Puoliso ei ole kiinnostunut liikunnasta ja ulkoilusta kuten minä. Erotako?

Up

Ota ulkoileva rakastaja.

Erosin aikoinaan miehestä, jonka ajanvietettä olivat lähinnä läppäri ja olut. Alkoholi kuului myös kaikkeen olemiseen. Eipä meillä lopulta ollut oikein mitään yhteistä, paitsi lapset ja heistäkin huolehdin enimmäkseen minä.

Me ollaan oltu vuosikymmeniä enkä edelleenkään urheile miehen kanssa enkä katso jääkiekkoa.

Se ei maalaa mun kanssa.

Eli mitä väliä, ei tarvi.

Hanki joku ystävä kanssasi ulkoilemaan, miehen kanssa voi tehdä sitten muuta.

Auttaako eroaminen yksinäisyyteen?

Olette eripariset, en itse viihtyisi tuollaisessa suhteessa. Monet ovat rahan takia. Itse en olisi. Minun ei tarvitse, onneksi.

hanki naisystävä jos miehesi vaivautuu tökkäämään ykköseen ja kakkoseen niin hän on hyvä.

Itse olen todennut että kaikkea ei voi saada kumppanilta. En näkisi eroavani muuten hyvästä suhteesta tuollaisen asian takia, paitsi tietysti jos yhdessä harrastaminen oli sulle keskeinen toive kumppaninvalinnassa. Muussa tapauksessa harrastaisin yksin ja ystävien kanssa, ja tekisin puolison kanssa niitä asioita mihin tarvitaan nimenomaan puolisoa: rakentaisin yhteisen kodin, jakaisin arjen, harrastaisin sänkyhommia, perustaisin perheen. :)

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu vuosikymmeniä enkä edelleenkään urheile miehen kanssa enkä katso jääkiekkoa.

Se ei maalaa mun kanssa.

Eli mitä väliä, ei tarvi.

Hanki joku ystävä kanssasi ulkoilemaan, miehen kanssa voi tehdä sitten muuta.

Näin olen tähän asti ajatellut. Mutta mitä se tekeminen sitten olisi? Kun minä en jaksa niitä ohjelmia enkä kapakoita. Enkä oikeastaan tiedä miksi tuon ihmisen kanssa elämän jaan, muuten kuin lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu vuosikymmeniä enkä edelleenkään urheile miehen kanssa enkä katso jääkiekkoa.

Se ei maalaa mun kanssa.

Eli mitä väliä, ei tarvi.

Hanki joku ystävä kanssasi ulkoilemaan, miehen kanssa voi tehdä sitten muuta.

Eli olet miehesi kanssa rahasta ja yhteistalous tietenkin on niin mukavaa ja letkeää. Itse en viihtyisi moisessa. Onneksi ei tarvitse.

Täsmälleen sama ongelma, joskin osat menee päinvastoin. Toistuu jokaisen naisystäväkandidaatin kohdalla.

M

Mikä teidät alussa ajoi yhteen? Mitä teitte/harrastitte suhteen alkuaikoina?

Ei meilläkään ole yhteisiä harrastuksia, miehellä on kuitenkin iso kulli ja minulla isot tissit. Se riittää kaiken muun hyvän lisäksi. Omat harrastukset, ystävät ja yhteiset ystävät. Hyvin on mennyt 25 vuotta.

Juu, aika samanlainen tilanne itsellänikin. Tuo on pitkälle seurausta siitä, että ne asiat, jotka vievät meidät yhteen, ovat eri asioita kuin ne, jotka pitävät meidät yhdessä.

Omalla kohdallani haluaisin jutella puolisoni kanssa asioista, joihin törmään maailman menoa seuratessani, mutta hänen intressipiirinsä pyörivät enemmän Seikan juttujen ja sukulaisten tekemisten ympärillä.

Perusarki on ihan ok, mutta jotenkin kaipaisi henkistä kumppania. Ehkä kuitenkin jo yli viisikymppisenä kannattaisi tyytyä siihen, mitä on saavuttanut...

8 jatkaa: Harrastukset ovat siitä hankalia että ihmiset myös muuttuvat niiden suhteen iän ja elämäntilanteiden myötä, ja myös esim sairauksien ym myötä. Koskaan ei voi tietää yhdistääkö harrastukset 10 vuoden päästä vaikka ne nyt yhdistäisivätkin. Itse olen myös huomannut että sinänsä samat kiinnostuksenkohteet harrastusten suhteen eivät välttämättä kuitenkaan tarkoita että niitä tulee harrastettua yhdessä. Esim mieheni kanssa pidämme molemmat tanssista mutta aivan eri tanssilajeista. Pidämme vaeltamisesta ym mutta hän on päätön haahuilija, minä enemmän tarkka suunnittelija. Hän myös pitää monista jutuista jotka ovat minulle liian hurjia (benji-hypyt ym). Näistä asioista huolimatta olemme onnellisesti yhdessä, koska en tosiaan nää että yhteiset harrastukset olisivat se avain parisuhdeonneen. :) kunhan nyt jotain asioita tehdään yhdessä.

Teit valintasi, pysy siinä. Hanki lenkkeilykavereita muualta - sinulla on liitto, ei lenkkikerho.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidät alussa ajoi yhteen? Mitä teitte/harrastitte suhteen alkuaikoina?

Tätä minäkin ihmettelen. Mikä teidät alunperin sai yhteen? Vai oletko sinä muuttunut?

Aika hyvin, minulla kaikki samat asiat sydäntä lähellä kuin Ap:lla. Lisäksi alkoholi ei kiinnosta lainkaan.

Vapaa mies

Minä erosin miehestä, jonka kanssa ei lopulta ollut mitään yhteistä. Nuorena se ei niin haitannut, mentiin kumpikin kavereiden kanssa jne. mutta vähitellen tajusin, miten paljon minua harmitti, kun miestä ei kiinnostanut mikään minulle tärkeä enkä minä jaksanut innostua hänen jutuistaan. Olen itse liikunnallinen ja käytän alkoholia vähän. Mies viihtyi oluttölkki kädessä sohvalla. Jne. jne.

Löysin erottuani miehen, jonka kanssa kiinnostuksenaiheet menevät yksiin. Vasta nykyisen suhteen myötä olen tajunnut, miten mahtavalta tuntuu niinkin arkinen juttu kuin että mies lähtee kanssani lenkille. Muusta puhumattakaan: kun in yhteisiä kiinnostuksenkohteita, on myös enemmän puhuttavaa, suhde on henkisesti läheisempi ja sitä myötä myös seksielämä ihan eri tasolla kuin sohvaperuna-exän kanssa.

8 ja 15 jatkaa: Mitäkö sitten tehdä kumppanin kanssa? Meillä ainakin on pitkässä suhteessa ollut vaiheita jolloin henkinen yhteys on heikko eikä oikein edes huvita viettää aikaa toisen kanssa kahden. Niinä aikoina on ollut vaikea keksiä mitään yhteistä tekemistä. Kun hyvä yhteys taas löytyy, yhteiseksi puuhaksi riittääkin ravintolassa käynti, iltakävely, sauna, s...i. Henkinen yhteys pysyy yllä vain puhumalla, ja välillä se on vaikeaa. Melkein aina kuitenkin kannattaa vielä yrittää elvyttää sitä. :) luotettavia elämänkumppaneita ei kasva puissa.