Puoliso ei ole kiinnostunut liikunnasta ja ulkoilusta kuten minä. Erotako?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa aika erilaiset harrastukset: mies pelailee koneella, ennen koronaa kävi miekkailemassa.

Minä kävin kiipeilemässä, geokätköilen ja lenkkeilen. Iltaisin katson sarjoja tai luen.

Näin pikkulapsiperheellisenä ei kuitenkaan voitaisi harrastaa kodin ulkopuolella samaan aikaan, joten sinällään ei väliä. Joskus iltaisin pelaillaan yhdessä lauta- ja nettiroolipelejä.

Meitä yhdistää samanlainen huumorintaju, arvot ja odotukset elämästä. Ollaan myös hyvä työpari, nyt lomalla ollaan yhdessä pilkottu puita mummolassa, huonekalujen kunnostus tai kokoaminen on kuin leikkiä yhdessä.

Tuo huonekalujen kokoaminen 😅.

Meillä siitä ei tule mitään: Mies haluaa koota ”maalaisjärjellä”, olettaa että olen ajatustenlukija, kasaa väärin, väittää että minä toimin väärin, puretaan, kiroillaan, minä etsin ohjeet, kasataan uudestaan niiden mukaan, onnistuu, mies mököttää. Ihan joka kerta sama ruljanssi. Yhdessä ollaan silti edelleen, ja silloin tällöin kasaillaan niitä hemmetin kaluja kaiken uhallakin 😄.

Voin vakuutta sinulle ap, että tuo tarve kyhnätä yhdessä menee ohi, kun olette olleet seuraavat 10 v kimpassa sinä nautit sitten suunnattomasti, kun saat mennä omia polkujasi.

Jos taas vaihdat, koska yleensä se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin siitä seuraa se , että alkuvuosina olette kuin liimatut yhdessä ja viimeistään 10 v vuoden kuluttua olet saman asian äärellä

Revi siitä sitten- ero muutaman vuoden välein tai tuo totuus.

Vierailija kirjoitti:

Voin vakuutta sinulle ap, että tuo tarve kyhnätä yhdessä menee ohi, kun olette olleet seuraavat 10 v kimpassa sinä nautit sitten suunnattomasti, kun saat mennä omia polkujasi.

Jos taas vaihdat, koska yleensä se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin siitä seuraa se , että alkuvuosina olette kuin liimatut yhdessä ja viimeistään 10 v vuoden kuluttua olet saman asian äärellä

Revi siitä sitten- ero muutaman vuoden välein tai tuo totuus.

Tai sitten löytää sen OIKEAN jonka kanssa nauttii yhteisestä elämästä.

Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset. Meidän eroavaisuudet vain korostuvat miten pidempään ollaan oltu yhdessä. Ennen lapsiakin teimme ihan eri asioita ja hyvä kun näimme viikolla toisiamme.

Nautin, kun mies on poissa ja saan olla yksin tai lasten kanssa.

Kannattaa erota, koska et rakasta miestäsi. Rakkaus ei valikoi ominaisuuksia kuin kaupan hyllyltä.

En tiedä juurikaan pariskuntia, jotka harrastaisivat varsinaisesti yhdessä. Tai ehkä en vaan miellä harrastuksesi sellaisia pieniä yhdessä tehtäviä juttuja: tehdään yhdessä pizzaa, katsellaan telkkarista koukuttavaa sarjaa, käydään kävelyllä, istutaan mökin terassilla katsomassa auringonlaskua hyvää juomaa siemaillen. Toki ymmärrän eron sellaisiin pariskuntiin, joilla ei ole oikeasti mitään sellaista tapaa viettää yhteistä aikaa, jonka kumpikin kokisi mukavaksi ja rentouttavaksi. Useimmilla tuntemillani ihmisillä ne varsinaiset erikoistuneemmat harrastukset ja mielenkiinnonkohteet liittyvät kuitenkin ensisijaisesti identiteettiin yksilönä. Harrastukset ovat kiireisen perhe-elämän pyörteissä työn lisäksi juuri se asia, joka muistuttaa, että minä olen muutakin kuin äiti ja vaimo / isä ja aviomies. Riippuu varmaan aika paljon puolisoiden keskustelu- ja kuuntelutaidoista, kuinka mukavaa yhdessä on juoda aamukahvia ja rupatella eri harrastuksista huolimatta.

Puolisoa ei kiinnosta samat asiat kuin sinua. Eiköhän tuo ole aika tavanomainen tilanne. Antaa mahdollisuuden myös itsenäiseen elämään ja harrastamiseen. Tosin olisi kohteliasta, puolin ja toisin, olla hieman kiinnostunut myös kumppanin mielenkiinnon kohteista.

Kaikenlainen vertailu ja kadehtiminen jonkun toisen pariskunnan kuviteltuun elämään ja onneen vähentää tyytyväisyyttä omaa parisuhdetta ja puolisoa kohtaan. Tulee rakentaa oman näköinen suhde, joka on epätäydellinen, mutta kuitenkin ainutlaatuinen, tyydyttävä ja riittävän hyvä.

Ihanaa lukea pitkästä aikaa ketjua jossa on viisaita ja mietittyjä vastauksia. :) -ei ap

En jaksaisi kumppania jonka kanssa ei voi tehdä mitään.

Mulla on mies joka viihtyy kotona pihahommissa vaikka ikuisuuteen. Tykkää puuhastella ja pitää paikat viimisen päälle. Ei harrasta illanviettoja, ei makaa sohvalla,ei roiku puhelimella, ja mikä tärkeintä, ei juo.

On sellainen rauhallinen, yksinäänkin viihtyvä.

lähtee kuitenkin kanssani patikoimaan ja toisinaan esim teatteriin.

Pohdin alkuun että riittääkö tämä. Siis se, että mies ei ole aloitteellinen lähtemään kotoaan eikä sellainen jatkuvasti uusia suunnitelmia tekevä .

Nykyään kyllä jo ehdottaa jotain joskus jo itsekin.

Mulla raja menee kai siinä että jollei mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiintoa olisi, sanoisin heippa.

Enkä katselisi aloittajan sohvalla makaavaa miestä, en.

Kiva kun itse liikkuu ja on aktiivinen ja toinen makaa passiivisena. Ei tartte tehdä kaikkea yhdessäkään mutta makaajille epäaktiivisille ei kiitos!