Lue keskustelun säännöt.
Kysy velalta apua lasten kasvatukseen liittyen
23.06.2021 |
Veloihin liittyy paljon ennakkoluuloja liittyen esim. lapsivihamielisyyteen ja kyvyttömyyteen ("hyväkin, että on vela, kun ei siitä äidiksi/isäksi edes olisi").
Haluan vähän haastaa itseäni ja toivottavasti lieventää myös ennakkoluuloja. Mielelläni kuulisin teiltä lapsiin ja perhe-elämään liittyviä haasteita/ongelmatilanteita. Sitten minä kerron, että jos minulle maagisesti ilmestyisi lapsia, niin miten yrittäisin ongelman ratkaista. Saa olla helppoja tai monimutkaisia. Jos ei minulla ole heti vastausta, niin mietin ja palaan myöhemmin asiaan.
Kiitos, jos voitte auttaa. :)
T. Yksi vela
Kommentit (34)
21/34
|
23.06.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vela?
Velka.
Taivutetaan velalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, yksi vela!
Miten saisit nirson lapsen syömään muutakin kuin makaronia?
Hei ja kiitos kysymyksestä. :)
Hmm, ravitsemus on haastava ja vakava aihe, mutta teen parhaani. Kannattaa kuitenkin kertoa huolista myös lääkärille/neuvolassa.
Ihan ensiksi miettisin, että onhan ruokailutilanteet mukavia sen sijaan, että ne ovat lapselle ahdistavia? Lasta ei saa painostaa syömään, eikä siitä minun mielestäni ole ollenkaan apua. Ruokailussa koko perhe istuu alas, ruoasta puhutaan positiivisesti ja vanhempi näyttää esimerkkiä. Jos lapsi edes haistaa tai koskettaa jotakin uutta ruokaa, niin lapsi saa valtavat kehut. Olen ymmärtänyt, että lapsilla kestää kauan tottua uusiin ruokiin, niin kannattaa olla kärsivällinen.
Lapsi kannattaisi minun mielestäni myös ottaa mukaan ruokaa tekemään. Lasta voi kehua hirveästi, miten hienosti auttoi, niin se voisi motivoida maistamaankin ruokaa, joka yhdessä tehtiin. :)
Miettisin myös kaikki ruoat, joita lapsi syö ja tekisin niistä listan Se makaroni ja kaikki muut, joita suostuu syömään. Tässä kannattaa olla tarkka eli jos lapsi syö vaikka sekä kananugettia että kanan koipea, niin ne ovat kaksi eri ruokaa eikä yksi ruoka.
Jos ruokia, joita lapsi syö edes joskus on kuitenkin useampia, niin tekisin niin, ettei peräkkäisillä aterioilla ole koskaan samaa ruokaa, mutta kuitenkin
aina jotakin lapselle mieluista. Jos tämä onnistuu niin lapsi tottuu siihen, ettei jokaisella aterialla ole makaronia, mutta energiansaanti on kuitenkin turvattu. Sitten joka aterialle mukaan myös yksi uusi ruoka, mitä lapsi ei vielä syö. Lasta ei saa painostaa syömään, mutta jos maistaa, niin valtavat kehut. Ruoat tarjoillaan samalla lautasella ja jos lapsi jättää uuden ruoan syömättä, niin se jätetään huomiotta. Jos taas maistaa tai syö uutta ruokaa, niin valtavasti kehuja.Sitten voisin myös miettiä, että voisiko lapsen hyväksymiä ruokia vähän muokata, niin että lapsi näinkin oppisi vaihtelevuuteen? Tähän kannattaisi mielestäni valita lapsen hyväksymistä ruoista se, joka on ravintoarvoiltaan heikoin. Jos lapsi tykkää vaikka letuista, niin niistä voisi koittaa tehdä eri muotoisia (esim. keksimuotilla), värisiä (esim. elintarvikeväreillä) tai makuisia (taikinan joukossa esim. kanelia). Tätä voi kokeilla pikku hiljaa eikä koskaan useampaa muutosta kerralla. :)
Tsemppiä!
Noh tuota, ekat neuvot on toimivia, loput taas ei. Jos sä annat lapsen päättää ruoat itse, menet ojasta allikkoon. Vanhempi päättää mitä syödään, lapsi määrän.
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaani itkee suunnilleen kaikesta, ja elämämme on aika raskasta näin kun koko ajan tulee itku. Lääkärin mukaan lapsi on terve, kyse lapsen temperamentista lääkärin mukaan. Miten kasvattaa lapsi sellaiseksi ettei itkisi joka asiasta? Alan nimittäin väsyä siihen että päivät on yhtä itkua ja itkun lohduttamista, ja taitaa lastakin uuvuttaa itkeminen.
Minuakin ahdisti,kun lapsemme purskahteli itkuun kovin helposti pienenä.Vauvanakin kun tulimme jostakin kotiin ja laskin vauvan kopan johonkin,vauva alkoi heti itkeä.Se oli kyllä stressaavaa.Leikin lomassa vähän väliä itku tuli pienimmästäkin asiasta.Itkeminen loppui kyllä kun lapsi kasvoi,eikä myöhemmin ollut itkuherkkä.Neuvolassa lapsi arvioitiin aktiiviseksi lapseksi,koska nukkui aika huonosti pienenä.Ehkäpä itki väsymystään mutta ohi se meni ja alkoi nukkumaankin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Hei, yksi vela!
Miten saisit nirson lapsen syömään muutakin kuin makaronia?
Riippuu lapsen iästä. Ottakaa lapsi mukaan kokkaustoimiin. Ehkäpä sitten innostuu kokeilemaan niitä ruokia missä on itsekin autellut mukana.
Antakaa lapsen kokeilla ruokia uudessa paikassa. Esim ruokapöydän sijaan lapsi voi kokeilla uutta vihannesta vaikka puutarhassa. Ehkä erilainen ympäristö saa lapsen unohtaan uuden ruuan pelon.
Aloita yhdistelemällä muita ruokia siihen makaroniin. 3/4 ruuasta sitä makaronia ja 1/4 osa jotain muuta.
Anna lapselle mahdollisuus valita kahdesta eri uudesta ruoka-aineesta.
Vierailija kirjoitti:
Hei, yksi vela!
Miten saisit nirson lapsen syömään muutakin kuin makaronia?
No tietenkin piirtämällä hymynaaman ketsupilla niihin ruokiin. Näin opin itse syömään mm. verilettuja ja paistettuja kananmunia. Ruualla saa leikkiä :)
t. yks vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapseni ei halua käydä isällään (tapaamissopimuksen mukaan pitäisi olla isällään välillä). Ei osaa kertoa miksi ei halua, on kai niin pueni vielä. Mitä tehdä?
Koittaisin varmaan ihan ensiksi nätisti jutella tuon isän kanssa ja kysyä häneltä, että onko hän tietoinen siitä, että lapsi ei tunnu viihtyvän isän luona. Sitten isän kanssa yhdessä yrittäisin keksiä keinoja miten saada lapsi viihtymään siellä paremmin. Ehkä se isä voisi kokkailla lapsen lempiruokaa tai tehdä yhdessä jotain mitä lapsi on innolla odottanut. Tee isälle lähtemisestä myös hauska rituaali, laulakaa yhdessä vaikka joku laulu ja anna joku pieni puuhapaketti mukaan isän luokse. Jos on koti-ikävästä kyse voit soittaa vaikka Skype-puhelun illalla lapselle kun on isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, yksi vela!
Miten saisit nirson lapsen syömään muutakin kuin makaronia?
No tietenkin piirtämällä hymynaaman ketsupilla niihin ruokiin. Näin opin itse syömään mm. verilettuja ja paistettuja kananmunia. Ruualla saa leikkiä :)
t. yks vela
Ohops, tämä ei siis ollu ap vaan yksi toinen "yksi vela".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten 5-vuotiaan saa lopettamaan kiroilun? Oppi kirosanoja vanhemmalta serkultaan ja toistelee niitä nyt koko ajan hihitellen.
Lapsi pelkää koiria aivan kauheasti. Kun näkee koiran kadulla rupee lähestulkoon tärisemään ja itkemään vaikka oltaisiin kuinka kaukana. Mikä ihme avuksi Vela?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaani itkee suunnilleen kaikesta, ja elämämme on aika raskasta näin kun koko ajan tulee itku. Lääkärin mukaan lapsi on terve, kyse lapsen temperamentista lääkärin mukaan. Miten kasvattaa lapsi sellaiseksi ettei itkisi joka asiasta? Alan nimittäin väsyä siihen että päivät on yhtä itkua ja itkun lohduttamista, ja taitaa lastakin uuvuttaa itkeminen.
Kuulostaa rankalta.
Mielestäni lasta ei oikein voi saada olemaan tuntematta negatiivisia tunteita, joka itkemiseen johtaa. Itse asiassa minun neuvoni olisi tehdä lasta tietoiseksi erilaisista tunteista ja kertoa, että kaikki tunteet ovat tervetulleita meille ja että vaikeatkin tunteet menevät kyllä ohi.
Aikuinen voi tietoisesti kertoa omista tunteistaan ja kertoa, että mistä ne johtuvat ("Äiti/Isi on tänään vähän väsynyt, koska töissä oli kiire"). Näin lapsi saa mallia, että miten tunteita voi sanoittaa. Mielestäni itkeminen usein johtuu siitä, ettei vielä ole sanoja, joilla tunteita voisi kuvata. Samoin esim. iltasatukirjasta voi keskustella, että mitäköhän mikäkin hahmo tuntee ja miksi.
Seinälle voi myös laittaa tunnekuvat, josta voi perheenjäsenet käydä näyttämässä, että miltä tänään tuntuu ja sitten kertoa muille, että miksi.
On myös olemassa erilaisia oppimateriaaleja, joilla tunnetaitoja voi lapsen kanssa opetella. Olen itse ainakin törmännyt Fanni-kirjasarjaan. Siihen voisit mielestäni ainakin tutustua, vaikka kirjaa suositellaan kun hieman vanhemmille, noin 4-vuotiaille lapsille. :)
T. Yksi vela eli ap
Vierailija kirjoitti:
Onko vela jos elää uusioperheessä, muttei halua omia lapsia?
Hei! Jos vihjaat, että minä eli ap elän uusioperheessä, niin siitä ei ole kysymys. Perheessäni ei ole lapsia ollenkaan. :)
T. Yksi vela eli ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapseni ei halua käydä isällään (tapaamissopimuksen mukaan pitäisi olla isällään välillä). Ei osaa kertoa miksi ei halua, on kai niin pueni vielä. Mitä tehdä?
Hei ja kuulostaapa kurjalta.
Kysymyksestä ei käy ilmi, että millaiset välit ja yhteistyö lapsen isän kanssa on. Jos välit ja yhteistyö ovat ihan ok, niin asiaa kannattaisi mielestäni miettiä yhdessä isän kanssa. Onko isä huomannut tätä lapsen ollessa siellä? Olisikohan jotakin tehtävissä, että lapsella on isän luona turvallinen olo? Sujuvatko esim. vaihdot ilman kireitä tunnelmia? Lapset ovat usein taitavia aistimaan kireät tunnelmat ja ne ahdistavat.
Lisäksi neuvoisin tähän samoja tunnetaitoihin liittyviä asioita kuin lapsen jatkuvaan itkemiseen liittyvässä kysymyksessä. Tärkeää, että lapsi kokee kaikki tunteet hyväksyttäviksi ja että pikku hiljaa niitä tunteita opetellaan myös nimeämään ja sanoittamaan.
Kaikkea hyvää sinulle. :)
T. Yksi vela eli ap
Vierailija kirjoitti:
Miten 5-vuotiaan saa lopettamaan kiroilun? Oppi kirosanoja vanhemmalta serkultaan ja toistelee niitä nyt koko ajan hihitellen.
Hyvä kysymys. :) Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä, että mistä lapsen kiroilu saattaa johtua. Syitä voi olla monia, esim. huomion hakeminen aikuiselta, opittu tapa tai tunteiden säätelemisen keino. Tapa suhtautua lapsen kiroiluun riippuu hieman siitä, mikä on mahdollinen syy.
Koska lapsi hihittelee kiroillessaan, niin uskallan olettaa, että ainakin osittain kiroilu johtuu huomion hakemisesta, eli lapsi on tarkkaavaisena huomannut, että kiroilu saa aikaan voimakkaan reaktion aikuisilta ja muilta lapsilta.
Huomionhakuiseen kiroiluun kannattaa mielestäni suhtautua yleensä huomiotta jättämisellä. Jotta tämä tapa toimisi, niin asiassa on oltava johdonmukainen, vaikka lapsi alkaisi esim. julkisella paikalla huutaa kirosanoja ja alkaa nolottaa.
Toinen vaihtoehto on koittaa motivoida lasta esim. tarrataululla. Lapsi saa kiroilemattomuudesta tarroja tauluun ja riittävän monen tarran jälkeen hän saa yhdessä sovitun palkinnon.
Kiroiluun voi suhtautua myös niin, että kiroilusta tulee jokin seuraamus. Jos lapsella on ollut tapana esim. saada pelata kännykällä hetken ruokailun jälkeen, niin huonosta kielenkäytöstä seuraa se, ettei lapsi saakaan sinä päivänä pelata. Kiroilua ei kannata sen kummemmin huomioida muuten, vaan laittaa vain seuraamus käytäntöön.
En ala arvottamaan näitä tapoja suhtautua lapsen kiroiluun, vaan näistä voi valita sen, joka tuntuu omimmalta. Tärkeintä on olla johdonmukainen.
Mieti myös, että mikä on sinun/perheen suhtautuminen kiroiluun. Kiroiluun voi suhtautua monella tapaa ja välttämättä lapselle ei ole perheen säännöt selvät. Eikö kirosanoja saa käyttää koskaan vai onko se sallittua, jos vaikka sattuu lyömään päänsä lamppuun tjsp.? Ovatko kaikki kirosanat sallittuja esim. tällaisissa yllättävissä tilanteissa vai onko olemassa niin pahoja sanoja, että niitä ei mielestäsi saa käyttää missään tilanteessa? Keskustele lapsen kanssa suoraan, että mitkä on teidän perheen säännöt.
Lapselle on myös hyvä selittää, että kiroilu voi antaa ihmisestä huonon vaikutelman ja siksi on parempi olla kiroilematta tai kiroilla vain kun esim. satuttaa itsensä.
Onnea matkaan!
T. Yksi vela eli ap