni vielä. Mitä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys:
Lapsi 3,5 v. lähinnä rikkoo mieluiten kaikki lelut, kirjat ja pelit mitä käsiinsä saa. Tietää siis että ei saa rikkoa, että tahallaan rikotun tilalle ei saa uutta. Osaa olla rikkomattakin mutta päättää rikkoa. Miten tämän tavan saisi karsittua pois vai pitääkö hankkia vain jotain pehmopalloja joita ei millään saa rikki?
Kuulostaa haastavalta tilanteelta.
Minä hyödyntäisin tässä asioita tai tekemistä, joka motivoi lasta hyvin. Ennen leikkitilannetta kerrotaan lapselle, että nyt leikimme ja sen jälkeen teemme asiaa x, josta lapsi pitää todella paljon (esim. leikkipuistoon meneminen, pikku kakkosen katseleminen, pihalle kahluualtaaseen meno tjsp.). Sitten selitän, että on leikittävä niin, että lelut eivät mene rikki. Jos lapsi rikkoo lelun, niin mieluinen asia x, jota leikin jälkeen piti tehdä, peruuntuu.
Tämän voi vielä kuvien avulla visualisoida lapselle eli esim. piirtää kuvan tekemisistä (ensin leikki, sitten lasta motivoiva asia x) ja alle kuvat, että mitä ei saa tehdä.
Jos tästä huolimatta lapsi rikkoo leikkiessä lelun, niin sitten mieluinen asia x, jota leikin jälkeen piti tehdä, peruuntuu. Lapsi saa tässä tilanteessa todennäköisesti raivarit tai alkaa itkeä. Sanoittaisin lapsen tunteita ("huomaan, että sinua nyt harmittaa kovasti, mutta leikki ei sujunut hyvin, niin nyt ei tehdä asiaa x"), mutta päätöksessä on pysyttävä. Näin lapsi oppii, että hyvin toimimisesta seuraa jotakin mukavaa ja huonosti toimimisesta ei seuraa palkintoa.
Tämä sitten toistetaan, kunnes lapsi ei enää riko leluja.
T. Yksi vela
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaani itkee suunnilleen kaikesta, ja elämämme on aika raskasta näin kun koko ajan tulee itku. Lääkärin mukaan lapsi on terve, kyse lapsen temperamentista lääkärin mukaan. Miten kasvattaa lapsi sellaiseksi ettei itkisi joka asiasta? Alan nimittäin väsyä siihen että päivät on yhtä itkua ja itkun lohduttamista, ja taitaa lastakin uuvuttaa itkeminen.
Koittaisin laittaa jotain meditointimusiikkia soimaan kun lapsi itkee. Aina kun itsellä on itkuinen olo niin rauhallinen musiikki auttaa mua rauhoittumaan.
T. Lapseton Ei-ap
Velat kannattaa maksaa ajoissa ettei mene ulosottoon
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin kysyisi seksivinkkejä neitsyeltä.
Neitsyt on voinut lukea Kama Sutran
Mikäs velka sinä olet? Olen tietoinen että Laina on etunimi, mutta...
Jos Sijaltainen nousisi.
Eikö kellään ole lasten kanssa pulmia? Se on tietenkin ilahduttava juttu. :)
T. Yksi vela